Kir­joit­te­len vii­meis­tä blo­gi­a­ni Ruo­ve­si-leh­teen - ai­na­kin täl­lä erää. Kin­kun tuok­su lei­jai­lee tu­vas­sa­ni. Elä­mä­ni en­sim­mäis­tä ker­taa pais­tan it­se kin­kun. Tä­hän saak­ka kump­pa­ni­ni on tai­ta­vas­ti hoi­ta­nut tä­män olen­nai­sen jou­lut­ra­di­ti­on.

Olen pik­ku­hil­jaa ase­tel­lut kaik­ki rak­kaat tont­tu­ni ym­pä­ri ta­lo­a­ni, nii­tä­hän on mi­nul­la kym­me­niä, ken­ties sata. Kuu­set odot­ta­vat te­ras­sil­la jal­kaan lait­ta­mis­ta. Toi­nen tu­lee si­säl­le ja toi­nen ulos te­ras­sil­le. Kun koh­ta alan ko­ris­tel­la kuus­ta­ni, vää­jää­mät­tä muis­tot kaar­ta­vat lap­suu­tee­ni. On jän­nää, mi­ten iän myö­tä ym­py­rä sul­keu­tuu ja ih­mi­nen ikään kuin pa­laa juu­ril­leen.

Siel­lä syn­nyin­suo­mes­sa mi­nua odot­taa ko­ti­met­sä­pals­ta ja hil­jat­tain lä­his­töl­tä os­tet­tu erä­maa­tu­ki­koh­ta, min­ne mie­le­ni ha­la­jaa heti ke­vääl­lä, kun lu­met su­la­vat. Mie­tin, mil­lais­ta oli­si viet­tää jou­lu siel­lä nyt. Puo­lan­ka mai­ni­taan usein uu­ti­sis­sa Suo­men lu­mi­sim­pa­na paik­ka­na. Tänä jou­lu­na siel­lä odot­tai­si jo yli 80 cm vi­ti­val­kois­ta han­kea ja ty­kys­sä ole­vat iha­nat Pal­ja­kan kuu­set.

Tääl­lä vie­te­tään näh­tä­vä­si vih­re­ää jou­lua. No, se tun­tuu pa­rem­mal­le il­mai­sul­le kuin mus­ta jou­lu. Mie­li pa­laa vä­ki­sin­kin lap­suu­den jou­lu­aat­toon, jol­loin usein isän kans­sa haim­me hä­kil­li­sen hei­niä he­vo­sel­la etäi­sel­tä vil­je­lyk­sel­tä la­dos­ta. Eläi­mil­le oli tun­tei­kas­ta tar­jo­ta jou­lu­aat­to­na hy­väl­le tuok­su­vaa, kui­vaa Ti­mo­tei-hei­nää. Hei­nä­hä­kin pääl­le isä nap­pa­si nii­tyn lai­dal­ta tuu­he­an, vih­re­än kuu­sen il­ta­päi­väl­lä ko­ris­tel­ta­vak­si pirt­tiim­me.

Jou­lu­na olen tot­tu­nut an­ta­maan. Ole­maan se ai­to jou­lu­puk­ki, jona olen jou­luis­sam­me esiin­ty­nyt var­maan jo kol­me­kym­men­tä vuot­ta - pi­tem­pää­kin. Olen ha­lun­nut tuot­taa pyy­teet­tö­mäs­ti iloa lä­hei­sil­le­ni. Olen tun­te­nut an­ta­mi­sen rie­mua. Jou­lu on ol­lut tär­kein vuo­de­nai­ka­ni läpi koko elä­mä­ni. Kor­vaa­ma­ton, kau­nis, vil­pi­tön, iha­na ilon juh­la.

Tämä jou­lu­ni on eri­lai­nen. En­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni vie­tän jou­lu­aa­ton yk­sin. Koen, mitä on yk­si­näi­sen jou­lu. Sii­tä olen lu­ke­nut hy­vää ja huo­noa. Us­kon kui­ten­kin, et­tä saan kynt­ti­löil­lä, ton­tuil­la, kuu­sel­la ja it­se te­ke­mäl­lä­ni jou­lu­ruu­al­la tun­nel­man, jos­sa voin muis­tel­la men­nei­tä jou­lu­ja ja kuun­nel­la har­ras­ta jou­lu­mu­siik­kia. Tie­dän, et­tä vaik­ka olen yk­sin, en ole yk­sin. Jou­lun ih­me kum­mas­ti rau­hoit­taa sie­lu­a­ni.

Olen muis­ta­nut pik­ku­lin­tu­ja­ni sie­me­nin, päh­ki­nöin ja lyh­tein.

