Elämää kuplilla vai ilman?

Kup­las­sa elä­mi­nen on vii­me­ai­ko­jen suo­sik­ki-il­mai­su sil­le, et­tä joku ei ym­mär­rä jo­tain oman aja­tus­maa­il­man­sa ul­ko­puo­lel­la ta­pah­tu­vaa, joko tar­koi­tuk­sel­la tai tie­dos­ta­mat­taan. ”Mis­sä kup­las­sa sinä oi­kein elät?”, ky­sy­tään hel­pos­ti, jos joku ih­met­te­lee it­sel­leen ou­toa asi­aa tai ta­pah­tu­maa. Uu­si il­miö tämä ei kui­ten­kaan ole; ih­mi­set ovat kaut­ta ai­ko­jen elä­neet eri­lai­sis­sa kup­lis­sa.

Elämää kuplilla vai ilman?

Kup­las­sa elä­mi­nen on vii­me­ai­ko­jen suo­sik­ki-il­mai­su sil­le, et­tä joku ei ym­mär­rä jo­tain oman aja­tus­maa­il­man­sa ul­ko­puo­lel­la ta­pah­tu­vaa, joko tar­koi­tuk­sel­la tai tie­dos­ta­mat­taan. ”Mis­sä kup­las­sa sinä oi­kein elät?”, ky­sy­tään hel­pos­ti, jos joku ih­met­te­lee it­sel­leen ou­toa asi­aa tai ta­pah­tu­maa. Uu­si il­miö tämä ei kui­ten­kaan ole; ih­mi­set ovat kaut­ta ai­ko­jen elä­neet eri­lai­sis­sa kup­lis­sa.

Oppia ikä kaikki

Näin vas­ta­si pik­ku-Ans­si 40 vuot­ta sit­ten elo­kuus­sa en­sim­mäi­sen kou­lu­päi­vän jäl­keen, kun ky­syt­tiin mil­lais­ta kou­lus­sa oli ol­lut.

Oppia ikä kaikki

Näin vas­ta­si pik­ku-Ans­si 40 vuot­ta sit­ten elo­kuus­sa en­sim­mäi­sen kou­lu­päi­vän jäl­keen, kun ky­syt­tiin mil­lais­ta kou­lus­sa oli ol­lut.

On ilmoja pidellyt

Me asi­a­kas­pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä työs­ken­te­le­vät tie­däm­me jo aa­mul­la ai­na­kin yh­den pu­hee­nai­heen, jos­ta tu­lem­me päi­vän ai­ka­na asi­ak­kai­den kans­sa kes­kus­te­le­maan; sään. Se on help­po ja tur­val­li­nen ai­he aloit­taa kes­kus­te­lu ke­nen ta­han­sa kans­sa tie­tä­mät­tä kans­sa­kes­kus­te­li­jan po­liit­tis­ta tai mi­tään muu­ta­kaan mie­li­pi­det­tä. Sääs­tä har­voin saa­daan niin ko­vaa kiis­taa ai­kai­sek­si, et­tä ku­kaan ko­vin pa­has­ti miel­tään pa­hoit­tai­si.

On ilmoja pidellyt

Me asi­a­kas­pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä työs­ken­te­le­vät tie­däm­me jo aa­mul­la ai­na­kin yh­den pu­hee­nai­heen, jos­ta tu­lem­me päi­vän ai­ka­na asi­ak­kai­den kans­sa kes­kus­te­le­maan; sään. Se on help­po ja tur­val­li­nen ai­he aloit­taa kes­kus­te­lu ke­nen ta­han­sa kans­sa tie­tä­mät­tä kans­sa­kes­kus­te­li­jan po­liit­tis­ta tai mi­tään muu­ta­kaan mie­li­pi­det­tä. Sääs­tä har­voin saa­daan niin ko­vaa kiis­taa ai­kai­sek­si, et­tä ku­kaan ko­vin pa­has­ti miel­tään pa­hoit­tai­si.

Lai­ne­lau­tai­lua

Mo­nien mui­den epi­de­mi­oi­den ta­paan ko­ro­na on esiin­ty­nyt aal­lois­sa, vä­lil­lä hel­pot­ta­en, vä­lil­lä pa­hen­tu­en. Nyt on me­nos­sa tul­kin­nas­ta riip­pu­en jo kol­mas tai nel­jäs aal­to. Sa­mal­la ta­val­la aal­toi­le­vat ovat ol­leet tau­ti­ti­lan­teen vai­ku­tuk­set yri­tys­ten lii­ke­toi­min­taan. On­nek­si kui­ten­kin niin, et­tä epi­de­mi­an aal­to­jen kas­va­es­sa vai­ku­tuk­set yri­tyk­siin ovat ol­leet pie­nem­mät. Joil­la­kin yri­tyk­sil­lä toi­min­taan vai­kut­ti ne­ga­tii­vi­ses­ti vain en­sim­mäi­sen aal­lon al­ku­het­ket, jon­ka jäl­keen toi­min­ta nor­ma­li­soi­tui, osal­la jopa pa­ran­tui ver­rat­tu­na ai­kaan en­nen ko­ro­naa. Toi­set yri­tyk­set ovat jou­tu­neet surf­faa­maan ko­ro­nan aal­loil­la koh­ta jo kah­den vuo­den ajan, ei­kä lop­pua vie­lä ole nä­ky­vis­sä. Yri­tyk­sem­me kuu­luu va­li­tet­ta­vas­ti jäl­kim­mäi­siin.

