Tänä ke­vää­nä mo­net ovat jou­tu­neen uu­si­maan te­le­vi­si­on­sa, kun uu­si tek­no­lo­gia on sii­hen pa­kot­ta­nut. Jos ni­mit­täin on ha­lun­nut kat­soa van­ho­ja tut­tu­ja ka­na­vi­aan. Pelk­kä uu­den lait­teen han­kin­ta ei kui­ten­kaan ole usein riit­tä­nyt, vaan on ol­lut osat­ta­va va­li­ta mo­ni­mut­kai­sis­ta vaih­to­eh­dois­ta ne, jot­ka ha­lu­aa käyt­töön. Ny­ky­ai­kai­set te­le­vi­si­ot­han ovat tie­to­ko­nei­ta, jois­sa tv-omi­nai­suu­det ovat vain yk­si pal­ve­lu.

No niin. Van­ha mök­ki­te­le­vi­si­om­me lo­pet­ti pal­ve­lun, min­kä vuok­si oli han­kit­ta­va uu­si. Sen piti toi­mia 12 vol­tin säh­köl­lä, an­ten­niyh­tey­del­lä ja il­man net­tiä. Sel­lai­nen löy­tyi pai­kal­li­ses­ta ko­din­ko­ne­liik­kees­tä. Os­tos­ta teh­des­sä­ni ker­roin, et­tä uu­den lait­teen tu­lee toi­mia sa­moil­la ase­tuk­sil­la kuin van­ha­kin: pis­to­ke sei­nään ja an­ten­ni kiin­ni. Näin lu­vat­tiin. Mö­kil­lä sit­ten päh­käi­lim­me lait­teen mo­ni­nais­ten va­lin­to­jen kans­sa. Em­me ha­lun­neet Goog­len, Netf­li­xin ym. pal­ve­lui­ta em­me­kä il­man net­tiä sel­vin­neet va­lin­nois­ta.

Kä­ve­lin seu­raa­va­na päi­vä­nä ta­kai­sin liik­kee­seen ja sa­noin, mi­nul­le on myy­ty jo­tain, mitä en luul­lut os­ta­va­ni. Vaih­to­eh­to­ja on kak­si: joko lait­tees­ta saa­daan esiin ha­lu­tut tv-toi­min­not tai pe­run kau­pan. Myy­jä ot­ti asi­an rau­hal­li­ses­ti ja sa­noi, et­tä kyl­lä tämä jär­jes­tyy. Hän kyt­ki ko­nee­seen säh­kön, ot­ti net­tiyh­tey­den ja va­lit­si siel­tä laa­jan va­li­koi­man mah­dol­li­sia tv-ka­na­via te­le­vi­si­oon, mi­hin ne jäi­vät py­sy­vi­nä asen­nuk­si­na. Tämä miel­lyt­tä­vä pal­ve­lu vei ai­kaa noin 15–20 mi­nuut­tia, ja sen lo­mas­sa myy­jä pal­ve­li lep­poi­sas­ti myös mui­ta kau­pan asi­ak­kai­ta. Sen jäl­keen lai­te toi­mi ha­lu­a­mal­la­ni ta­val­la. Ja pal­ve­lu si­säl­tyi lait­teen hin­taan.

Oli­sin saat­ta­nut saa­da telk­ka­rin ko­ti­seu­tu­ni suu­ris­ta eri­kois­liik­keis­tä hal­vem­mal­la jos­tain tar­jouk­ses­ta, mut­ta pal­ve­lus­ta oli­si ve­loi­tet­tu erik­seen, jos sitä oli­si edes ol­lut saa­ta­vil­la. Useim­mi­ten ei oli­si ol­lut.

Pai­kal­li­sia os­tok­sia kan­nat­taa teh­dä myös sen ta­kia, et­tä näin yl­lä­pi­de­tään Ruo­ve­den pal­ve­lu­tar­jon­taa myös jat­kos­sa. Ke­sä­a­suk­kai­den os­toil­laan pi­tä­jään tuo­ma ra­ha­mää­rä on noin 15–20 mil­joo­nan eu­ron luok­kaa vuo­des­sa. Mei­tä on pal­jon, ke­sä­kau­den ai­ka­na enem­män kuin Ruo­ve­den va­ki­a­suk­kai­ta. Sen ta­kia va­lin­tam­me ovat tär­kei­tä ja vai­kut­ta­vat.

Jus­si Kul­la