Äskeisten MM-hiihtojen naisten viesti oli henkeäsalpaava kilpailu. Suomen koko joukkueen suoritus oli kerrassaan sykähdyttävä. Jasmi Joensuu, Johanna Matintalo ja Riitta-Liisa Roponen venyivät kukin osuudellaan paljon parempaan suoritukseen kuin talven aikaisempien suoritusten perusteella olisi voinut odottaa.
Ankkuriosuudelle lähdettäessä oli selvää, että Norja ja Venäjä vievät kirkkaimmat mitalit, mutta Suomi oli yhä mukana pronssikamppailussa yhdessä Saksan ja USA:n kanssa. Saksan Victoria Carl tuntui olevan Krista Pärmäkosken lyötävissä, mutta Jessica Diggins… Jo vuosia vahvana sprintterinä tunnettu Jessie oli ollut mahtavassa vedossa koko kauden: Tour de ski -turnauksen voitto ja monia muita ykköstiloja niin että maailmancupin kokonaisvoittokin oli jo varma.
En käy kuvailemaan kisan ratkaisuvaiheita, muistammehan ne vielä. Mutta voisimme ottaa ”pysäytyskuvan” siitä hetkestä, jolloin Krista Pärmäkoski on uskomattoman taistelun jälkeen varmistanut Suomelle MM-pronssin ja makaa lumella huutaen täyttä kurkkua! Millaisten paineiden purkautumisesta tuo huuto kertoi?
Kuten sanottu, ennakkokaavailuissa USA:n Diggins oli vahvempi. Kristan oma kausi oli mennyt kaikkea muuta kuin toivotulla tavalla – mm syksyn sairastelut olivat jättäneet kunnon nostatukseen pahan aukon. Lisäpainetta Kristalle tuli siitä, että valmennusjohto laittoi hänet ankkuriksi, mitä hän ei halunnut. Jotain vaikuttivat myös median ja urheiluyleisön ennakko-odotukset, joissa kolme nimeä nostettiin aina esiin: Ilkka Herola, Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski.
Kaikki nuo paineet oli voitettava. Tai paremminkin, ne oli pystyttävä jalostamaan taistelutahdoksi. Viesti on yksilöiden kamppailua, jota sävyttää koko ajan tunne taistelusta joukkueen puolesta. Kävikö Kristan mielessä ajatus: tytöt hiihtivät alkuosuuksilla hyvin, nyt minunkin on onnistuttava! Hän voitti pronssin Suomelle 0,8 sekunnilla!
Samantapainen loppukirikamppailu tapahtui Veikko Hakulisen ja Norjan Håkon Brusveenin välillä Squaw Valleyn olympiaviestissä 1960. Suomelle kulta 0,8 sekunnin erolla! Hakulinen piti tuota voittoa koko hiihtouransa mieluisimpana.
Grenoblen talvikisoissa 1968 Eero Mäntyranta nosti Suomen pronssille lähdettyään ankkurina puolisen minuuttia venäläisen Vjatsheslav Vedeninin jälkeen ja oli maalissa 0,5 sekuntia edellä. Mäntyranta piti tuota olympiaviestiä uransa kovimpana kilpailuna.
Albertvillen talviolympialaisissa 1992 Jari Isometsä ankkuroi Suomen pronssille. Ruotsin kirihirmu Torgny Mogren hävisi 0,2 sekuntia. Riemunpurkaus mitalihaastattelussa oli ”isometsämäinen”: ”Kukaan ei oo voittanu Mogrenia loppukirissä – mutta JESS!”
Mielestäni Krista Pärmäkosken hiihto ansaitsee tulla nostetuksi edellä mainittujen legendaaristen suoritusten rinnalle.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste