Sii­ri Eno­ran­nal­ta ei­vät maa­il­mat lopu. Uu­sin ja jär­jes­tyk­ses­sä yh­des­tois­ta ro­maa­ni Keuh­ko­pui­den uni tuo jäl­leen oi­van li­sän hä­nen luo­mien­sa mie­li­ku­vi­tuk­sel­lis­ten eli­nym­pä­ris­tö­jen jouk­koon.

Täl­lä ker­taa Eno­ran­ta vie mei­dät Homo ar­bo­ris­ten asuin­seu­dul­le, jos­sa ih­mis­ten suo­nis­sa vir­taa mah­la ja sel­viy­ty­äk­seen hen­gis­sä hei­dän on ai­na yök­si kiin­ni­tyt­tä­vä omaan keuh­ko­puu­hun­sa. Val­veil­la­o­lo­ai­kaan­sa he voi­vat pi­den­tää käyt­tä­mäl­lä sii­rap­pia, jon­ka ho­pe­a­kai­vok­sil­la ri­kas­tu­nut kek­si­jä­mar­kii­si Be­re­ni­ce on ke­hit­tä­nyt. Sitä myy­mäl­lä hä­nes­tä on tul­lut yh­tei­sön­sä mah­ta­vin mies.

Nyt ele­tään erään­lais­ta py­säh­ty­nei­syy­den kaut­ta, jos­sa ai­kaa tuh­la­taan leik­ki­mäl­lä ho­via ja hu­vit­te­le­mal­la pra­meit­ten kar­ta­noit­ten kut­suil­la.

Se­läs­sä ole­vat sii­vet ei­vät Homo ar­bo­rik­se­ja enää kan­na, vaan ne ovat jään­ne en­ti­sa­jois­ta, jol­loin hei­dän esi­van­hem­pan­sa vie­lä osa­si­vat len­tää. Nyt ele­tään erään­lais­ta py­säh­ty­nei­syy­den kaut­ta, jos­sa ai­kaa tuh­la­taan leik­ki­mäl­lä ho­via ja hu­vit­te­le­mal­la pra­meit­ten kar­ta­noit­ten kut­suil­la. Sin­ne son­nus­tau­tuu myös kir­jan pää­hen­ki­lö Ka­ti­ca, joka seu­ra­pii­reis­sä tun­ne­taan hur­maa­va­na krei­vi­tär Ai­ka­te­ri­ne­nä.

Ta­pah­tu­mat vauh­dit­tu­vat, kun Ka­ti­ca suu­tut­taa sa­mal­la te­ol­la sekä len­to­lait­tei­ta suun­nit­te­le­van vel­jen­sä Ain­ge­run et­tä kek­si­jä­mar­kii­si Be­re­ni­cen. Mar­kii­si käyt­tää val­taan­sa ja ran­kai­see jul­mas­ti up­pi­nis­kais­ta Ka­ti­caa. Sa­mal­la käyn­nis­tyy kier­re, joka joh­taa Homo ar­bo­ris­ten yh­tei­sön mur­rok­seen. Sen vai­ku­tus­pii­ri laa­je­nee kos­ke­maan myös kau­em­pa­na asu­vaa ja muis­ta keuh­ko­puis­ta eris­tet­tyyn emo­puu­hun juur­tu­nut­ta lä­hi­la­jia.

Enorannan yhdestoista romaani luo jälleen uuden maailman.

Keuh­ko­pui­den unes­sa on mu­ka­na pal­jon Eno­ran­nan ai­kai­sem­mis­ta ro­maa­neis­ta tut­tu­ja tee­mo­ja, jot­ka liit­ty­vät luon­toon, val­lan­käyt­töön ja sek­su­aa­li­suu­teen. Vah­va yh­tei­söl­li­nen ja yh­teis­kun­nal­li­nen poh­ja­vi­re on nyt­kin ole­mas­sa, mut­ta nä­kö­kul­ma on sel­väs­ti uu­dis­tu­nut ja pai­no­pis­te on siir­ty­nyt ylei­ses­tä yk­si­tyi­seen.

Uut­ta on enen­kaik­kea hen­ki­lö­ku­vauk­sen mo­ni­puo­lis­tu­mi­nen. Toki ih­mi­set nyt­kin ovat taus­ta­yh­tei­sön­sä jä­se­niä ja käyt­täy­ty­vät sen mu­kai­ses­ti. He ei­vät kui­ten­kaan ole yk­si­se­lit­tei­ses­ti hy­vän tai pa­han puo­lel­la, vaan hei­dän ole­muk­ses­taan löy­tyy myös eri­suun­tai­sia omi­nai­suuk­sia, si­säi­siä ris­ti­rii­to­ja ja in­hi­mil­li­siä heik­kouk­sia.

Vah­va yh­tei­söl­li­nen ja yh­teis­kun­nal­li­nen poh­ja­vi­re on nyt­kin ole­mas­sa, mut­ta nä­kö­kul­ma on sel­väs­ti uu­dis­tu­nut ja pai­no­pis­te on siir­ty­nyt ylei­ses­tä yk­si­tyi­seen.

Kes­kei­sek­si mo­tii­vik­si nou­see kos­to, jon­ka Ka­ti­ca koh­dis­taa kek­si­jä­mar­kii­si Be­re­ni­ceen. Kei­no on kui­ten­kin niin jä­reä, et­tä sen seu­raa­muk­set laa­je­ne­vat yh­teis­kun­nal­li­sek­si mur­rok­sek­si, joka al­kaa na­ker­taa en­tis­tä elä­män­muo­toa, mul­lis­taa koko yh­tei­söä ja pa­kot­taa sen ot­ta­maan seu­raa­van as­ke­leen evo­luu­ti­on ket­jus­sa.

Täs­sä kir­jas­saan Eno­ran­ta ei kir­joi­ta voit­ta­jien ja hä­vi­ä­jien his­to­ri­aa, vaan näyt­tää, et­tä suur­ten yh­tei­söl­lis­ten muu­tos­ten pon­ti­me­na saat­ta­vat ol­la puh­taas­ti hen­ki­lö­koh­tai­set syyt ja täl­löin­kin va­lin­nat eri vaih­to­eh­to­jen vä­lil­lä voi­vat ol­la vai­kei­ta, usein kul­loi­ses­ta­kin ti­lan­tees­ta riip­pu­via ja eh­kä sat­tu­man­va­rai­si­a­kin. Nii­den seu­raa­muk­set ovat kui­ten­kin vää­jää­mät­tö­miä.

Se mes­ta­ril­li­nen tapa, jol­la Eno­ran­ta ku­vaa pin­nan al­la ky­te­vää rä­jäh­dys­herk­kyyt­tä ja nii­tä sy­säyk­siä ja ar­vaa­mat­to­muuk­sia, jot­ka aloit­ta­vat muu­tok­sen ja joh­ta­vat uu­teen ke­hi­tys­kau­teen, on­kin Keuh­ko­pui­den unen par­hain­ta an­tia.

Ta­pa­ni Uu­si­niit­ty

Sii­ri Eno­ran­ta: Keuh­ko­pui­den uni, Gum­me­rus 2024.