Tai­tei­li­ja Mark­ku Piri on Ruo­ve­den kan­gas­kuo­sip­ro­jek­tis­ta to­del­la in­nois­saan.

– Sii­tä oli myös in­nois­saan Eu­ro­kan­kaan väki. Ne oli ai­van ih­meis­sään näis­tä kol­mes­ta eri vaih­to­eh­dos­ta. Tun­nen saa­nee­ni ai­kaan jo­ta­kin uu­den­lais­ta. Se on ol­lut mah­dot­to­man mu­ka­va han­ke, Mark­ku Piri ker­too.

Mark­ku Piri suun­nit­te­li kol­me Ruo­ve­si-ai­heis­ta kan­gas­kuo­sia, jois­ta jär­jes­tet­tiin ää­nes­tys 4.–24. hei­nä­kuu­ta. Sel­ke­äk­si voit­ta­jak­si nou­si Hel­ve­tin­ko­lu-kuo­si.

Unel­mien Ruo­ve­si ja Hel­ve­tin­jär­vi oli­vat puo­les­taan kes­ke­nään mel­ko ta­sa­vah­vo­ja.

Koko kan­gas­kuo­sip­ro­jek­ti sai al­kun­sa yh­des­tä säh­kö­pos­tis­ta.

– Sain sen tei­dän San­nal­ta (Mak­ko­nen, Ruo­ve­si-leh­ti) jo tal­vel­la. San­na ky­syi, et­tä kiin­nos­tai­si­ko mi­nua täl­lai­nen aja­tus. Minä sa­noin, et­tä tot­ta kai kiin­nos­taa! Ai­he on ra­kas ja mai­se­mat ovat sie­lun syö­ve­rei­hin pai­nu­neet. Ne on it­sel­le sel­lai­set, jois­ta tun­tee pon­nis­ta­neen­sa maa­il­mal­le. Läh­tö­koh­ta­na mitä hie­noin.

Pian yh­teis­työ­hön tuli mu­kaan Ruo­ve­den kun­ta.

Olen otet­tu sii­tä, et­tä mua pyy­det­tiin tä­hän hom­maan vie­rai­le­vak­si tai­tei­li­jak­si.

Pi­rin mie­les­sä kuo­sei­hin liit­tyi tie­tys­ti myös aja­tus, et­tä nämä mai­se­mat ovat ai­na ol­leet tai­tei­li­joi­den in­noit­ta­jia, mikä oli upea pers­pek­tii­vi töil­le.

Kuo­sien suun­nit­te­lun aloi­tus kui­ten­kin ve­nyi mui­den pro­jek­tien vuok­si. Var­si­nai­seen suun­nit­te­lu­työ­hön Piri pää­si kä­sik­si vas­ta tou­ko­kuus­sa.

– Sil­loin syn­tyi en­sim­mäi­nen kuo­si ja sit­ten ke­sä­kuun ja ihan hei­nä­kuun alun ai­ka­na syn­tyi­vät nämä kak­si muu­ta kuo­sia. Mut­ta kaik­ki ne oli­vat jo mie­les­sä koko tä­män tal­ven ja ke­vään. Ne sai­vat kyp­syä rau­has­sa.

Jo­kai­nen kol­mes­ta Ruo­ve­si-kuo­sis­ta on tun­nel­mal­taan ja to­teut­ta­mi­sen tek­nii­kal­taan hie­man eri­lai­nen. Voit­ta­jak­si ää­nes­tyk­ses­sä va­li­tun Hel­ve­tin­ko­lun ää­ni­mää­räs­tä (605) Piri oli vai­kut­tu­nut.

– Se on kyl­lä sel­vä mie­li­pi­de. Se ei ole va­hin­ko!

Hel­ve­tin­ko­lun va­lin­ta voit­ta­jak­si oli Pi­ril­le myön­tei­nen yl­lä­tys, sil­lä se oli hä­nes­tä kaik­kein roh­kein vaih­to­eh­to.

