Näin elä­ke­läis­noi­ta-ak­ka­na olen ak­tii­vi­ses­ti pyr­ki­nyt er­kaan­tu­maan kou­lu­maa­il­mas­ta, mut­ta ai­na­kin si­vu­sil­mäl­lä sitä tu­lee seu­rat­tua. Ja mie­li­pi­tei­tä­hän ai­na riit­tää, ky­sy­tään nii­tä tai ei – useim­mi­ten ei.

Mel­kein 40 vuot­ta ope­tus­työ­tä teh­nee­nä en voi­nut ol­la kiin­nit­tä­mät­tä huo­mi­o­ta kun­nal­lis­vaa­lieh­dok­kai­den mie­li­pi­tei­siin Ruo­ve­den kun­nan si­vis­tys­pal­ve­lu­jen ke­hit­tä­mi­ses­tä. Useim­mat eh­dok­kaat pai­not­ti­vat lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen säi­lyt­tä­mis­tä kun­nas­sam­me. Lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen saa­vu­tet­ta­vuus on tär­ke­ää, mut­ta mie­les­tä­ni ei pidä unoh­taa myös­kään pe­ru­so­pe­tuk­sen ke­hit­tä­mis­tä. Mie­les­tä­ni lu­ki­on säi­ly­mi­nen paik­ka­kun­nal­la edel­lyt­tää sat­saa­mis­ta pe­ru­so­pe­tuk­seen.

Pe­ru­so­pe­tuk­sen teh­tä­vä on val­mis­taa op­pi­lai­ta näi­tä jat­ko-opin­to­ja var­ten. Vaih­to­eh­toi­na nuo­rel­le ovat kar­ke­as­ti ja­o­tel­tu­na joko amis tai lu­kio. Ko­ti­paik­ka­kun­nal­la ai­noa vaih­to­eh­to on lu­ki­oon siir­ty­mi­nen. Vaik­ka eri­tyis­pai­no­tus­ten avul­la lu­ki­oon hou­ku­tel­laan op­pi­lai­ta muu­al­ta – kaik­ki kun­nia tu­lok­sek­kaal­le mark­ki­noin­ti­työl­le – oman kun­nan lu­ki­on op­pi­las­mää­rän pe­rus­ta le­pää oman kun­nan pe­ru­so­pe­tuk­sen on­nis­tu­mi­sen va­ras­sa.

Kun­tam­me pe­ru­so­pe­tus­ta tu­li­si ke­hit­tää pi­tä­en mie­les­sä kak­si, mie­les­tä­ni yh­tä tär­ke­ä­tä ta­voi­tet­ta: Pe­rus­kou­lun käy­ty­ään nuo­ril­la tu­li­si ol­la sekä kyky, mut­ta myös halu jat­kaa oman kun­nan lu­ki­os­sa.

Vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa op­pi­lail­ta vaa­dit­ta­van osaa­mi­sen taso on las­ke­nut ei­vät­kä kaik­ki saa­vu­ta lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen edel­lyt­tä­miä tie­to­ja ja tai­to­ja. Pe­rus­kou­lun päät­tä­vil­lä nuo­ril­la on vai­keuk­sia jopa yk­sin­ker­tai­sim­mis­sa luku-, kir­joi­tus- ja las­ku­tai­dois­sa. Moni ei ole lu­ke­nut yh­tään ai­no­a­ta kir­jaa tai kir­joit­ta­nut kä­sin yh­tä si­vua pi­dem­pää teks­tiä. Kä­sin kir­joit­ta­mi­nen, las­ke­mi­nen tai pa­pe­ri­sen kir­jan lu­ke­mi­nen ko­e­taan vai­val­loi­sek­si ja ai­kaa vie­väk­si työn­te­ok­si.

Kun nuo­ret lai­min­lyö­vät vel­vol­li­suu­ten­sa opis­kel­la ja op­pia, hei­dät pääs­te­tään läpi pe­rus­kou­lun il­man, et­tä he pää­se­vät lä­hel­le­kään ope­tuk­sel­le ase­tet­tu­ja ta­voit­tei­ta.

Pe­rus­kou­lun käy­ty­ään nuo­ril­la tu­li­si ol­la sekä kyky, mut­ta myös halu jat­kaa oman kun­nan lu­ki­os­sa.

Työn­te­ko ei ai­na ole ki­vaa, mut­ta op­pi­lai­den kiin­nos­tus op­pi­mis­ta koh­taan tu­li­si säi­lyt­tää kai­kin kei­noin – myös ylä­luo­kil­la. Pie­nel­lä kou­lul­la on mah­dol­li­suus kas­vat­taa op­pi­lais­saan yh­dek­sän vuo­den ai­ka­na myön­tei­nen asen­ne kou­lun­käyn­tiä ja op­pi­mis­ta ja omaa kou­lua koh­taan. Kou­lun tu­lee tar­jo­ta tur­val­li­nen op­pi­mi­sym­pä­ris­tö, jos­sa op­pi­las viih­tyy ja jos­sa jo­kai­ses­ta pi­de­tään huol­ta. Jo­kai­sen op­pi­laan tu­li­si tun­tea kou­lu omak­si yh­tei­sök­seen.

Tur­val­li­sen op­pi­mi­sym­pä­ris­tön edel­ly­tys on pä­te­vä ja mah­dol­li­sim­man py­sy­vä ope­tus- sekä tu­ki­hen­ki­lös­tö. Ope­tus- ja kas­va­tus­työ on ai­kaa vaa­ti­vaa työ­tä, jon­ka tu­lok­set nä­ky­vät vas­ta vuo­sien ku­lut­tua. Vir­ko­jen va­ki­nais­ta­mi­nen voi­si hou­ku­tel­la työ­hön­sä si­tou­tu­nei­ta opet­ta­jia. Muu­ta­man kuu­kau­den pes­tis­sä ei au­ta, vaik­ka opet­ta­ja oli­si kuin­ka te­ho­kas, ko­ke­nut tai tai­ta­va.

Mie­li­hy­väl­lä olen saa­nut seu­ra­ta, kuin­ka yh­te­näis­kou­lun reh­to­ri on aloit­ta­nut pit­kä­jän­tei­sen työn kun­nan pe­ru­so­pe­tuk­sen ke­hit­tä­mi­sek­si. Yhä pie­ne­ne­vien ikä­luok­kien opis­ke­lu­mo­ti­vaa­tio ja kiin­nos­tus oman kun­nan lu­ki­o­ta koh­taan on saa­ta­va nou­suun. Työn on­nis­tu­mi­nen edel­lyt­tää kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jän pa­nos­tus­ta kun­nan omaan kou­luun, luot­ta­mus­ta ja vank­ku­ma­ton­ta tu­kea.