Sirkku Somero
Sirkku Somero
Kirjoittelen viimeistä blogiani Ruovesi-lehteen - ainakin tällä erää. Kinkun tuoksu leijailee tuvassani. Elämäni ensimmäistä kertaa paistan itse kinkun. Tähän saakka kumppanini on taitavasti hoitanut tämän olennaisen joulutradition.
Olen pikkuhiljaa asetellut kaikki rakkaat tonttuni ympäri taloani, niitähän on minulla kymmeniä, kenties sata. Kuuset odottavat terassilla jalkaan laittamista. Toinen tulee sisälle ja toinen ulos terassille. Kun kohta alan koristella kuustani, vääjäämättä muistot kaartavat lapsuuteeni. On jännää, miten iän myötä ympyrä sulkeutuu ja ihminen ikään kuin palaa juurilleen.
Siellä synnyinsuomessa minua odottaa kotimetsäpalsta ja hiljattain lähistöltä ostettu erämaatukikohta, minne mieleni halajaa heti keväällä, kun lumet sulavat. Mietin, millaista olisi viettää joulu siellä nyt. Puolanka mainitaan usein uutisissa Suomen lumisimpana paikkana. Tänä jouluna siellä odottaisi jo yli 80 cm vitivalkoista hankea ja tykyssä olevat ihanat Paljakan kuuset.
Täällä vietetään nähtäväsi vihreää joulua. No, se tuntuu paremmalle ilmaisulle kuin musta joulu. Mieli palaa väkisinkin lapsuuden jouluaattoon, jolloin usein isän kanssa haimme häkillisen heiniä hevosella etäiseltä viljelykseltä ladosta. Eläimille oli tunteikasta tarjota jouluaattona hyvälle tuoksuvaa, kuivaa Timotei-heinää. Heinähäkin päälle isä nappasi niityn laidalta tuuhean, vihreän kuusen iltapäivällä koristeltavaksi pirttiimme.
Jouluna olen tottunut antamaan. Olemaan se aito joulupukki, jona olen jouluissamme esiintynyt varmaan jo kolmekymmentä vuotta - pitempääkin. Olen halunnut tuottaa pyyteettömästi iloa läheisilleni. Olen tuntenut antamisen riemua. Joulu on ollut tärkein vuodenaikani läpi koko elämäni. Korvaamaton, kaunis, vilpitön, ihana ilon juhla.
Tämä jouluni on erilainen. Ensimmäistä kertaa elämässäni vietän jouluaaton yksin. Koen, mitä on yksinäisen joulu. Siitä olen lukenut hyvää ja huonoa. Uskon kuitenkin, että saan kynttilöillä, tontuilla, kuusella ja itse tekemälläni jouluruualla tunnelman, jossa voin muistella menneitä jouluja ja kuunnella harrasta joulumusiikkia. Tiedän, että vaikka olen yksin, en ole yksin. Joulun ihme kummasti rauhoittaa sieluani.
Olen muistanut pikkulintujani siemenin, pähkinöin ja lyhtein.
Voi kuinka kaipaankaan valkoisia hankia, joita vasten punatulkku paljastaa kaiken kauneutensa. Tiaiset ja oravat napsivat vikkelästi suupalansa tarjottimiltani. Koirani vahtii herkeämättä kuono ikkunassa oravien temmellystä.
Mietin mennyttä aikaani Ruovesi lehden blogistina. Silmäilin hieman otsikoita, mitä olen kirjoittanut. Minulla ei ole ollut juonta, ei agendaa, vaan olen kirjoittanut jostakin kunkin hetken mieleni mukaan. Tyylini on istua alas ja alkaa kirjoittaa. Etukäteen miettimättä juonta, käsikirjoitusta. Tekstini vaan pulppuaa ipadille.
Politiikka on lähellä sydäntäni. Tunnustan olevani oikeistolaisesti ajatteleva, mutta en puoluesidonnainen kansalainen. Olen joissain blogeissani ryöpyttänyt nykyistä edeltävää hallitusta ja senhetkistä pääministeriä - oikeutetusti tai en, sen saa lukija päättää.
Suomi on taloudellisesti vaikeiden aikojen edessä. Hallitusohjelma nojaa 75% työllisyysasteeseen, mikä tuntuu utopistiselta. Yleiset kasvuennusteet hidastuvat, jatkuvasti saa lukea yhteistoimintaneuvotteluista ja irtisanomisista ja lomautuksista, vaikeasta tes-tilanteesta. Kuntasektori on tosi vaikeiden haasteiden edessä. Myös omassa kunnassamme on nykyolosuhteissa vaikeaa, jopa mahdotonta vääntää positiivista budjettia. Kohtaamme myös ilmasto-ongelman. Haasteita riittää yksilötasolle saakka.
