Tou­ko­kuun vii­mei­se­nä päi­vä­nä vuon­na 1962 sai­vat Ruo­ve­den yh­teis­kou­lun en­sim­mäi­set yli­op­pi­laat lak­kin­sa. Se oli mer­kit­tä­vä päi­vä kou­lun his­to­ri­as­sa, ja me la­ki­tet­ta­vat olim­me jän­nit­ty­nei­tä, sen muis­tan: ty­töt jak­ku­pu­vuis­saan, juu­ri pol­ven peit­tä­vis­sä ha­meis­sa, po­jat ru­set­ti tai sol­mio kau­las­sa, van­hem­mat rin­ta yl­pey­des­tä rot­tin­gil­la. Ryh­mi­tyim­me kou­lun por­tail­le ku­van ot­ta­mis­ta var­ten, me 19 va­ka­vaa nuor­ta yli­op­pi­las­ta. – Kun ko­koon­nuim­me 20. hei­nä­kuu­ta 2022 juh­li­maan sitä, et­tä yli­op­pi­laak­si tu­los­tam­me oli ku­lu­nut 60 vuot­ta, pai­kal­le saa­pui 11 luok­ka­to­ve­ria, yk­sin tai puo­li­son­sa kera. Nel­jä meis­tä on kuol­lut ja nel­jä ei syys­tä tai toi­ses­ta voi­nut tul­la mu­kaan.

Juh­la­pai­kak­si oli ko­koon­kut­su­jam­me Rai­mo Tien­suu va­lin­nut Vin­san­vil­lan Ru­ha­las­sa, ja se oli hyvä va­lin­ta: mo­net ei­vät paik­kaa en­nes­tään tun­te­neet – olem­me ha­jaan­tu­neet Ruo­ve­del­tä ym­pä­ri ete­läi­sen Suo­men, minä Kes­ki-Eu­roop­paan as­ti. Ihas­te­lim­me kau­nis­ta mai­se­maa ja sää­kin suo­si mei­tä, päi­vä oli au­rin­koi­nen, juu­ri mu­ka­van läm­min. Mie­lee­ni muis­tui päi­vä, jona ko­koon­nuim­me rie­mu­y­li­op­pi­lai­na kou­lul­le kym­me­nen vuot­ta sit­ten: sa­toi kaa­ta­mal­la, ja myrs­ky­tuu­li repi sa­teen­var­jon, jon­ka oli mää­rä var­jel­la kam­paus­ta. Nyt oli­vat kam­pauk­set kun­nos­sa ja ikään­ty­mi­ses­tä huo­li­mat­ta tun­nis­tim­me vai­vat­ta toi­sem­me.

Sil­loin, 60 vuot­ta sit­ten, tun­sim­me it­sem­me, ura­nuur­ta­jik­si, ja jol­lain lail­la se tun­ne on kai meis­sä säi­ly­nyt, huo­ma­sin sen sii­tä, et­tä vä­hän odo­tim­me kut­sua kou­lun ke­vät­juh­laan tai ko­koon­tu­mi­seem­me kun­nan edus­ta­jaa, eh­kä Ruo­ve­si-leh­den toi­mit­ta­jaa. Mut­ta kun­nan toi­mi­hen­ki­löt oli­vat ko­kouk­sis­sa, leh­den te­ki­jöi­tä lo­mil­la, juh­lim­me siis päik­sem­me. Tai no, juh­lim­me ja juh­lim­me – mi­tään rie­ha­kas­ta juh­la­hu­mua ei Vin­san­vil­las­sa pääs­syt syn­ty­mään. Yli­op­pi­las­lak­kim­me ovat kel­las­tu­neet, kou­lu­muis­tot haa­lis­tu­neet.

Vin­san­vil­lan omis­ta­ja Pau­la Rin­ki ker­toi juh­la­ta­lon his­to­ri­as­ta ja Rai­mo oli laa­ti­nut tie­to­kil­pai­lun har­mait­ten ai­vo­so­lu­jem­me ak­ti­voi­mi­sek­si. Vi­san voit­ti­vat Ar­mi Ha­via, Mir­ja Lai­ne ja Sep­po Rou­hi­ai­nen 15/20 pis­teel­lä ku­kin, ja he sai­vat kir­ja­pal­kin­non. (Hu­vit­ta­vaa: ky­sy­myk­seen “Mikä on Suo­men 2. suu­rin puu­kirk­ko?“ va­lit­si jo­kai­nen kol­mes­ta vaih­to­eh­dos­ta Ke­ri­mä­en ja joku ih­met­te­li oi­ke­an vas­tauk­sen – Män­ty­har­ju – kuul­tu­aan­kin, mik­si se ei ole Ke­ri­mä­ki. Har­maat ai­vo­so­lut, hoi!)

En­nen vi­sai­lua nau­tim­me kui­ten­kin mait­ta­van lou­naan ja ker­toi­lim­me jo­kai­nen elä­mäs­täm­me ja meil­le tär­keis­tä asi­ois­ta; Mar­ja Laak­so piti huol­ta sii­tä, et­tem­me ek­syil­leet lii­an pit­kään jaa­rit­te­luun. Per­he, las­ten­lap­set, suku ja juu­ret tun­tui­vat ole­van lä­hel­lä jo­kai­sen sy­dän­tä, mut­ta häm­mäs­ty­nei­nä huo­ma­sim­me sen, et­tä vie­lä 60 vuo­den jäl­keen­kin tiet­ty yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­ne yh­dis­ti mei­tä. Kii­tim­me Rai­moa jär­jes­te­lyis­tä ja ni­mi­tim­me hä­net ko­koon­kut­su­jak­si kah­den vuo­den ku­lut­tua.