Anna Warsell yllättäyi valinnasta vuoden noidaksi.
Sirkku Somero
Vuoden Noita Anna Warséll kysyy kolumnissaan: Minne peruskoulun jälkeen?
Kolumni
Näin eläkeläisnoita-akkana olen aktiivisesti pyrkinyt erkaantumaan koulumaailmasta, mutta ainakin sivusilmällä sitä tulee seurattua. Ja mielipiteitähän aina riittää, kysytään niitä tai ei – useimmiten ei.
Melkein 40 vuotta opetustyötä tehneenä en voinut olla kiinnittämättä huomiota kunnallisvaaliehdokkaiden mielipiteisiin Ruoveden kunnan sivistyspalvelujen kehittämisestä. Useimmat ehdokkaat painottivat lukiokoulutuksen säilyttämistä kunnassamme. Lukiokoulutuksen saavutettavuus on tärkeää, mutta mielestäni ei pidä unohtaa myöskään perusopetuksen kehittämistä. Mielestäni lukion säilyminen paikkakunnalla edellyttää satsaamista perusopetukseen.
Perusopetuksen tehtävä on valmistaa oppilaita näitä jatko-opintoja varten. Vaihtoehtoina nuorelle ovat karkeasti jaoteltuna joko amis tai lukio. Kotipaikkakunnalla ainoa vaihtoehto on lukioon siirtyminen. Vaikka erityispainotusten avulla lukioon houkutellaan oppilaita muualta – kaikki kunnia tuloksekkaalle markkinointityölle – oman kunnan lukion oppilasmäärän perusta lepää oman kunnan perusopetuksen onnistumisen varassa.
Kuntamme perusopetusta tulisi kehittää pitäen mielessä kaksi, mielestäni yhtä tärkeätä tavoitetta: Peruskoulun käytyään nuorilla tulisi olla sekä kyky, mutta myös halu jatkaa oman kunnan lukiossa.
Vuosikymmenten saatossa oppilailta vaadittavan osaamisen taso on laskenut eivätkä kaikki saavuta lukiokoulutuksen edellyttämiä tietoja ja taitoja. Peruskoulun päättävillä nuorilla on vaikeuksia jopa yksinkertaisimmissa luku-, kirjoitus- ja laskutaidoissa. Moni ei ole lukenut yhtään ainoata kirjaa tai kirjoittanut käsin yhtä sivua pidempää tekstiä. Käsin kirjoittaminen, laskeminen tai paperisen kirjan lukeminen koetaan vaivalloiseksi ja aikaa vieväksi työnteoksi.
Kun nuoret laiminlyövät velvollisuutensa opiskella ja oppia, heidät päästetään läpi peruskoulun ilman, että he pääsevät lähellekään opetukselle asetettuja tavoitteita.
Peruskoulun käytyään nuorilla tulisi olla sekä kyky, mutta myös halu jatkaa oman kunnan lukiossa.
Työnteko ei aina ole kivaa, mutta oppilaiden kiinnostus oppimista kohtaan tulisi säilyttää kaikin keinoin – myös yläluokilla. Pienellä koululla on mahdollisuus kasvattaa oppilaissaan yhdeksän vuoden aikana myönteinen asenne koulunkäyntiä ja oppimista ja omaa koulua kohtaan. Koulun tulee tarjota turvallinen oppimisympäristö, jossa oppilas viihtyy ja jossa jokaisesta pidetään huolta. Jokaisen oppilaan tulisi tuntea koulu omaksi yhteisökseen.
Turvallisen oppimisympäristön edellytys on pätevä ja mahdollisimman pysyvä opetus- sekä tukihenkilöstö. Opetus- ja kasvatustyö on aikaa vaativaa työtä, jonka tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Virkojen vakinaistaminen voisi houkutella työhönsä sitoutuneita opettajia. Muutaman kuukauden pestissä ei auta, vaikka opettaja olisi kuinka tehokas, kokenut tai taitava.
Mielihyvällä olen saanut seurata, kuinka yhtenäiskoulun rehtori on aloittanut pitkäjänteisen työn kunnan perusopetuksen kehittämiseksi. Yhä pienenevien ikäluokkien opiskelumotivaatio ja kiinnostus oman kunnan lukiota kohtaan on saatava nousuun. Työn onnistuminen edellyttää koulutuksenjärjestäjän panostusta kunnan omaan kouluun, luottamusta ja vankkumatonta tukea.