Suo­mi on ol­lut it­se­näi­syy­ten­sä ajan hui­kea me­nes­tys­ta­ri­na. Se joh­tuu pit­käl­ti de­mok­ra­ti­as­ta ja ta­sa­val­ta­lai­ses­ta hal­li­tus­muo­dos­tam­me. Kaik­ki saa­vat ol­la mu­ka­na. De­mok­ra­tia on kui­ten­kin ai­na uha­na­lai­nen, ja sen ylä­puo­lel­le aset­tu­vat tur­val­li­sen ti­lan vaa­ti­jat ei­vät sitä ra­ken­na.

Suo­mes­sa on vii­me vuo­si­na näh­ty ai­van poik­keuk­sel­li­sen va­ka­via hyök­käyk­siä mei­dän de­mok­raat­ti­sen yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen pe­rus­tei­ta vas­taan. Va­ka­vim­pa­na val­ta­kun­nan­syyt­tä­jän yri­tys saat­taa kan­sa­ne­dus­ta­ja ri­kos­syyt­tee­seen edus­kun­nan täy­sis­tun­nos­sa käyt­tä­mäs­tä pu­heen­vuo­ros­ta.

En­nen oli toi­sin. Vuo­den 1945 edus­kun­ta­vaa­leis­sa va­lit­tiin kan­sa­ne­dus­ta­jik­si use­am­pi ase­kät­ken­nän ta­kia tut­kin­ta­van­keu­des­sa ol­lut hen­ki­lö. Hei­dät pääs­tet­tiin van­ki­las­ta val­ti­o­päi­vil­le, kos­ka pe­rus­tus­la­ki ta­kaa kan­sa­ne­dus­ta­jien pu­he­oi­keu­den. Näin teh­tiin val­von­ta­ko­mis­si­on vas­tus­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta. Nois­sa vai­keis­sa­kin olois­sa riit­ti sel­kä­ran­kaa de­mok­ra­ti­an puo­lus­ta­mi­seen.

Ih­mi­soi­keu­det puo­les­taan poh­jau­tu­vat YK:n ih­mi­soi­keus­ju­lis­tuk­seen ja -so­pi­muk­seen (osin Yh­dys­val­tain it­se­näi­syys­ju­lis­tuk­seen). Kaik­ki nämä ovat po­liit­tis­ten neu­vot­te­lu­jen poh­jal­ta syn­ty­nei­tä po­liit­ti­sia pää­tök­siä. Ih­mi­soi­keu­det ei­vät ole po­li­tii­kan ylä­puo­lel­la ole­via asi­oi­ta, vaan ni­me­no­maan po­liit­tis­ten pro­ses­sien kan­sa­lai­sil­le lä­hin­nä de­mok­raat­ti­sis­sa mais­sa tuo­ma tur­val­li­nen tila. Sik­si ih­mi­soi­keu­det ke­hit­ty­vät myös vain de­mok­ra­ti­aa kun­ni­oit­ta­mal­la. Ja se tar­koit­taa va­pais­sa vaa­leis­sa eh­dol­le aset­tu­vien hen­ki­löi­den kun­ni­oit­ta­mis­ta.

Sik­si on ilah­dut­ta­vaa, et­tä ruo­ve­si­läi­set niin laa­jas­ti vii­me kun­ta­vaa­leis­sa ää­nes­ti­vät kun­nan­val­tuus­ton ar­von pa­laut­ta­mi­sen puo­les­ta. Ja et­tä kun­nan pää­tök­sen­te­os­sa työs­ken­nel­lään myös muo­dol­li­sen avoi­muu­den li­sää­mi­sek­si. Tä­ten yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­nen on yhä laa­jem­min yh­tei­nen asia. Näin tur­val­li­nen ti­la­kin laa­je­nee, oma­val­tai­sel­la de­mok­ra­ti­an ylä­puo­lel­le aset­tu­mi­sel­la se vain ka­pe­nee.

Ne, jot­ka osaa­vat huu­taa ko­vim­min tu­ruil­la, to­reil­la ja pus­ka­ra­di­os­sa, saa­vat ää­nen­sä kuu­lu­viin mis­sä ta­han­sa yh­teis­kun­ta­mal­lis­sa. De­mok­ra­tia tuot­taa pit­käl­lä täh­täi­mel­lä par­haat tu­lok­set juu­ri sik­si, et­tä myös hil­jai­sem­mat saa­vat ää­nen­sä kuu­lu­viin vaa­liu­ur­nil­la. Sik­si toi­sek­si pa­ras­ta de­mok­ra­ti­an puo­lus­ta­mis­ta on se, et­tä kun­ni­oit­taa eh­dol­le aset­tu­nei­ta. Pa­ras­ta puo­lus­ta­mis­ta on aset­tua it­se eh­dol­le.

De­mok­ra­tia on ai­na puo­lus­ta­mi­sen ar­voi­nen, kos­ka se on mei­dän me­nes­tyk­sem­me tae.

Vil­le Vauh­ko­nen

kun­nan­val­tuu­tet­tu, ruo­tu,