Lai­ne­lau­tai­lua

Mo­nien mui­den epi­de­mi­oi­den ta­paan ko­ro­na on esiin­ty­nyt aal­lois­sa, vä­lil­lä hel­pot­ta­en, vä­lil­lä pa­hen­tu­en. Nyt on me­nos­sa tul­kin­nas­ta riip­pu­en jo kol­mas tai nel­jäs aal­to. Sa­mal­la ta­val­la aal­toi­le­vat ovat ol­leet tau­ti­ti­lan­teen vai­ku­tuk­set yri­tys­ten lii­ke­toi­min­taan. On­nek­si kui­ten­kin niin, et­tä epi­de­mi­an aal­to­jen kas­va­es­sa vai­ku­tuk­set yri­tyk­siin ovat ol­leet pie­nem­mät. Joil­la­kin yri­tyk­sil­lä toi­min­taan vai­kut­ti ne­ga­tii­vi­ses­ti vain en­sim­mäi­sen aal­lon al­ku­het­ket, jon­ka jäl­keen toi­min­ta nor­ma­li­soi­tui, osal­la jopa pa­ran­tui ver­rat­tu­na ai­kaan en­nen ko­ro­naa. Toi­set yri­tyk­set ovat jou­tu­neet surf­faa­maan ko­ro­nan aal­loil­la koh­ta jo kah­den vuo­den ajan, ei­kä lop­pua vie­lä ole nä­ky­vis­sä. Yri­tyk­sem­me kuu­luu va­li­tet­ta­vas­ti jäl­kim­mäi­siin.

Kokous-Anssi

Erää­nä päi­vä­nä täs­sä ke­vääl­lä toi­mis­to­huo­nee­ni ovel­la oli jäl­leen lap­pu ”Ko­kous käyn­nis­sä, hil­jai­suus kii­tos!”. Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na vel­je­ni an­toi­kin mi­nul­le lem­pi­ni­men Ko­kous-Ans­si. Täy­tyy it­se­kin myön­tää, et­tä ei tuo vält­tä­mät­tä ihan vää­rä lem­pi­ni­mi ole. Muu­ta­ma viik­ko sit­ten Kui­vas­mä­en Anu ky­se­li seu­raa­van blo­gi­kir­joi­tuk­sen pe­rään ja sil­loin lu­pa­sin, et­tä kir­joit­te­len kun­han ke­vään ko­kous­ruuh­ka on ohi. Ja kun­han kek­sin ai­heen. Sa­mal­la het­kel­lä sen kek­sin­kin; ko­kouk­set ja luot­ta­mus­toi­met.

Kokous-Anssi

Erää­nä päi­vä­nä täs­sä ke­vääl­lä toi­mis­to­huo­nee­ni ovel­la oli jäl­leen lap­pu ”Ko­kous käyn­nis­sä, hil­jai­suus kii­tos!”. Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na vel­je­ni an­toi­kin mi­nul­le lem­pi­ni­men Ko­kous-Ans­si. Täy­tyy it­se­kin myön­tää, et­tä ei tuo vält­tä­mät­tä ihan vää­rä lem­pi­ni­mi ole. Muu­ta­ma viik­ko sit­ten Kui­vas­mä­en Anu ky­se­li seu­raa­van blo­gi­kir­joi­tuk­sen pe­rään ja sil­loin lu­pa­sin, et­tä kir­joit­te­len kun­han ke­vään ko­kous­ruuh­ka on ohi. Ja kun­han kek­sin ai­heen. Sa­mal­la het­kel­lä sen kek­sin­kin; ko­kouk­set ja luot­ta­mus­toi­met.

Vuosi koronaa, mutta ei vieläkään asiaa neuvolaan

Kun vuo­si sit­ten ko­ro­na­e­pi­de­mia saa­vut­ti myös Suo­men ja suu­ri osa yh­teis­kun­nan toi­min­nois­ta lai­tet­tiin kiin­ni, ei voi­nut aa­vis­taa kuin­ka pit­käk­si poik­keuk­sel­li­set olo­suh­teet ve­nyi­si­vät. Aja­tel­tiin, et­tä ke­sään men­nes­sä kaik­ki oli­si ohi ja voi­sim­me viet­tää ke­sä­juh­lat ja muut ta­pah­tu­mat en­ti­seen mal­liin. Kuin­ka vää­räs­sä olim­me­kaan. Osal­la meis­tä elä­män­me­no muut­tui mel­koi­ses­ti, ei­kä vie­lä­kään ole tie­toa, mil­loin ”van­ha nor­maa­li” pa­laa, vai pa­laa­ko kos­kaan.

Vuosi koronaa, mutta ei vieläkään asiaa neuvolaan

Kun vuo­si sit­ten ko­ro­na­e­pi­de­mia saa­vut­ti myös Suo­men ja suu­ri osa yh­teis­kun­nan toi­min­nois­ta lai­tet­tiin kiin­ni, ei voi­nut aa­vis­taa kuin­ka pit­käk­si poik­keuk­sel­li­set olo­suh­teet ve­nyi­si­vät. Aja­tel­tiin, et­tä ke­sään men­nes­sä kaik­ki oli­si ohi ja voi­sim­me viet­tää ke­sä­juh­lat ja muut ta­pah­tu­mat en­ti­seen mal­liin. Kuin­ka vää­räs­sä olim­me­kaan. Osal­la meis­tä elä­män­me­no muut­tui mel­koi­ses­ti, ei­kä vie­lä­kään ole tie­toa, mil­loin ”van­ha nor­maa­li” pa­laa, vai pa­laa­ko kos­kaan.