– Se on jä­reä ja ko­mea kuo­si ja sii­nä jä­rey­den rin­nal­la on suur­ta herk­kyyt­tä. Sain ki­vas­ti boor­diin vie­lä upo­tet­tua or­na­ment­ti­na met­sä­kur­jen­pol­ven­kin, joka lap­suu­des­ta saak­ka on ol­lut suo­sik­ki­ke­sä­kuk­ki­a­ni. Kuo­sis­sa jyrk­kyys ja herk­kyys yh­dis­ty­vät haus­kal­la ta­val­la.

Pi­rin mu­kaan mit­ta­kaa­va kan­kaas­sa tu­lee ole­maan to­del­la upea.

– Pai­no­kuo­seis­sa pu­hu­taan ra­por­teis­ta, eli kor­keu­des­ta, jol­la ku­vio al­kaa tois­tua. Täs­sä kuo­sis­sa se on 186 sent­tiä. Sii­tä voi teh­dä ly­hy­em­mät ver­hot yh­den ku­vi­on kor­keu­del­la. Jos ha­lu­aa täys­pit­kät ver­hot lat­ti­aan saak­ka, voi käyt­tää puo­li­tois­ta kuo­sin kor­keut­ta, Piri sel­vit­tää.

– Se mikä täs­sä voit­ta­ja­kuo­sis­sa on myös mai­ni­o­ta, jos ajat­te­lee nii­tä kan­kaas­ta mah­dol­li­ses­ti teh­tä­viä tuot­tei­ta, on se, et­tä kun kat­soo lä­hi­ku­vis­sa tätä kan­gas­ta, niin siel­lä on her­kul­li­sia ny­ans­se­ja, teks­tuu­re­ja ja graa­fi­sia ele­ment­te­jä. Vä­re­jä ja sä­vy­jä on it­se asi­as­sa run­saas­ti­kin, niin et­tä näit­ten de­tal­jien ja teks­tuu­rien ja vä­rien suh­teen pys­tyy te­ke­mään eri­lai­sia tuot­tei­ta, vaik­ka­pa si­sus­tus­tyy­ny­jä koh­dis­ta­mal­la ai­na sen jo­hon­kin mie­len­kiin­toi­seen koh­taan kuo­sis­ta.

Ver­ho­jen ja ko­ris­te­tyy­ny­jen li­säk­si Piri lait­tai­si kan­kaan pit­kän pöy­dän pöy­tä­lii­nak­si, jol­loin va­loi­sa ke­säi­nen ele­ment­ti jyl­hien kal­li­o­reu­no­jen kes­kel­lä muo­dos­taa hie­non rai­dan kes­kel­le pöy­tää.

– Sen voi ot­taa ki­val­la ta­val­la huo­mi­oon kat­tauk­ses­sa.

Jos kan­kaan lait­taa poi­kit­tain, voi ylä­o­sas­ta, mis­sä met­sä­kur­jen­pol­vi kul­kee boor­di­na, teh­dä esi­mer­kik­si ver­ho­ka­pan ja jäl­jel­le jää­väs­tä teh­dä vaik­ka­pa si­sus­tus­tyy­ny­jä tai es­sun.

Toi­sek­si ää­nes­tyk­ses­sä tul­lut Unel­mien Ruo­ve­si -kuo­si on al­ku­jaan jo vuon­na 1974 teh­ty tus­si­pii­rus­tus.

– Kuin­ka luon­te­vas­ti se muo­dos­tui­kaan täk­si kuo­sik­si. Al­ku­pe­räi­sen graa­fi­sen pii­rus­tuk­sen mer­ki­tys ja nuo­ren tai­tei­li­jan tai­to ei ole mi­hin­kään hä­vin­nyt. Se toi­mii hir­ve­än hie­nos­ti graa­fi­se­na kuo­si­na. Ja ne ke­sä­vä­rit, jot­ka sii­hen li­sä­sin, toi­vat sii­hen heh­kua li­sää.

Kol­man­nes­sa Hel­ve­tin­jär­vi-kuo­sis­sa Piri ha­lu­si tie­toi­ses­ti lä­hes­tyä lois­ta­vien kan­sal­lis­ro­man­tii­kan ajan mai­se­ma­maa­la­rien tyy­liä.