Mutta joulu, lämmin henkäys talvisäässä, katkaisee synkät mietteemme. Ihmiset saavat kokoontua rakkaittensa kanssa joulun viettoon. Kukin tavallaan. Toivon hartaasti, että maallisen joulun keskellä meillä olisi hetki aikaa syventyä joulun ihmeeseen. Muistan lapsuudestani, kun jouluaamuna leikimme hiljaisina ja onnellisina pukin edellisiltana tuomilla vaatimattomilla leluilla ja pääsimme lukemaan lahjoituksena saatua Aku Ankan vuosikertaa joulukirkon kuuluessa radiosta. Aidot kynttilät tuoksuivat joulupuussa ja äiti hämmensi joulupuurokattilaa.
Hyvät lukijat. Kiitän teitä näistä muutamasta blogistivuodestani.
Toivottavasti teillä on ollut iloa ja ajattelemistakin mietteistäni.
Toivotan kaikille oikein menestyksekästä jatkoa ja mukavia lukuhetkiä Ruovesi lehden blogistien aikaansaannosten ääressä.
Kiitän samalla koko Ruovesi- lehden tiimiä. Kanssanne on ollut todella mukavaa työskennellä. Kaiholla jään muistelemaan tätä elämänjaksoa.
Metsänhoitaja, eläkeläinen
Kekkonen
Pikkulintujen ja -nisäkkäiden talviruokinta on varmasti tuttua monessa perheessä. Kaupungissa lintulautojen pitoa on rajoitettu salmonellavaaran ja muiden tautien vuoksi, mutta täällä maalla ruokinta on onneksi vapaata.
Pikkulintujen ja -nisäkkäiden talviruokinta on varmasti tuttua monessa perheessä. Kaupungissa lintulautojen pitoa on rajoitettu salmonellavaaran ja muiden tautien vuoksi, mutta täällä maalla ruokinta on onneksi vapaata.
Hiljattain ilmestyneessä blogissani yritin porautua suurvaltajohtajien ajatusmaailmaan. Samaa koetan hahmottaa kuntapäättäjien osalta.
Hiljattain ilmestyneessä blogissani yritin porautua suurvaltajohtajien ajatusmaailmaan. Samaa koetan hahmottaa kuntapäättäjien osalta.
Olen lukenut psykologiaa yliopistossa vain pakollisena lyhyenä apuaineena. Erilaisilla myynti- ja muiden taitojen kursseilla urani varrella olen toki koettanut oppia vaistoamaan, mitä vastapuoli tai isompikin yleisö ajattelee ja reagoi.
Olen lukenut psykologiaa yliopistossa vain pakollisena lyhyenä apuaineena. Erilaisilla myynti- ja muiden taitojen kursseilla urani varrella olen toki koettanut oppia vaistoamaan, mitä vastapuoli tai isompikin yleisö ajattelee ja reagoi.
Kansa voidaan pitää tyytyväisenä eri tavoin. Stalinin Neuvostoliitossa ja myöhemminkin se mitattiin leivän ja votkan riittävyydellä. Jossain se oli ja on suuren johtajan auktoriteetti ja ihailu, jossain muualla haave tasa-arvosta ja taloudellisesta yhdenvertaisuudesta lupauksiin nojaten. Tuo viimeksi mainittu saattaa kuitenkin kääntyä rajusti vastaan, ellei lupauksia kyetä tai haluta lunastaa.
Kansa voidaan pitää tyytyväisenä eri tavoin. Stalinin Neuvostoliitossa ja myöhemminkin se mitattiin leivän ja votkan riittävyydellä. Jossain se oli ja on suuren johtajan auktoriteetti ja ihailu, jossain muualla haave tasa-arvosta ja taloudellisesta yhdenvertaisuudesta lupauksiin nojaten. Tuo viimeksi mainittu saattaa kuitenkin kääntyä rajusti vastaan, ellei lupauksia kyetä tai haluta lunastaa.
Vanhempien ihmisten, etenkin eläkeläisten yleinen harrastus on halonhakkuu, jos omistaa kesämökin, metsäpalstan tai isomman omakotitalotontin. Maaseudulla ajellessa voi nähdä pihapiirejä, missä mittavia halkopinoja on hakattu ja pressutettu omaan käyttöön ja pahan päivän varalle.
Vanhempien ihmisten, etenkin eläkeläisten yleinen harrastus on halonhakkuu, jos omistaa kesämökin, metsäpalstan tai isomman omakotitalotontin. Maaseudulla ajellessa voi nähdä pihapiirejä, missä mittavia halkopinoja on hakattu ja pressutettu omaan käyttöön ja pahan päivän varalle.
On varsin yleistä, että kaiken tason ihmiset möläyttelevät sammakoita suustaan. Tämän taustalla on avoimuuden arvostaminen, kun taas ennen vaiettiin suu supussa ja oltiin varovaisia.
On varsin yleistä, että kaiken tason ihmiset möläyttelevät sammakoita suustaan. Tämän taustalla on avoimuuden arvostaminen, kun taas ennen vaiettiin suu supussa ja oltiin varovaisia.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Luonnon aineksistä syntyy taidetta.
Riitta Rajala
Terhi Kääriäinen
Luetuimmat
Tuoreimmat
Luonnon aineksistä syntyy taidetta.
Riitta Rajala
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste