Vuosi koronaa, mutta ei vieläkään asiaa neuvolaan
Anssi Manninen
Kun vuosi sitten koronaepidemia saavutti myös Suomen ja suuri osa yhteiskunnan toiminnoista laitettiin kiinni, ei voinut aavistaa kuinka pitkäksi poikkeukselliset olosuhteet venyisivät. Ajateltiin, että kesään mennessä kaikki olisi ohi ja voisimme viettää kesäjuhlat ja muut tapahtumat entiseen malliin. Kuinka väärässä olimmekaan. Osalla meistä elämänmeno muuttui melkoisesti, eikä vieläkään ole tietoa, milloin ”vanha normaali” palaa, vai palaako koskaan.
Itselläni muutokset verrattuna entiseen arkeen olivat huomattavat. Yli kahdenkymmenen vuoden reissuelämä vaihtui kertaheitolla kotielämäksi. Viimeisen vuoden aikana olen ollut pois kotoa kaksitoista yötä ja pakannut matkalaukun viidesti. Aiemmin vietin noin 150 yötä vuodessa hotellissa tai laivalla. Myös ravintolalounaiden ja -illallisten määrä on vähentynyt murto-osaan aiemmasta ja korvautunut kotiruualla.
Kotona vietetyn ajan lisääntyminen näkyi heti ainakin vesi- ja ruokalaskuissa, onhan reilu sata aamusuihkua ja hotelliaamupalaa siirtynyt maailmalta kotiin.
Vielä ei, ainakaan ääneen, ole juuri kyselty, että milloinkahan isä taas lähtisi taas reissuun.
Lisääntynyt kotiaika tuli itse asiassa perhe-elämän kannalta sopivaan aikaan. Lapset ovat aikuistumassa ja muutto pois kotoa on heillä muutaman vuoden sisällä ajankohtainen. Vaikka vanhempia ei tuossa iässä ihan joka hetki enää kaivata, uskon että koko perheelle on ollut mukavaa, kun isäkin on ollut kotona lähes joka ilta ja aamu. Vielä ei, ainakaan ääneen, ole juuri kyselty, että milloinkahan isä taas lähtisi taas reissuun.
Lähes jokaviikkoiset kokousmatkat Tampereelle, Lahteen, Helsinkiin tai minne lie vaihtuivat Teams-, Zoom-, GoToWebinar tai mikä lie -etäkokouksiksi. Aiemmin parin tunnin kokoukseen saattoi mennä matkoineen koko pitkä päivä, nyt kokoukseen pystyi osallistumaan kotisohvalta tai vaikka takapihan terassilta auringosta samalla nauttien. Toki kokoustarjoilut menivät nyt omaan piikkiin.
Matkat ympäri Suomea ja Eurooppaa ovat olleet lähes kokonaan tauolla jo yli vuoden ajan.
Niin kuin moni muukin, eniten olen kaivannut sosiaalista kanssakäymistä, muiden ihmisten tapaamista. Kokouksiin kulkeminen saman suunnan kollegojen kanssa, viikonlopputapaamiset opiskelu- tai harrastuskavereiden kanssa tai vuosien saatossa tutuiksi tulleiden asiakkaiden kanssa tehdyt matkat ympäri Suomea ja Eurooppaa ovat olleet lähes kokonaan tauolla jo yli vuoden ajan.
Kesällä ja alkusyksystä onneksi ehdittiin toteuttaa muutamia reissuja, kokouksia ja tapaamisia, mutta suurimman osan kanssa on nähty ja kuultu vain tietokoneen näytön kautta. Toivotaan, että viimeistään ensi syksynä olisi luvassa iloisia jälleennäkemisiä sekä töiden, että vapaa-ajan merkeissä.
Töiden hiljennyttyä, kokouksissa ramppaamisen ja muiden harrastusten tauottua oli viime keväänä entistä enemmän aikaa oman kunnon hoitamiseen. Maaliskuussa alkanut kuntokuuri kuitenkin katkesi vähien töiden yhteydessä tapahtuneeseen työtapaturmaan. Onni onnettomuudessa oli se, että tämä tähän mennessä työurani ainoa tapaturma ja pidempi sairasloma osui aikaan, jolloin lähes kaikki autot seisoivat tallissa. Normaalina keväänä reilu kuukauden työkyvyttömyys kesken vuoden vilkkainta aikaa olisi ollut katastrofi.
