Tytti Peltoniemi on kutonut villahuovan "Tyttö Ruovedeltä" -teoksen värejä toistaen. Se oli Auvisen talon näyttelyssä Orivedellä lokakuun alkuun asti. Gallen-Kallelan sekatekniikalla toteutettu teos vuodelta 1895 kuuluu Serlachius-museon kokoelmiin, mutta se on tällä hetkellä säilytyksessä. Museolta kerrotaan, että paperipohjaisena sitä pidetään esillä vain lyhyitä aikoja kerrallaan.
Terhi Kääriäinen
Akseli Gallen-Kallelan "Tyttö Ruovedeltä" innosti kutomaan villahuovan – Tytti Peltoniemi ei aloittaisi heti yhtä monimutkaista kudonnaista
Akseli Gallen-Kallelan Tyttö Ruovedeltä -teos hurmasi Tytti Peltoniemen ensikatseesta ja sai tulkitsemaan tuntoja kangaspuilla kutoen. Tuloksena on villahuopa, joka toistaa teoksen värejä.
Parikymmentä vuotta ulkomailla asunut Peltoniemi on muoti- ja sisustussuunnittelun ammattilainen, mutta vasta tutustumassa kangaspuihin palattuaan vuosi sitten synnyinseudulleen Orivedelle. Hän katsoo suomalaista taidetta, perinteitä ja kulttuuriperintöä yhtä ihastuneena kuin japanilainen turisti.
Taidematkalla Mäntän Serlachius-museolla hän nauliutui Tyttö Ruovedeltä -maalauksen eteen.
– Tämä vaan puhutteli mua näyttelyssä aivan erityisellä tavalla. Se oli siinä ihan yksin valossa, ja mä vaan seisoin siinä ja rupesin itkemään – se oli niin vaikuttava.
Sahakuvio syntyy vaihtamalla polkusten suuntaa muutaman sentin välein.
Tytti Peltoniemi
Tyttö Ruovedeltä -huovan (vas.) lävistää kuviokudonnalla tehty paksu viiva, joka oli teknisesti haastava toteuttaa.
Tytti Peltoniemi
Akseli Gallen-Kallela, Tyttö Ruovedeltä, 1895. Vesiväri, peiteväri, lyijykynä, pronssimaali. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.
Tomi Aho
Peltoniemi on poiminut huopaansa teoksen värejä ja yksityiskohtia. Kehystä edustaa ruskea väri, johon hän on käyttänyt vuosia säästämäänsä käsin kehrättyä villaa Skotlannista.
Hän halusi sekoittaa kudelankoja löytääkseen sävyjä, jotka ovat niin lähellä alkuperäistä teosta kuin mahdollista. Monimutkaisimmissa kohdissa hänen täytyikin käyttää viittä eri sukkulaa.
Huovan lävistää kuviokudonnalla kulmittain tehty paksu viiva, joka oli teknisesti haastava toteuttaa.
– Kuvion kulmaa täytyi laskea joka senttimetri, että se pysyy oikeana. Kulma on hankala, koska se ei mene sidoksen mukaan. Sahakuvio syntyy vaihtamalla polkusten suuntaa muutaman sentin välein, selvittää Peltoniemi ja nauraa, että ihan heti ei ryhtyisi kutomaan uudelleen yhtä mutkikasta kudonnaista.
Instagram-tililtä @tyttipeltoniemi löytyy yksityiskohtaisia kuvia villahuovan tekovaiheista. Seuraavaksi hän on ottanut työn alle ryijyn, mutta ei halua vielä paljastaa, kenen suomalaisen taiteilijan teoksesta inspiraatio on löytynyt.