Vinhan Kirjakaupan viimeisenä aukiolopäivänä muistelin eräälle kahvittelukumppanille, kuinka pikkupoikana ihmettelin miksi kirjakaupassa käydessä ei tarvinnut ostoksia koskaan maksaa.
Tupu tai Pirkko kirjasi ostokset pieneen vihkoon ja sillä hyvä. Isä ilmeisesti kävi ne joskus maksamassa, koska sama tapa jatkui viimeiseen aukiolopäivään asti.
Kirjakauppa-asiointien muistelu avasi monta muistojen lokeroa lapsuusajan kirkonkylän yrityksistä ja niissä palvelleista ihmisistä.
En ollut lapsena lainkaan päiväkodissa hoidossa. Päiväni kuluivat joko bussin kyydissä isän tai muiden kuljettajien seurana tai isän kanssa firman asioita joko kotitoimistolla tai kylillä hoitaen. Isän kanssa kävimme lähes joka päivä ainakin kahdessa paikassa; Puntarissa ruokaostoksilla ja Säästöpankissa pankkiasioilla.
Severiltä Puntarin lihatiskiltä ostettiin palvikinkkua ja kylmäkaapista banaanijugurttia. Minulle kelpasi banaanijugurteista vain se, jossa kannen kuvassa banaanit olivat kaivurin kauhan näköisessä asetelmassa, koska siinä jugurtissa ei ollut möykkyjä. Jälkeenpäin olen kuullut, että Puntarin tytöt meinasivat välillä hermostua, kun minulle ei kelvannut muu kuin tuo ”kauhajugurtti”.
Pikkupoikana ihmettelin miksi kirjakaupassa käydessä ei tarvinnut ostoksia koskaan maksaa.
Puntarista yleensä menimme Säästöpankkiin maksamaan laskut ja tallettamaan linjavuoroilta kertyneet kolikot. Jännitystä aiheutti se, täsmäsikö pankin kolikkokoneen tulos isän kanssa kotona laskettuun summaan. Yleensä täsmäsi. Pankin naiset, Anja, Maire, Helena, Riitta ja monet muut tulivat tutuksi ja aina välillä pikku-Anssi sai mukaan jotain pientä säästöpankkiaiheista tavaraa.
Aika pienenä uskaltauduin jo yksinkin asioille. Omatoimisuus aloitettiin pehmeällä laskulla ostosreissuilla kotitalon naapurissa sijainneelle BP:n huoltoasemalle, vai olikohan se jo Union. Ruohonleikkuriin haettiin bensaa, eikä taaskaan tarvinnut rahaa, koska ostokset merkittiin täälläkin muistivihkoon. Myös Vilenin kauppa sijaitsi turvallisella etäisyydellä ja sieltä kavereiden kanssa haettiin herkuiksi kreemimunkkeja. Tapa jatkui lukion koulumatkoihin asti.
Toivo E.:n kelloliikkeessä patterinvaihtoa odotellessa oli hauska tutkia, oliko kaikki seinällä olleet kellot samassa ajassa. Aina olivat. Katilta valmiita valokuvia noutaessa jännitettiin, mahtoiko filmi ollut valottunut ja kuvat menneet pilalle, kun kameran takakansi oli vahingossa reissussa auennut. Joskus oli.
Vieläkin muistan miltä tuoksui apteekissa, kirjakaupassa tai Mikon pajassa...
Makean nälkään haettiin R-kioskin Raililta 20 pennin hedelmämerkkareita. Mustista merirosvokarkeista en ole koskaan pitänyt. Joskus koulusta tullessa poikettiin Anitalla, koska sieltä sai irtokarkit puolet edullisemmin, 10 pennillä. Hannulta haettiin Sonyn beta-videonauhuri ja jokaisten olympialaisten aikaan uusi televisio.Timolta ja myöhemmin Paavolta ostettiin urheiluvälineet, paitsi polkupyörä ostettiin mäen päältä Mikolta.
Huikea määrä ihmisiä, yrittäjiä ja kauppiaita on jäänyt kylän raitilta mieleen. Vieläkin muistan miltä tuoksui apteekissa, kirjakaupassa tai Mikon pajassa, miltä näytti kukkakaupassa, kun se vielä toimi Ritoniemen sivurakennuksessa. Suuri osa lapsuuden ajan asiakaspalvelijoista on jo siirtynyt taivaallisen tiskin taakse, eikä kaikkia yrityksiäkään enää ole. Kylän raitti on onneksi edelleen lähes täynnä yrityksiä ja uusia muistoja syntyy joka päivä, hyvä niin.
Kuplassa eläminen on viimeaikojen suosikki-ilmaisu sille, että joku ei ymmärrä jotain oman ajatusmaailmansa ulkopuolella tapahtuvaa, joko tarkoituksella tai tiedostamattaan. ”Missä kuplassa sinä oikein elät?”, kysytään helposti, jos joku ihmettelee itselleen outoa asiaa tai tapahtumaa. Uusi ilmiö tämä ei kuitenkaan ole; ihmiset ovat kautta aikojen eläneet erilaisissa kuplissa.
Kuplassa eläminen on viimeaikojen suosikki-ilmaisu sille, että joku ei ymmärrä jotain oman ajatusmaailmansa ulkopuolella tapahtuvaa, joko tarkoituksella tai tiedostamattaan. ”Missä kuplassa sinä oikein elät?”, kysytään helposti, jos joku ihmettelee itselleen outoa asiaa tai tapahtumaa. Uusi ilmiö tämä ei kuitenkaan ole; ihmiset ovat kautta aikojen eläneet erilaisissa kuplissa.
