Kun seurakunta täytti 150 vuotta, Ruovesi-lehti julkaisi erikoisnumeron.
Ruovesi-lehti 100 vuotta: Sata vuotta Jumalan valtakunnan työtä
Seurakunta ja Ruovesi-lehti
Elämä oli Ruovedellä sata vuotta sitten jälleenrakentamisen aikaa. Sisällissodan jälkeen Ruovesi-lehti edisti seurakunnan tavoin elämän tasapainottumista. Yhteiskunta rauhoittui hämmästyttävän nopeasti, vaikka toisaalta monia sodan kipeitä kokemuksia jäi purkamatta pitkäksikin aikaa.
Seurakunnan kokoava toiminta tavoitti ihmisiä 1920-luvulla entiseen malliin. Kirkossa pidetyt jumalanpalvelukset olivat niin itsestään selvä asia, ettei niitä Ruovesi-lehdessä aina edes mainittu. Lehti kertoi muun muassa kinkereille osallistuvien suuresta lukumäärästä yhtä lailla kuin monista kyläjumalanpalveluksista. Lehden ensimmäinen toimitussihteeri oli seurakunnan 2. kappalainen Olavi Heliövaara.
Oliko lehden johtokunnassa sodanjälkeisiä jännitteitä? Ehkä?
Lehden johtokuntaan kuulunut Teo Pöytäniemi kirjoitteli Valtiorikosoikeudelle kovia lausuntoja syytettyinä olleista. Oletettavaa on, että ainakin lehden toimitussihteeri Heliövaara ajatteli ja toimi toisin. Hän oli muun muassa Väärinmajaan perustetun lasten orpokodin hallituksen puheenjohtaja.
Kaksikymmenluvun seurakuntaa koskettava ehdoton huippu oli vuonna 1928 pidetty Ruoveden kirkon 150-vuotisjuhla. Lehti juhlisti sitä 10-sivuisella erityisnumerolla, jossa oli runsaasti kuvamateriaalia ja kirjoituksia seurakunnan elämästä.
1930-luku oli luonteeltaan kaksijakoinen. Ruovesi-lehden seurakuntailmoituksista käy ilmi, että seurakunnasta muuttaneita oli useita kymmeniä jopa vain yhden viikon ajalta. Se oli vuosikymmenen alkupuolen pula-aikaa. Sointula kuitenkin ostettiin seurakuntataloksi vuonna 1932. Lehti selosti käyttöönottojuhlaa laajasti. Heikki Asunnan runo Valkea temppeli heijasteli ajan henkeä.
Pohjaslahden irtaantumista ennakoi oman kirkon valmistuminen vuonna 1931. Pari vuotta myöhemmin vihittiin Muroleen kirkko piispallisesti käyttöönsä. Sitä kutsuttiin lehdessä aluksi sitkeästi rukoushuoneeksi. Lehti ehkä näin hieman jarrutti Muroleen itsenäistymishankkeita. Kirkon vihkimisjuhlaakin selostettiin lyhyehkösti.
Toisin oli samaan aikaan sattuneen Suomen sodan muistomerkin paljastusjuhlan kanssa.
Pastorit Reino Soini ja Reino Jaatinen aloittivat pitkän uransa Ruovedellä. He kirjoittelivat ahkerasti Ruovesi-lehteen.
Suuri surujuhla Ruoveden kirkkomaalla sunnuntaina 6. päivä elokuuta 1944. Kotiseudun multaan kätkettiin 24 sankarivainajaa. Kuva Toivo Nenosen kokoelma.
1940-lukuun löi leimansa sota-aika. Seurakunta ei ollut valmistautunut laajaan kansalliseen onnettomuuteen. Hautausmaata oli kuitenkin järjestelty kesällä 1939 niin, että kirkon lähellä olevia muistomerkkejä oli siirretty uusille paikoille. Tilaa sankarivainajille oli näin saatu. Ruovesi-lehti selosti sotien aikana sankarihautajaisia joka viikko. Sankarivainajien muistojuhlassa toukokuussa 1940 oli läsnä lehden mukaan noin 5000 ihmistä.
Keväällä 1945 remontoitiin siunauskappelia. Taiteilijat Ilmari ja Tapio Wirkkala maalasivat raamattuaiheiset kuvat kappeliin. Juhlaa ei vietetty, lehti kertoi asiasta perin vaatimattomasti lyhyehköllä yhden palstan uutisella. Seurakuntakoti Sointula siirtyi vuosikymmenen lopulla takaisin Työväenyhdistys Tulevaisuudelle.
Valokuvia seurakuntaa koskevista tapahtumista ei ollut. Lehti oli täynnä luettavaa, mutta katsottava puuttui. Visuaalinen ilme koostui 40-luvulla lähinnä ilmoituksista.
