Kes­kel­lä pi­me­ää ja tal­vis­ta met­sä­mai­se­maa heh­kuu läm­min valo vih­re­än ra­ken­nuk­sen ik­ku­nois­ta. Pak­ka­seen pi­ha­maal­le au­tos­taan as­tu­va kuu­lee sa­lis­ta kan­tau­tu­van iloi­sen pu­heen­so­ri­nan. Koh­ta ta­los­ta soi suo­ma­lai­nen la­va­tans­si­mu­siik­ki, joka hou­kut­te­lee jal­ko­ja kii­tä­mään par­ke­til­le.

On tiis­tai ja Tuu­ho­sen lei­ri­kes­kuk­sel­le on ko­koon­tu­nut run­sas osal­lis­tu­ja­jouk­ko kai­ke­ni­käi­siä nai­sia. Mie­het lois­ta­vat pois­sa­o­lol­laan, mut­ta ei huol­ta, sil­lä heil­le on suun­nit­teil­la ihan iki­o­ma ryh­mä.

Ei­kä täl­lä ker­taa tar­vi­ta tans­si­pa­re­ja, sil­lä ky­sees­sä on tiis­tai-il­to­jen hump­pa­jump­pa – tans­sil­li­nen jump­pa, jon­ka oh­jaa Sii­na Lei­nik­ka.

Tuu­ho­sen nuo­ri­so­seu­ran sih­tee­ri Rit­va Salo ker­too, et­tä vii­me ke­vää­nä oli vii­den ker­ran ko­kei­lu. Kun ih­mi­set in­nos­tui­vat läh­te­mään mu­kaan, syk­syl­lä hump­pa­jump­paa jat­ket­tiin. Koko tal­vi on ko­koon­nut­tu tiis­tai-il­tai­sin.

– Hiki tu­lee ja tun­tee, et­tä pai­kat au­ke­aa. Kun tämä on ker­ran vii­kos­sa, niin py­syy kun­nos­sa, Salo sa­noo.

Sii­na Lei­nik­ka ker­too, et­tä yk­si ker­ta kes­tää noin puo­li­tois­ta tun­tia.

– En­sin on vä­hän läm­mit­te­lyä: nis­kan, har­ti­an ja se­län seu­dun ver­ryt­te­lyä. Sit­ten tun­nin ver­ran hump­pa­jump­paa ja lo­puk­si vart­ti ve­nyt­te­lyä. Kaik­ki teh­dään seis­ten, ei­kä mu­kaan tar­vit­se vä­li­nei­tä.

Hump­pa­jump­pa on tar­koi­tet­tu kai­kil­le. Vä­lil­lä mu­kaan osal­lis­tui joku mies­kin, mut­ta pää­o­sin jump­paa­jat ovat ol­leet nai­sia.

– On kiva, kun tääl­lä on kai­ke­ni­käi­siä, ala­kou­lui­käi­sis­tä yli 70-vuo­ti­ai­siin, Salo ker­too.

Hän sa­noo, et­tä suun­nit­teil­la on mie­hil­le ihan oma ryh­mä. Se to­teu­te­taan al­kuun muu­ta­man ker­ran ko­kei­lu­na vie­lä tänä ke­vää­nä ja sen kes­to on tun­nin ker­ral­laan. Ta­voi­te oli­si saa­da en­si syk­sys­tä al­ka­en ak­tii­vi­nen ryh­mä mie­hil­le­kin.

Jump­pa al­koi vuo­si sit­ten la­vis-ni­mel­lä, mut­ta sa­nan käy­tös­tä luo­vut­tiin, kos­ka vuo­den alus­ta al­ka­en sa­nan käyt­tä­mi­ses­tä oli­si pi­tä­nyt mak­saa kak­sin­ker­tai­nen mak­su. Ai­em­min riit­ti, et­tä li­sens­si on oh­jaa­jal­la, nyt sitä vaa­dit­tiin myös nuo­ri­so­seu­ral­ta.

Kah­dek­san­vuo­ti­as Jas­min Hie­ta­nie­mi osal­lis­tuu jump­paan mum­mon­sa Rai­ja Su­ti­sen kans­sa.

– Olen ai­em­min­kin käy­nyt yh­des­sä jum­pas­sa. Tämä on ki­vaa, Hie­ta­nie­mi sa­noo.

– Tu­lee jum­pat­tua sa­mal­la ja saa men­nä mu­sii­kin mu­ka­na, to­te­aa Su­ti­nen.

Jum­pan jär­jes­tää Tuu­ho­sen nuo­ri­so­seu­ra. Oh­jaa­jan mak­sut ka­te­taan pie­nel­lä ker­ta­mak­sul­la ja seu­ran tu­el­la.

Salo ker­too, et­tä toi­min­ta sai al­kun­sa, kun seu­ras­sa poh­dit­tiin pari-kol­me vuot­ta sit­ten seu­ran toi­min­nan jat­koa, et­tä mi­ten ky­lä­läi­siä ja va­paa-aja­na­suk­kai­ta sai­si mu­kaan yh­tei­seen toi­min­taan.

– Seu­ran ny­kyi­nen Pu­heen­joh­ta­ja Tert­tu Me­ro­nen "heit­ti il­maan La­vik­sen" ja sii­hen tar­tut­tiin.

Jump­pa pal­ve­lee omien ky­lä­läis­ten li­säk­si myös naa­pu­ri­ky­lis­sä asu­via.

– Minä en viit­si­si ajaa kir­kon­ky­läl­le jum­pal­le. Täs­sä eh­käis­tään sa­mal­la, et­tei tar­vit­se läh­teä fy­si­o­te­ra­pi­aan. Li­säk­si tämä on so­si­aa­li­nen ta­pah­tu­ma, mie­li vir­kis­tyy, Salo ker­too.