Sirkku Somero
Sirkku Somero
Teemakolumni
Tavara ei ole vain materiaa. Minulle tavaran pois heittäminen on vaikeaa, äärimmäisenä esimerkkinä kirjat. Niitä ovat huoneet ja kaapit täynnä, ja tiedän, että seuraava sukupolvi ei niihin juuri vilkaisekaan. Itselleni kirjan roskiin laittaminen on kuitenkin mahdoton tehtävä.
Kirjat saa aina johonkin mahtumaan, toisin on metalliromun laita.
Asun lapsuudenkodissani, jossa on keskimääräistä taloa enemmän lämmintä varastotilaa. Isäni suhtautuminen tavaraan oli niukkuuden ajan eläneen ihmisen tapaan tiukkaa ja kekseliästä. Mitään ei saa heittää pois, sillä jonain päivänä juuri sitä saattaa tarvita.
Vanhempani ovat olleet tavarankäytön taiteilijoita, kierrättäjien valioluokkaa. Isä hitsasi varaston hyllyt ja koiratarhan aidat sairaalasänkyjen ja hetekoiden pohjista. Kun isä osti lopettaneen kangaskaupan varaston, saimme mekkokankaat äidille ja tyttärelle sekä vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä pitsiyöpaitoja, joita piti lopulta koko naispuolinen suku.
Fiatin varaosien maahantuoja pääsi kätevästi varastonpohjista eroon, kun myi sen isälle. Fiateja, liikenteessä olevia, oli kolme sekä muutama raato, joista saattoi etsiä käyttökelpoisia osia. Ja tietysti pisimmän työuransa moottorisahojen korjaajana tehneellä miehellä oli iso valikoima sekä sahojen runkoja että niiden varaosia.
Runsaudessakaan ei heitetty mitään hukkaan: kangaskaupan mallitilkkunipuista äiti ompeli väreillä ilottelevia seinävaatteita ja sohvatyynyjä, vanhoista vaatteista mattoja ja narusta makrameeamppeleita. Kaapeista on löytynyt myös 1950-luvun moottoripyöräilijän nahkakypärä, käyttökelpoinen peruukki sekä magnetofoni ja kymmeniä kiloja painava laskukone.
Mitään ei saa heittää pois, sillä jonain päivänä juuri sitä saattaa tarvita.
Kaikki tämä runsaus jäi varastoihin, kun kymmenen vuotta sitten muutin lapsuudenkotiini. Äiti otti mukaansa uuteen asuntoon sänkynsä ja pyöreän ruokasalin pöydän.
Isän varastoissa säilyttämien tavaroiden raivausta hidasti toisaalta nostalgia, perheellisen kiireet ja toisaalta se, että varastotilaa talossa todella on runsaasti, lisää ei oikeastaan tarvitse mihinkään.
Tänä kesänä aloitimme kuitenkin surutyön, tavaran pois heittämisen noista laajoista varastoista. Pahaa-aavistamaton kaverini lupautui ottamaan rautaromun vastaan ja kuljettamaan sen pois. Isolla pakettiautolla reissuja tuli viisi ja vielä muutama rautaputki jäi viimeiseen kuormaan.
Minusta ei taida saada tyhjän tilan esteetikkoa koskaan. Henkisessä mielessä tyhjä tila varmaankin raivaa tilaa seesteisille ajatuksille ja rauhoittaa. Romusta toisaalta saa virikkeitä luovaan ajatteluun ja aineksia askarteluun. Kohti avaraa tilaa aion silti edetä, mutta ei pelkästään vanhaa pois heittämällä, vaan mahdollisimman vähän uutta ostamalla.
Olin Kurussa yleisötapahtumassa, jossa Pirha – Pirkanmaan hyvinvointialue – kertoi alueella alkavasta liikkuvien palveluiden kokeilusta. Yritin etukäteen saada selville, mitä Pirha liikkuvilla palveluilla tarkoittaa. Soitin monelle henkilöille, joiden nimet vilahtivat siinä niukassa tiedossa, jota asiassa onnistuin löytämään.
Olin Kurussa yleisötapahtumassa, jossa Pirha – Pirkanmaan hyvinvointialue – kertoi alueella alkavasta liikkuvien palveluiden kokeilusta. Yritin etukäteen saada selville, mitä Pirha liikkuvilla palveluilla tarkoittaa. Soitin monelle henkilöille, joiden nimet vilahtivat siinä niukassa tiedossa, jota asiassa onnistuin löytämään.
Olen aina rakastanut lukemista. Lapsena äitini luki minulle paljon kirjoja joista suosikkini oli Pieni Sininen Auto.
Olen aina rakastanut lukemista. Lapsena äitini luki minulle paljon kirjoja joista suosikkini oli Pieni Sininen Auto.
Tulin vastikään toisen kerran mummuksi. Lapsenlapset asuvat kaukana, joten heitä voin tavata vain muutaman kerran vuodessa. Ja kun tapaamme, sukellan lapsiperheen arkeen hetkeksi totaalisesti, tällä kertaa reiluksi kahdeksi viikoksi.
Tulin vastikään toisen kerran mummuksi. Lapsenlapset asuvat kaukana, joten heitä voin tavata vain muutaman kerran vuodessa. Ja kun tapaamme, sukellan lapsiperheen arkeen hetkeksi totaalisesti, tällä kertaa reiluksi kahdeksi viikoksi.
Sydän on voimakas sana, siihen liittyy monia mielikuvia ja myös faktoja. Kaikilla meillä on elin nimeltä sydän, mutta löytyykö meiltä sydämellisyyttä?
Sydän on voimakas sana, siihen liittyy monia mielikuvia ja myös faktoja. Kaikilla meillä on elin nimeltä sydän, mutta löytyykö meiltä sydämellisyyttä?
Tekoäly on tänä vuonna ottanut harppauksia ja on tulossa kaikkialle. Netissä keskusteleva avoin tekoäly ChatGPT osaa myös suomea. Sen kanssa keskustelu on kuin tekstarien vaihtoa.
Tekoäly on tänä vuonna ottanut harppauksia ja on tulossa kaikkialle. Netissä keskusteleva avoin tekoäly ChatGPT osaa myös suomea. Sen kanssa keskustelu on kuin tekstarien vaihtoa.
Asta-messuilta otin mukaani rakentamisen ja remontoinnin mainoskatalogin. Kiiltävälle, painavalle paperille painetun liki 200-sivuisen lehden alkupuolella kunnat houkuttelevat uusia asukkaita ilmoituksilla.
Asta-messuilta otin mukaani rakentamisen ja remontoinnin mainoskatalogin. Kiiltävälle, painavalle paperille painetun liki 200-sivuisen lehden alkupuolella kunnat houkuttelevat uusia asukkaita ilmoituksilla.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste