Lau­an­tai­na 14.6. läh­din aa­mu­len­kil­le ta­val­li­seen ta­paa­ni. Suun­taan usein ran­ta­po­lil­le eli "ru­no­po­lul­le". Vii­väh­din Läh­teel­lä lin­tu­ja kun­nel­len ja ne­nää­ni tuli lei­ka­tun ruo­hon tuok­su.

Ajat­te­lin, et­tä pel­lon reu­nan tie­tä on lei­kat­tu, mut­ta voi kau­his­tus! Lai­va­ran­taan päin koko po­lun var­ret oli re­vit­ty ja raas­tet­tu pari met­riä mo­lem­min puo­lin. Le­ve­ät trak­to­rin jäl­jet pai­koin ojis­sa ja po­luil­la. Sii­nä oli men­nyt al­ku­ke­sän pa­ras kuk­ka­lois­to ja ru­no­po­lun tun­nel­ma mos­kak­si. Vain muis­tois­sa oli­vat koi­ran­put­kien har­so­ku­kat, ai­la­kit, kur­jen­pol­vet, niit­ty­lei­ni­kit, kie­lot, me­si­an­ger­vot, sa­ni­ai­set, kor­pi­kais­lat, os­man­kää­met, kort­teet ja mitä lie mui­ta ol­lut. Pa­ju­pen­saat ja van­hat kan­not­kin oli­vat saa­neet osu­maa.

Mat­ka­li­joi­ta oli kylä pul­lol­laan, ju­han­nus tu­los­sa ja en­nen niin kau­niil­la po­lul­lam­me tuom­moi­nen sii­vo! Voi it­ku!

Kun­nan puo­les­ta lai­te­tut kuk­ka­ve­neet ja muut is­tu­tuk­set ovat kyl­lä kau­nii­ta, mut­ta ei­vät ne luon­non­kuk­kia voi­ta.

En ole yk­sin tä­män pa­han mie­len kans­sa.

Ei­la Aho