Voi kuin­ka kai­paan­kaan val­koi­sia han­kia, joi­ta vas­ten pu­na­tulk­ku pal­jas­taa kai­ken kau­neu­ten­sa. Ti­ai­set ja ora­vat nap­si­vat vik­ke­läs­ti suu­pa­lan­sa tar­jot­ti­mil­ta­ni. Koi­ra­ni vah­tii her­ke­ä­mät­tä kuo­no ik­ku­nas­sa ora­vien tem­mel­lys­tä.

Mie­tin men­nyt­tä ai­kaa­ni Ruo­ve­si leh­den blo­gis­ti­na. Sil­mäi­lin hie­man ot­si­koi­ta, mitä olen kir­joit­ta­nut. Mi­nul­la ei ole ol­lut juon­ta, ei agen­daa, vaan olen kir­joit­ta­nut jos­ta­kin kun­kin het­ken mie­le­ni mu­kaan. Tyy­li­ni on is­tua alas ja al­kaa kir­joit­taa. Etu­kä­teen miet­ti­mät­tä juon­ta, kä­si­kir­joi­tus­ta. Teks­ti­ni vaan pulp­pu­aa ipa­dil­le.

Po­li­tiik­ka on lä­hel­lä sy­dän­tä­ni. Tun­nus­tan ole­va­ni oi­keis­to­lai­ses­ti ajat­te­le­va, mut­ta en puo­lu­e­si­don­nai­nen kan­sa­lai­nen. Olen jois­sain blo­geis­sa­ni ryö­pyt­tä­nyt ny­kyis­tä edel­tä­vää hal­li­tus­ta ja sen­het­kis­tä pää­mi­nis­te­riä - oi­keu­te­tus­ti tai en, sen saa lu­ki­ja päät­tää.

Suo­mi on ta­lou­del­li­ses­ti vai­kei­den ai­ko­jen edes­sä. Hal­li­tu­soh­jel­ma no­jaa 75% työl­li­syy­sas­tee­seen, mikä tun­tuu uto­pis­ti­sel­ta. Ylei­set kas­vu­en­nus­teet hi­das­tu­vat, jat­ku­vas­ti saa lu­kea yh­teis­toi­min­ta­neu­vot­te­luis­ta ja ir­ti­sa­no­mi­sis­ta ja lo­mau­tuk­sis­ta, vai­ke­as­ta tes-ti­lan­tees­ta. Kun­ta­sek­to­ri on tosi vai­kei­den haas­tei­den edes­sä. Myös omas­sa kun­nas­sam­me on ny­ky­o­lo­suh­teis­sa vai­ke­aa, jopa mah­do­ton­ta vään­tää po­si­tii­vis­ta bud­jet­tia. Koh­taam­me myös il­mas­to-on­gel­man. Haas­tei­ta riit­tää yk­si­lö­ta­sol­le saak­ka.

Mut­ta jou­lu, läm­min hen­käys tal­vi­sääs­sä, kat­kai­see syn­kät miet­teem­me. Ih­mi­set saa­vat ko­koon­tua rak­kait­ten­sa kans­sa jou­lun viet­toon. Ku­kin ta­val­laan. Toi­von har­taas­ti, et­tä maal­li­sen jou­lun kes­kel­lä meil­lä oli­si het­ki ai­kaa sy­ven­tyä jou­lun ih­mee­seen. Muis­tan lap­suu­des­ta­ni, kun jou­lu­aa­mu­na lei­kim­me hil­jai­si­na ja on­nel­li­si­na pu­kin edel­li­sil­ta­na tuo­mil­la vaa­ti­mat­to­mil­la le­luil­la ja pää­sim­me lu­ke­maan lah­joi­tuk­se­na saa­tua Aku An­kan vuo­si­ker­taa jou­lu­kir­kon kuu­lu­es­sa ra­di­os­ta. Ai­dot kynt­ti­lät tuok­sui­vat jou­lu­puus­sa ja äi­ti häm­men­si jou­lu­puu­ro­kat­ti­laa.

Hy­vät lu­ki­jat. Kii­tän tei­tä näis­tä muu­ta­mas­ta blo­gis­ti­vuo­des­ta­ni.

Toi­vot­ta­vas­ti teil­lä on ol­lut iloa ja ajat­te­le­mis­ta­kin miet­teis­tä­ni.

Toi­vo­tan kai­kil­le oi­kein me­nes­tyk­se­käs­tä jat­koa ja mu­ka­via lu­ku­het­kiä Ruo­ve­si leh­den blo­gis­tien ai­kaan­saan­nos­ten ää­res­sä.

Kii­tän sa­mal­la koko Ruo­ve­si- leh­den tii­miä. Kans­san­ne on ol­lut to­del­la mu­ka­vaa työs­ken­nel­lä. Kai­hol­la jään muis­te­le­maan tätä elä­män­jak­soa.

Met­sän­hoi­ta­ja, elä­ke­läi­nen
Kek­ko­nen