Näin vastasi pikku-Anssi 40 vuotta sitten elokuussa ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun kysyttiin millaista koulussa oli ollut.
Näin vastasi pikku-Anssi 40 vuotta sitten elokuussa ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun kysyttiin millaista koulussa oli ollut.
Me asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät tiedämme jo aamulla ainakin yhden puheenaiheen, josta tulemme päivän aikana asiakkaiden kanssa keskustelemaan; sään. Se on helppo ja turvallinen aihe aloittaa keskustelu kenen tahansa kanssa tietämättä kanssakeskustelijan poliittista tai mitään muutakaan mielipidettä. Säästä harvoin saadaan niin kovaa kiistaa aikaiseksi, että kukaan kovin pahasti mieltään pahoittaisi.
Me asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät tiedämme jo aamulla ainakin yhden puheenaiheen, josta tulemme päivän aikana asiakkaiden kanssa keskustelemaan; sään. Se on helppo ja turvallinen aihe aloittaa keskustelu kenen tahansa kanssa tietämättä kanssakeskustelijan poliittista tai mitään muutakaan mielipidettä. Säästä harvoin saadaan niin kovaa kiistaa aikaiseksi, että kukaan kovin pahasti mieltään pahoittaisi.
Monien muiden epidemioiden tapaan korona on esiintynyt aalloissa, välillä helpottaen, välillä pahentuen. Nyt on menossa tulkinnasta riippuen jo kolmas tai neljäs aalto. Samalla tavalla aaltoilevat ovat olleet tautitilanteen vaikutukset yritysten liiketoimintaan. Onneksi kuitenkin niin, että epidemian aaltojen kasvaessa vaikutukset yrityksiin ovat olleet pienemmät. Joillakin yrityksillä toimintaan vaikutti negatiivisesti vain ensimmäisen aallon alkuhetket, jonka jälkeen toiminta normalisoitui, osalla jopa parantui verrattuna aikaan ennen koronaa. Toiset yritykset ovat joutuneet surffaamaan koronan aalloilla kohta jo kahden vuoden ajan, eikä loppua vielä ole näkyvissä. Yrityksemme kuuluu valitettavasti jälkimmäisiin.
Monien muiden epidemioiden tapaan korona on esiintynyt aalloissa, välillä helpottaen, välillä pahentuen. Nyt on menossa tulkinnasta riippuen jo kolmas tai neljäs aalto. Samalla tavalla aaltoilevat ovat olleet tautitilanteen vaikutukset yritysten liiketoimintaan. Onneksi kuitenkin niin, että epidemian aaltojen kasvaessa vaikutukset yrityksiin ovat olleet pienemmät. Joillakin yrityksillä toimintaan vaikutti negatiivisesti vain ensimmäisen aallon alkuhetket, jonka jälkeen toiminta normalisoitui, osalla jopa parantui verrattuna aikaan ennen koronaa. Toiset yritykset ovat joutuneet surffaamaan koronan aalloilla kohta jo kahden vuoden ajan, eikä loppua vielä ole näkyvissä. Yrityksemme kuuluu valitettavasti jälkimmäisiin.
Eräänä päivänä tässä keväällä toimistohuoneeni ovella oli jälleen lappu ”Kokous käynnissä, hiljaisuus kiitos!”. Tästä inspiroituneena veljeni antoikin minulle lempinimen Kokous-Anssi. Täytyy itsekin myöntää, että ei tuo välttämättä ihan väärä lempinimi ole. Muutama viikko sitten Kuivasmäen Anu kyseli seuraavan blogikirjoituksen perään ja silloin lupasin, että kirjoittelen kunhan kevään kokousruuhka on ohi. Ja kunhan keksin aiheen. Samalla hetkellä sen keksinkin; kokoukset ja luottamustoimet.
Eräänä päivänä tässä keväällä toimistohuoneeni ovella oli jälleen lappu ”Kokous käynnissä, hiljaisuus kiitos!”. Tästä inspiroituneena veljeni antoikin minulle lempinimen Kokous-Anssi. Täytyy itsekin myöntää, että ei tuo välttämättä ihan väärä lempinimi ole. Muutama viikko sitten Kuivasmäen Anu kyseli seuraavan blogikirjoituksen perään ja silloin lupasin, että kirjoittelen kunhan kevään kokousruuhka on ohi. Ja kunhan keksin aiheen. Samalla hetkellä sen keksinkin; kokoukset ja luottamustoimet.
Kun vuosi sitten koronaepidemia saavutti myös Suomen ja suuri osa yhteiskunnan toiminnoista laitettiin kiinni, ei voinut aavistaa kuinka pitkäksi poikkeukselliset olosuhteet venyisivät. Ajateltiin, että kesään mennessä kaikki olisi ohi ja voisimme viettää kesäjuhlat ja muut tapahtumat entiseen malliin. Kuinka väärässä olimmekaan. Osalla meistä elämänmeno muuttui melkoisesti, eikä vieläkään ole tietoa, milloin ”vanha normaali” palaa, vai palaako koskaan.
Kun vuosi sitten koronaepidemia saavutti myös Suomen ja suuri osa yhteiskunnan toiminnoista laitettiin kiinni, ei voinut aavistaa kuinka pitkäksi poikkeukselliset olosuhteet venyisivät. Ajateltiin, että kesään mennessä kaikki olisi ohi ja voisimme viettää kesäjuhlat ja muut tapahtumat entiseen malliin. Kuinka väärässä olimmekaan. Osalla meistä elämänmeno muuttui melkoisesti, eikä vieläkään ole tietoa, milloin ”vanha normaali” palaa, vai palaako koskaan.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Syksyisenä aamuna Pihlajanmarjat hehkuvat Ruoveden Pilkotulla.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste