Ke­sä­ret­ki kau­niil­le ko­ti­seu­dul­le muu­ta­man vuo­den tau­on jäl­keen oli oi­kein an­toi­sa ja mu­ka­va - vä­hän kuin tu­ris­tin sil­min.

Kylä oli kuin Ruu­su­sen unes­ta he­rän­nyt, kult­tuu­ria ja ta­pah­tu­mia tul­vil­laan. Ma­joi­tus­paik­ka­na Vin­han kir­ja­kaup­pa oli oi­kein mie­lui­sa ko­ke­mus. Yk­si paik­ka tun­tui kui­ten­kin jää­neen unoh­duk­siin, ni­mit­täin ko­ti­seu­tu­mu­seo. Se oli kuin au­ti­o­ta­lon pi­ha­pii­ri, ei­kä mat­kai­lu­leh­ti­ses­tä löy­ty­nyt yh­tään ta­pah­tu­maa mu­se­on pi­ha­pii­ris­sä tänä ke­sä­nä.

Kai­pai­sin mu­se­on pi­ha­pii­riin van­ho­jen työ­ta­po­jen esit­te­lyä. Voi­si mm. kars­ta­ta vil­lo­ja, keh­rä­tä ja vär­jä­tä lan­ko­ja, teh­dä vih­to­ja, luu­tia, vis­pi­löi­tä ja kor­ja­ta ri­su­ai­to­ja, vuol­la pa­ju­pil­le­jä ja teh­dä tuo­hi­sor­muk­sia. Löy­tyi­si­kö ky­läl­tä pä­re­höy­lää, jol­la voi­si teh­dä pä­rei­tä ja sit­ten kor­ja­ta niil­lä kat­to­ja? Tal­koo­vä­el­le voi­si tar­jo­ta pe­rin­ne­ruo­kia. Näin pe­rin­ne tie­to­tai­to ei pää­si­si ka­to­a­maan niin kau­an kuin osaa­jia vie­lä löy­tyy.

Elä­myk­sel­li­set kä­den­tai­don kurs­sit tai tal­koot ai­dos­sa ym­pä­ris­tös­sä voi­si­vat saa­da mu­se­on taas elä­väk­si ja jäl­ki­pol­via kiin­nos­ta­vak­si.

Mar­tat, elä­ke­läis­jär­jes­töt ym. toi­mi­jat voi­si­vat tal­ven ai­ka­na suun­ni­tel­la mitä voi­si­vat tuo­da ke­säk­si mu­se­ol­le, esim. kan­san­tans­si- ja mu­siik­kie­si­tyk­siä, pie­niä te­at­te­rie­si­tyk­siä.

Tätä kaik­kea toi­voi­sin - ei niin­kään suu­rel­la ra­hal­la, vaan tah­dol­la.

Mai­ja Hek­ka­la o.s. Kan­gas­mä­ki