Vielä on muutama kilo tavoitteeseen ja neuvolan asiakkaaksi
Kevään kuntoilun, ravintolaruokailuiden taukoamisen ja ehkä osittain myös tilanteen aiheuttaman stressin takia pääsin hyvin alkuun tavoitteessa saada ”painokoneen” (kuten minä kuulemma pienenä vaakaa kutsuin) lukema pitkästä aikaa kaksinumeroiseksi.
Työtapaturman aiheuttama tauko liikunnassa sekä kesäksi ja syksyksi lähelle vanhaa normaalia palautunut elämä ravintolaruokineen pysäytti hyvin alkaneen kehityksen. Vielä on muutama kilo tavoitteeseen ja neuvolan asiakkaaksi. Sillä vanha sanontahan meidän hyvinsyöneiden keskuudessa on: ”Alle satakiloiset punnitaan neuvolassa”. Jospa jo ensi kesäksi pääsisi kesäkuntoon?
Elämää kuplilla vai ilman?
Kuplassa eläminen on viimeaikojen suosikki-ilmaisu sille, että joku ei ymmärrä jotain oman ajatusmaailmansa ulkopuolella tapahtuvaa, joko tarkoituksella tai tiedostamattaan. ”Missä kuplassa sinä oikein elät?”, kysytään helposti, jos joku ihmettelee itselleen outoa asiaa tai tapahtumaa. Uusi ilmiö tämä ei kuitenkaan ole; ihmiset ovat kautta aikojen eläneet erilaisissa kuplissa.
Elämää kuplilla vai ilman?
Kuplassa eläminen on viimeaikojen suosikki-ilmaisu sille, että joku ei ymmärrä jotain oman ajatusmaailmansa ulkopuolella tapahtuvaa, joko tarkoituksella tai tiedostamattaan. ”Missä kuplassa sinä oikein elät?”, kysytään helposti, jos joku ihmettelee itselleen outoa asiaa tai tapahtumaa. Uusi ilmiö tämä ei kuitenkaan ole; ihmiset ovat kautta aikojen eläneet erilaisissa kuplissa.
Oppia ikä kaikki
Näin vastasi pikku-Anssi 40 vuotta sitten elokuussa ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun kysyttiin millaista koulussa oli ollut.
Oppia ikä kaikki
Näin vastasi pikku-Anssi 40 vuotta sitten elokuussa ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun kysyttiin millaista koulussa oli ollut.
20 pennin hedelmämerkkareita
Vinhan Kirjakaupan viimeisenä aukiolopäivänä muistelin eräälle kahvittelukumppanille, kuinka pikkupoikana ihmettelin miksi kirjakaupassa käydessä ei tarvinnut ostoksia koskaan maksaa.
20 pennin hedelmämerkkareita
Vinhan Kirjakaupan viimeisenä aukiolopäivänä muistelin eräälle kahvittelukumppanille, kuinka pikkupoikana ihmettelin miksi kirjakaupassa käydessä ei tarvinnut ostoksia koskaan maksaa.
On ilmoja pidellyt
Me asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät tiedämme jo aamulla ainakin yhden puheenaiheen, josta tulemme päivän aikana asiakkaiden kanssa keskustelemaan; sään. Se on helppo ja turvallinen aihe aloittaa keskustelu kenen tahansa kanssa tietämättä kanssakeskustelijan poliittista tai mitään muutakaan mielipidettä. Säästä harvoin saadaan niin kovaa kiistaa aikaiseksi, että kukaan kovin pahasti mieltään pahoittaisi.
On ilmoja pidellyt
Me asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät tiedämme jo aamulla ainakin yhden puheenaiheen, josta tulemme päivän aikana asiakkaiden kanssa keskustelemaan; sään. Se on helppo ja turvallinen aihe aloittaa keskustelu kenen tahansa kanssa tietämättä kanssakeskustelijan poliittista tai mitään muutakaan mielipidettä. Säästä harvoin saadaan niin kovaa kiistaa aikaiseksi, että kukaan kovin pahasti mieltään pahoittaisi.
