Pu­rin pat­jaa ja le­vi­tin koot­tua sän­kyä Trans­por­te­rin ta­ka­o­sas­sa. Piti kat­soa mi­hin as­tui. Lat­ti­al­la ei juu­ri­kaan ol­lut ti­laa.

Pat­ja jäi vä­hän pö­nöt­tä­män pol­ku­pyö­rän ren­kaan pääl­le. Lap­sen pyö­rän olin nos­ta­nut etu­penk­kien vä­liin. Muut lu­ki­vat jo Har­ry Pot­te­ria ää­neen kat­to­tel­tas­sa.

Sii­nä la­ka­naa oi­ko­es­sa­ni, ryö­mies­sä­ni siel­lä au­ton pe­räs­sä mie­tin, et­tä tä­mä­hän on sitä mitä olen ai­na ha­lun­nut us­kal­taa teh­dä mut­ten ole iki­nä us­kal­ta­nut. Niin us­kal­lus vai mikä se on. Jo­ten­kin vat­san­poh­ja oli täyn­nä per­ho­sia. En­tä jos joku tu­lee tän­ne. Yri­tin rau­hoit­taa miel­tä­ni, et­tä maa­nan­tai il­ta­na, kun muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä rai­kaa folk yö­tä päi­vää, ku­kaan tus­kin saa pää­hän­sä po­tal­taa yk­si­näi­sen met­sä­au­to­tien pää­hän pi­tä­mään elä­mää per­heel­le, joka yö­pyy tii­vis­te­tys­sä seik­kai­lu­au­tos­sa.

Tii­vis­tet­ty seik­kai­lu­au­to on ne­li­ve­to­pa­ket­ti­au­to, jo­hon on hy­vin tii­vis­ti teh­ty yö­py­mis­ti­lat, sa­mal­la, kun on ki­nas­tel­tu lä­hes­ty­vän ke­sä­ret­ken nos­tat­ta­mis­sa tun­teis­sa lait­tei­den käyt­tö­a­jas­ta per­heen pie­nim­pien kans­sa. Ki­nas­te­lu oli lo­pul­ta niin laa­ja­mit­tais­ta, et­tä ke­sä­reis­sun tee­mak­si nou­si ko­ke­mus­ten met­säs­tä­mi­nen.

Ke­sän alus­sa löy­sin it­se­ni kes­kus­te­lus­ta, lu­ke­vat­ko lap­set vie­lä van­ho­ja las­ten ja nuor­ten kir­jo­ja. Bly­to­nin Vii­si­kos­ta se läh­ti ja se ja Muu­mit to­det­tiin ke­sä­kir­jak­las­si­koik­si ja ni­me­no­maan ke­sä­kir­joik­si. Vä­hän myö­hem­min poh­din juok­su­len­kil­lä, mitä mei­dän lap­sem­me tu­le­vat muis­ta­maan omas­ta lap­suu­des­taan. Ovat­ko ne ai­to­ja vai vir­tu­aa­li­sia ko­ke­muk­sia?

Äri­sen use­as­ti et­tä pe­li­te­ol­li­suus tar­vit­see li­sää äi­te­jä, kos­ka lait­tei­den help­po­käyt­töi­syys ja pe­lien ja vi­de­oi­den jat­ku­va saa­ta­vuus sekä jää­tä­vä kou­kut­ta­vuus aset­ta­vat van­hem­mat isoik­si por­tin­var­ti­oik­si. Ää­nek­kääk­si yl­ty­vä ki­nas­te­lu on nyt ke­säl­lä ol­lut lä­hes päi­vit­täis­tä sii­nä por­tin­var­ti­ja­teh­tä­vis­sä. Konf­lik­te­ja kaih­ta­val­le tun­teik­kaal­le int­ro­ver­til­le se on pe­rus­teel­li­sen uu­vut­ta­vaa hom­maa. Va­li­tet­ta­vas­ti ei vie­lä tai­da ol­la sel­lais­ten pe­lien ai­ka, jot­ka pa­kot­ta­vat käyt­tä­jän­sä pois­tu­maan lait­teel­ta, jo­ten tais­te­lu jat­kuu, el­len os­ta li­sää ap­p­li­kaa­ti­oi­ta ra­joit­ta­maan nii­tä toi­sia ap­p­li­kaa­ti­oi­ta.

Mut­ta ta­kai­sin Trans­por­te­rin ta­ka­luuk­kuun. Nu­kuin kuin tuk­ki muu­ta­man tun­nin ja nyt val­von tint­tien kans­sa ke­säy­ös­sä. Jos me­nee ulos, koko konk­ka­ronk­ka hil­je­nee. Pi­tää kuun­nel­la kon­sert­tia au­tos­sa.

Löy­sim­me it­sem­me ta­ka­kont­tia edel­tä­vä­nä il­ta­na Kaus­ti­sen ylä­kou­lun etei­ses­tä kuun­te­le­mas­ta Sai­maa. Yh­täk­kiä ai­dot ko­ke­muk­set voit­ti­vat (vil­liä äi­ti­tuu­le­tus­ta) ja kah­dek­san­vuo­ti­as ha­lu­si tun­nel­moi­da he­le­ää ja ta­ri­nal­lis­ta folk­kia kes­kit­ty­nees­ti. No okei, mi­nun oli lah­jot­ta­va vä­sy­nyt nuo­rim­mai­nen pe­laa­maan Pik­ku Kak­ko­sen pe­le­jä, jot­ta saim­me naut­tia kon­ser­tin lop­puun as­ti. Hah! Kään­sin vi­hol­li­sen puo­lel­le­ni het­kek­si.

Ko­ke­muk­set vs. lait­teet 1–1, en­sim­mäi­sen reis­su­päi­vän jäl­keen.