Viljamakasiinissa Ite-taidetta, satavuotisjuhlaa ja mielenmaisemia
Viljamakasiinin kesänäyttelyiden sarja on alkanut. Tällä viikolla avajaisia viettivät alakerran Timo Jukan hurja ITE-taide sekä yläkerran Kristiina Kyyrön ja Ritva Kovasimen maalaus- ja grafiikkanäyttely.
Ritva Kovasin kertoo, että edelleen rakkain aihe ovat öljyvärimuotokuvat. Viimeisen parin vuoden aikana pensselistä on kuitenkin lähtenyt paljon eläinaiheita.
– Kaukokaipuu ja eksotiikka, ehkä ne ovat siirtyneet maalauksiin. Afrikka on aina minua kiehtonut, mutta en ole päässyt siellä koskaan käymään.
Moni tauluihin ikuistettu eläinlaji on uhanalainen, kuten Afrikan musta pantteri tai bengalintiikeri.
– Kysymys on myös siitä, mitä luonnolle tapahtuu, Kovasin sanoo.
Kristiina Kyyrö sanoo, että tällä hetkellä mielessä on enemmän abstrakti kuin esittävä kuva.
– Värit ovat tärkeitä ja voimakkaita, mutta nyt tullut kankaalle myös pehmeämpiä sävyjä.
Taitelijaystävysten toinen yhteisnäyttely on samaan aikaan esillä Kallenaution kievarissa Juupajoella
Juhannusviikolla Viljamakasiiniin saapuu kuvanveistäjä ja romutaiteilja Marko Vahtokari sekä Baren-Baren luontokokemuksista inspiroituva monipuolinen taiteilijaryhmä.
Heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa Noitakäräjien aikaan Viljamakasiinissa vietetään satavuotisjuhlia: Elga Sesemannin ja Unto Liettyän.
Elga Sesemann asui ja työskenteli Ruovedellä vuosikymmenien ajan ja myöhemminkin vietti täällä kesänsä. Unto Liettyän näyttelyn keskeinen aihe on hänelle rakas pohjoishämäläinen maisema.
Taiteilijatoverukset kuuluivat sodanjälkeiseen Ruovedellä asuneeseen nuorten taiteilijoiden sukupolveen, joka tapasi, piti yhtä ja kokosi yhteisiä näyttelyitä. Ystäväpiiri nimettiin lehtijutuissa juhlallisesti Ruoveden taiteilijasiirtokunnaksi.
Mukana on Elga Sesemannin töitä pääosin 1950–1980-luvuilta, kertoo näyttelyn koonnut Tiina Tuulasvaara-Kaleva.
– Elgahan oli siitä harvinainen aikansa taiteilija, että hän elätti itsensä täysin taiteellaan. Hän teki paljon muotokuvia, niitä on ruovesiläisillä varmasti paljon. Toisaalta Elgan varhaiskauden töitä on ollut juuri esillä esimerkiksi Ateneumin Moderni nainen-näyttelyssä.
Tuulasvaara-Kaleva sanoo, että Viljamakasiinin näyttely on muistelunäyttely, ei taidehistoriallinen, retropektiivinen näyttely.
– Mukana on myöhempiä teoksia, maisemia ja mielenmaisemia monenlaisilla tekniikoilla; guassi- ja öljyväritöitä.
Samaan aikaan Elga Sesemanin töitä on esillä myös Asunta-ateljeessa ja Ruoveden kirjastossa, jossa esillä on yhteiskoulun rehtoreiden kuvia.
Asunta-ateljeessa esillä on perheystävän tekemiä muotokuvia suvun jäseniltä.
– Ateljeen lainateokset eivät ole muotokuvia, kertoo Harri Asunta.
Lisäksi esillä on Pekka Asunnan öljyväritöitä ja laivojen pienoismalleja.
– Isäni ei ole koskaan pitänyt näyttelyä, Harri Asunta kertoo.
Pekka Asunta oli myös jazz-muusikko, missä roolissa hän olikin aikanaan enemmän esillä kuin kuvataiteilijana. Taiteilijat kohtaavat yhdessä taulussa konkreettisestikin.
– Näyttelyssä on Elga Sesemannin tekemä muotokuva Pekasta.
Heinäkuun lopulla Viljamakasiinissa ovat esillä taiteilija ja posliininmaalaaja Riikka Hautamäen retrospektiivinen näyttely sekä graafikko Riitta Ylistalon muistonäyttely.
Kesän päättää Taideyhdistys perinteisellä vuosinäyttelyllään.