Lainelautailua
Monien muiden epidemioiden tapaan korona on esiintynyt aalloissa, välillä helpottaen, välillä pahentuen. Nyt on menossa tulkinnasta riippuen jo kolmas tai neljäs aalto. Samalla tavalla aaltoilevat ovat olleet tautitilanteen vaikutukset yritysten liiketoimintaan. Onneksi kuitenkin niin, että epidemian aaltojen kasvaessa vaikutukset yrityksiin ovat olleet pienemmät. Joillakin yrityksillä toimintaan vaikutti negatiivisesti vain ensimmäisen aallon alkuhetket, jonka jälkeen toiminta normalisoitui, osalla jopa parantui verrattuna aikaan ennen koronaa. Toiset yritykset ovat joutuneet surffaamaan koronan aalloilla kohta jo kahden vuoden ajan, eikä loppua vielä ole näkyvissä. Yrityksemme kuuluu valitettavasti jälkimmäisiin.
Lainelautailua
Monien muiden epidemioiden tapaan korona on esiintynyt aalloissa, välillä helpottaen, välillä pahentuen. Nyt on menossa tulkinnasta riippuen jo kolmas tai neljäs aalto. Samalla tavalla aaltoilevat ovat olleet tautitilanteen vaikutukset yritysten liiketoimintaan. Onneksi kuitenkin niin, että epidemian aaltojen kasvaessa vaikutukset yrityksiin ovat olleet pienemmät. Joillakin yrityksillä toimintaan vaikutti negatiivisesti vain ensimmäisen aallon alkuhetket, jonka jälkeen toiminta normalisoitui, osalla jopa parantui verrattuna aikaan ennen koronaa. Toiset yritykset ovat joutuneet surffaamaan koronan aalloilla kohta jo kahden vuoden ajan, eikä loppua vielä ole näkyvissä. Yrityksemme kuuluu valitettavasti jälkimmäisiin.
Kokous-Anssi
Eräänä päivänä tässä keväällä toimistohuoneeni ovella oli jälleen lappu ”Kokous käynnissä, hiljaisuus kiitos!”. Tästä inspiroituneena veljeni antoikin minulle lempinimen Kokous-Anssi. Täytyy itsekin myöntää, että ei tuo välttämättä ihan väärä lempinimi ole. Muutama viikko sitten Kuivasmäen Anu kyseli seuraavan blogikirjoituksen perään ja silloin lupasin, että kirjoittelen kunhan kevään kokousruuhka on ohi. Ja kunhan keksin aiheen. Samalla hetkellä sen keksinkin; kokoukset ja luottamustoimet.
Kokous-Anssi
Eräänä päivänä tässä keväällä toimistohuoneeni ovella oli jälleen lappu ”Kokous käynnissä, hiljaisuus kiitos!”. Tästä inspiroituneena veljeni antoikin minulle lempinimen Kokous-Anssi. Täytyy itsekin myöntää, että ei tuo välttämättä ihan väärä lempinimi ole. Muutama viikko sitten Kuivasmäen Anu kyseli seuraavan blogikirjoituksen perään ja silloin lupasin, että kirjoittelen kunhan kevään kokousruuhka on ohi. Ja kunhan keksin aiheen. Samalla hetkellä sen keksinkin; kokoukset ja luottamustoimet.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Puoli tusinaa: Lätyn tuoksu houkutteli vanhusten viikon tapahtumaan
Visuvedellä juhlittiin isolla porukalla Vuoden Kylä 2023 titteliä
Ensimmäiset lukukinkerit oli täysosuma: kirjailijavieraana Virpi Hämeen-Anttila
Nälkäpäiväkeräys tulee jälleen: Lahjoituksia kerätään, jotta kriisien keskelle joutuneita voidaan auttaa
Koppilentopallo voi parantaa koululiikunnan traumat – ensi kokeilu sujui niin mainiosti, että pelit laitetaan jatkossa pystyyn viikoittain
Uutta suunnitteilla Honkalassa: yhteisöllisen asumisen järjestämistä hyvinvointialueelle – lukion opiskelijat pitävät seuraa Honkalan asukkaille ja saavat maittavan palkkion
Yliopiston ja yritysten yhteistyötä esiteltiin tunisialaisille tutkijoille ja opettajille – Visu-kalusteella hyviä kokemuksia
Kunnanhallitukselta täyttölupa lupasihteerin palkkaamiseen
Lukijakuvat
Syksyisenä aamuna Pihlajanmarjat hehkuvat Ruoveden Pilkotulla.
Esko Lahtinen
Videot
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