1950-luvulla luterilaisuuden leimaama yhtenäiskulttuuri hallitsi edelleen ruoveteläistä hengenelämää. Seurakunnan hallinto piti kokouksia harvakseltaan. Kirkossa pidetyissä kirkonkokouksissa oli vähän osallistujia. Ruovesi-lehti tiedotti päätöksistä aikaisempaan tapaan. Seurakuntatyö oli edelleen totutusti varsin pappiskeskeistä. Viikoittaisista seurakunnan ilmoituksista puuttuivat edelleen kastetut seurakunnan jäsenet. Lehti uutisoi elpyneen kirkkokuoron toiminnasta. Kanttori Aukusti Sallisen (1946–1963) työ huomattiin.
Musiikkitoiminnan, diakonian ja nuorisotyön läpimurto tapahtui värikkäällä 1960-luvulla. Seurakunnan hallinto teki rohkeita virka-ja rakentamispäätöksiä. Uusi seurakuntatalo valmistui vuonna 1967. Työalojen virkoaminen perustui uusien työntekijöiden innostuneisuuteen ja työnäkyihin. Seurakunta loi yhteyksiä ”oman reviirinsä” ulkopuolelle. Tämä näkyi erityisesti Esko Latva-Laturin tultua kanttorin virkaan. Alkoi monien kuorojen vahva ja pitkäaikainen toiminta Ruovedellä.
Ruovesi-lehti oli tärkeässä asemassa, kun nuorisotyö nytkähti liikkeelle. Diakonia-, nuoriso- ja rippikoululeirejä alettiin pitää Aution pappilan piharakennuksissa. Pastori Martti Lepola huolehti hallintoelimisssä nuorisotyön edellytyksistä. Hän oli hankkeen voimahahmo talkootyötä tehtäessä. Autiosta alettiin käyttää nimitystä leirikeskus.
Muroleen kirkko täytti 40 vuotta vuonna 1973.
Kirkon korjaus ja kasvatustyö nousivat otsikoihin 1970-luvulla. Seurakunnan hallinto uudistui 70-luvun alussa. Kirkkovaltuuston vaalit on siitä lähtien toteutettu kunnallishallinnon tapaan. Vaali-ilmoitukset ja mainokset tulivat Ruovesi-lehteen. Kirkon perusteellinen remontti vuosina 1976–1978 kosketti koko pitäjää. Lehti selosti työn etenemistä ja valmistumista laajasti. Lehti ja kirkko yhdistävät ruoveteläisiä.
Seurakunnan työntekijöiden määrä lisääntyi voimakkaasti 1970–80-luvuilla. Ruovesi-lehti huomasi muun muassa lasten päiväkerhotyön merkityksen sekä henkilökunnan lukumäärän lisääntymisen. Lehdessä julkaistiin myös seurakuntalaisten hartauskirjoituksia. Kuvia näkyi jumalanpalveluksista, joka kautta aikain on seurakunnan keskeisin työmuoto. Hallinnon päätöksistä tiedoteltiin niukahkosti. Nuorisotyö nousi mukaan otsikoihin ja artikkeleihin.
Kirkkokahveilla vuonna 1973.
Viimeksi elettyjä kolmea vuosikymmentä ja Ruovesi-lehden seurakunnasta tekemiä huomioita on vaikea tiivistää. Vuosikymmenet ovat olleet muutoksen aikaa. Mitä pidemmälle on tultu uuden vuosituhannen puolelle, sitä enemmän seurakunnassa on jouduttu yksinkertaistamaan työmuotoja ja purkamaan virkarakennetta. Ruovesi-lehden palstoilla kehitys on huomattu ja siitä on uutisoitu. Suurta julkista keskustelua ei muutoksista ole syntynyt. Uuden seurakuntakodin rakentaminen on kiristänyt seurakunnan taloutta, mutta vielä olennaisempaa on ollut väestön väheneminen ja paikkakunnalta pois muuttaminen.
Seurakunnan ja nuorten Euroopan matkalta 1996 kirjoitettiin Ruovesi-lehteen kaksiosainen matkakertomus. Jutut kirjoitti yksi mukana olleista nuorista, Laura Ahonen. Tämä kuva on Itävallasta juttusarjan toisesta osasta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Ruovesi-lehti on omalta osaltaan koko ilmestymisaikansa painottanut yhteistoiminnan merkitystä. Yhteistyön merkitys on korostunut erityisesti 2000-luvulla. Seurakunta on paikkakunnallamme tärkeä toimija ja ilmapiirin rakentaja. Seurakunta vaalii perinteitä, hoitaa ihmisiä ja isien uskoa. Usko kantaa eteenpäin, seurakunta uudistuu Pyhän Hengen voimasta. Pyhä Jumala antaa voiman ja rohkeuden katsoa eteenpäin. Kirkonkellot kaikuvat lehdenkin palstoilla.


