En us­ko, et­tä tämä kir­joi­tus mi­tään hyö­dyt­tää, mut­ta kir­joi­tam­pa kui­ten­kin ai­ka­ni ku­luk­si. Ruo­ve­den kir­kon­ky­län ai­noa pank­ki­au­to­maat­ti on mie­les­tä­ni al­ka­nut ”renk­kaa­maan” vä­hän lu­vat­to­man usein. Ei oli­si mi­tään hä­tää, jos oli­si toi­nen­kin au­to­maat­ti, mut­ta kun se on ai­noa.

Pan­kis­sa asi­oi­mi­nen­kaan ei ole ny­ky­ään niin yk­sin­ker­tais­ta, kun se ei ole au­ki kuin muu­ta­man tun­nin päi­väs­sä. Ai­na­kin ruuh­ka-ai­koi­na sai­si tis­kin ta­ka­na ol­la enem­män kuin yk­si ih­mi­nen.

Tus­kin pa­ran­nus­ta ta­pah­tuu, mut­ta toi­vos­sa on hyvä elää.

Mark­ku Hildén