Keskustelua kulttuurin rahanjaosta
Yleisöltä
Ruovedellä käytyä keskustelua kulttuurin rahanjaosta on ollut kiinnostava seurata. Kiitos, että puhutaan kulttuuripolitiikkaa. On ollut vilpitöntä innostusta ymmärtää kulttuurin alustoja, niitä millä toiminta toteutuu. Luovat alat, ja tarkemmin aineettomaan, tekijäoikeuteen perustuva talous, ovat nostaneet kiinnostusta myös vähäisempää volyymia tuottavaan kulttuuriin. Kulttuuritoimijoita ovat kunta, yritys, kolmannen sektorin yhdistykset ja neljäs sektori, se muu ammatillisuus, joka monesti jää erittelemättä häivealueeseen.
Kunnan toimintaa ohjaa laki kuntien kulttuuritoiminnasta 166/2019. Lain hengessä on mukana muun muassa velvollisuus tuottaa kulttuuria, tasa-arvoisuus kulttuurin kuluttajille ja ammattimaisen tekijyyden kunnioitus. Aktiivinen kunta pitää huolta elinvoimaisuudestaan. Kulttuuri on mukana talouden strategisessa ympäristössä, oma-arvontunnon voimallisuus tunnistetaan. Kaikki toivovat kasvavaa taloutta ja yritystoimintaa.
Yhteisöllisenä toimijana kunta tekee kuitenkin aivan uudenlaisen kulttuuripoliittisen avauksen, jos se esimerkiksi päättää ulkoistaa kulttuuritoiminnan tuottamisen velvoitteensa. Kasvavia kokonaisuuksia ei vakiinnuteta kestävästi yhden sektorin näkökulmasta. Siksi Suomessa ja EUssa on innovaatiopolitiikan käsitteenä klusterin sijasta käytössä ekosysteemi. Ekosysteemin malli tunnistaa huolellisemmin erilaisen toimijuuden. Kyse ei ole siitä, kuka maksaa, vaan millaisia sisältöjä ja rahoitusmahdollisuuksia mikäkin taho voi tuoda kokonaisuuteen tullessaan.
Kokonaisuus ei kuitenkaan automaattisesti ratkaise esimerkiksi elämystalouden kehittämisen haastetta: miten paikallisesta syntyy alueellista ja edelleen valtakunnallista.
Tiina Lamminen
Ruoveden kesäasukas