– Ei imi­toi­da ei­kä mat­kia mi­tään ole­mas­sa ole­vaa, vaan ot­taa niin kuin ro­mant­ti­sen mai­se­ma­maa­la­rin ote. Olin ai­ka in­nos­tu­nut sii­tä lop­pu­tu­lok­ses­ta.

Ruo­ve­si-kuo­sin ää­nes­tys käyn­nis­tet­tiin noi­ta­kä­rä­jä­lau­an­tai­na Pyy­nik­ki­läs­sä Ruo­ve­si-leh­den osas­tol­la. Suo­si­on huo­ma­si heti, sil­lä leh­den stän­dil­lä oli jat­ku­va jono. Ih­mi­set oli­vat in­nois­saan ja ihas­te­li­vat kaik­kia vaih­to­eh­to­ja. Ää­nes­tys jat­kui sen jäl­keen ver­kos­sa leh­den ja kun­nan net­ti­si­vuil­la.

Kun aja­tel­laan täl­lais­ta pi­tä­jän hen­keä ja van­haa mai­net­ta ja ny­ky­päi­vää ja sen haas­teel­li­suut­ta, niin tämä on mah­dot­to­man haus­kas­ti kek­sit­ty yh­tei­söl­li­nen tem­paus.

Mark­ku Piri pi­tää kan­gas­kuo­si­ää­nes­tys­tä eri­no­mai­se­na ide­a­na.

– Täs­sä on ke­hun pai­kat teil­le jär­jes­tä­ji­nä. Kun aja­tel­laan täl­lais­ta pi­tä­jän hen­keä ja van­haa mai­net­ta ja ny­ky­päi­vää ja sen haas­teel­li­suut­ta, niin tämä on mah­dot­to­man haus­kas­ti kek­sit­ty yh­tei­söl­li­nen tem­paus. Mun mie­les­tä täs­sä yh­dis­tyy to­del­la ki­val­la ta­val­la mo­nia sel­lai­sia piir­tei­tä, jos­ta mark­ki­noin­ti-ih­mi­set voi­si­vat ol­la ka­teel­li­sia. Hy­vin oi­val­let­tu! Tä­hän liit­tyy myös pi­tä­jän vi­su­aa­lis­ten tai­tei­den pe­rin­ne. Täs­sä on haus­ka jat­ku­mo. Ja olen otet­tu sii­tä, et­tä mua pyy­det­tiin tä­hän hom­maan vie­rai­le­vak­si tai­te­li­jak­si.

Ruo­ve­del­lä nuo­ruu­ten­sa elä­nyt Piri käy ny­ky­ään Ruo­ve­del­lä har­vak­sel­taan.

– Sil­loin täl­löin. En joka vuo­si. Ai­na ha­lu­an kat­soa ja käy­dä tie­tyil­lä pai­koil­la. Se on sel­lai­nen ver­taus­koh­tia pei­li ja pa­laut­taa ai­na läh­tö­koh­tiin. Ne mai­se­mat on mul­le ol­leet mer­kit­tä­vät ai­na. Ei se tar­koi­ta sitä, et­tä mä kai­paan nii­hin mai­se­miin ala­ti, mut­ta ne ovat jät­tä­neet jäl­jen ja py­sy­vän mer­kin. Elä­män var­rel­la on ai­na kiva tse­ka­ta, mitä on ta­pah­tu­nut, mis­sä on tul­lut käy­tyä. Ko­ti­seu­dul­la käyn­ti liit­tyy ai­na sii­hen, et­tä huo­maa, et­tä ai­kaa on taas ku­lu­nut ja tääl­tä minä nämä ju­tut yhä edel­leen­kin löy­dän.

Jo elä­ke­läi­sek­si it­se­ään ti­tu­lee­raa­va Piri ei kui­ten­kaan mal­ta ol­la aloil­laan, vaan suun­nit­te­lee jo uut­ta kan­sain­vä­lis­tä kuva- ja la­si­tai­teen näyt­te­lyä.

– Mi­kä­li se to­teu­tuu, mu­ka­na saat­ta­vat ol­la myös nämä Ruo­ve­si-kuo­sit­kin. Kat­so­taan!

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 5.8.2020