Kuvankaunis paikkakunta tärähtäneissä valokuvissa
Jotkut saattavat muistaa ajan, kun valokuvaaminen oli monimutkaista. En tarkoita aikaa 1700- luvun lopulla, kun camera obscuran avulla kuvia tehtiin hopeanitraattiliuoksessa kostutetulle paperille.
Ei tarvitse mennä kovin monta vuosikymmentä taaksepäin, kun käytettiin niin sanottuja kinofilmikameroita.
Silloin piti hankkia filmirulla, joka pujotettiin huolellisesti kameran sisälle. Rullasta sojottava filminpätkä oli syytä kiinnittää tarkasti, sillä jos se ei ollut napakasti kiinni, filmiä siirrettäessä eteenpäin se ei siirtynytkään eteenpäin. Tällöin filmille ei tarttunut yhtään kuvaa, vaikka niin saattoi kuvitella.
Muistamme myös, että tarjolla oli 24 kuvan tai 36 kuvan Agfan tai Kodakin filmiä.
Joskus aika
moni kuva
onnistui.
Kun rulla tuli täyteen, se kelattiin alkuun ja näin kaikki kuvat olivat tallessa kiikutettavaksi valokuvausliikkeeseen, jossa ne kehitettiin.
Muutaman päivän päästä valmiit kuvat noudettiin liikkeestä, maksua vastaan.
Joskus aika moni kuva onnistui. Moni kuva myös epäonnistui, ja ne löysivät tiensä roskakoriin. Tärähtäneet kuvat olivat oma lajinsa.
Tavallaan sääli, että huonot kuvat eivät ole tallessa. Olisi hienoa koota Viljamakasiiniin näyttely Ruovesi tärähtäneissä valokuvissa.
Kuvan tausta
on tärkeämpi kuin luulemmekaan.
Kehitys kehittyy. Nyt kuvien ottaminen puhelimella on helppoa. Myös kökköjen otosten poistaminen onnistuu kätevästi. Selfieiden näpsiminen se vasta helppoa onkin.
Vanhoissa kameroissa oli nappula nimeltään ajastinlaukaisin. Kun sitä painoi, muutaman sekunnin päästä kamera otti itsestään kuvan, ja kuvaaja ehti ponkaista kameran eteen.
Kuvan tausta on tärkeämpi kuin luulemmekaan, sillä se kertoo paikan. Ruovedellä taustaksi voisi hyvin valita Vinhan kirjakaupan tai Sofia Magdalenan kirkon, joka valmistui 1778. Tai Runebergin lähteen hyttysineen.
Nyt kuvat voi
tallettaa
pilvipalveluun.
Ennen kuvat kiinnitettiin valokuva-albumiin, jota selatessa pääsi takaisin kuvanottamisen tunnelmaan.
Jotkut ottivat diakuvia, joita esiteltiin diaprojektorin avulla valkokankaalle tai vaalealle seinälle.
Monet paperiset värivalokuvat haalistuivat aivan kuten käy muistoillemme. Mustavalkokuvien hyvä puoli on, että joskus ne palauttavat mieliimme värikkäät muistot unohdusten sopukoista.
Nyt kuvat voi tallettaa pilvipalveluun. Jos mennään siitä hiukan ylöspäin, päästään avaruuteen.
Kenties hyvä idea olisi koota näyttely nimeltään Ruovesi satelliittikuvissa.
Satelliittikuvien hyvä puoli on, että niissä kuvissa kuvaajan sormi ei lipsahda linssin eteen.