Sovinko luovuttajaksi?
Otsikon mukainen kysymys on tullut tutuksi verenluovutuksessa käydessä. Ennen jokaista verenluovutusta on vastattava pariinkymmeneen kysymykseen, joiden avulla selvitetään voinko luovuttaa verta sillä kerralla. Nyt en kuitenkaan ajatellut kirjoittaa tästä erittäin tärkeästä vapaaehtoistoiminnasta, vaan luovuttamisesta toisessa merkityksessä.
Jokaisen yrittäjäksi aikovan, ja myös jo yrittäjänä toimivan, olisi hyvä miettiä otsikon kysymystä omalta kantiltaan. Osaanko antaa periksi ajoissa? Mikä on se raja, jonka yli ei mennä? Taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti. Vaikeita kysymyksiä, joita kannattaa pohtia jo ”hyvinä” aikoina, eikä vasta silloin kun yritys on vaikeuksissa. Viimeisen vuoden aikana näitä kysymyksiä on joutunut pohtimaan moni yrittäjä, joka ei ehkä koskaan kuvitellut tähän tilanteeseen päätyvänsä.
Vaikeita kysymyksiä, joita kannattaa pohtia jo ”hyvinä” aikoina, eikä vasta silloin kun yritys on vaikeuksissa.
Luovuttaminen ja luovuttaja -sanoissa on valitettavan negatiivinen kaiku. Luovuttaminen nähdään usein häpeällisenä ja luovuttaja häviäjänä, nykytermein luuserina. Varsinkaan yrittäjyyteen ei luovuttamista ole totuttu yhdistettävän. Korona-aikana on näkynyt jopa yrittäjien kanssa työskentelevien muun muassa somessa viljelevän lausetta ”Yrittäjä ei luovuta!”. Tarkoituksena on ollut varmasti kuvata yrittäjien sitkeyttä, mutta moni yrittäjä voi tulkita ilmapiirin niin, että on häpeällistä antaa periksi esimerkiksi yritystoiminnan ajautuessa vaikeuksiin.
Tällaisen asenteen ylläpitäminen on suomalaisten mielenlaadun tuntien jopa vaarallista. Varmasti kaikilla on mielessä vielä 1990-luvun laman ajalta monen yrittäjän kohtalo. Vaikeuksista ei nähty ulospääsyä, vaan liian usein ajauduttiin ratkaisuun, josta ei ollut paluuta.
Yrittäjän kannattaisi miettiä etukäteen tietyt raja-arvot, joiden ei anna ylittyä tai alittua.
Asennetta luovuttamiseen olisi hyvä muuttaa. Ajoissa luovuttaminen pitäisi nähdä suurena viisautena, ei häpeällisenä. Yrittäjän kannattaisi miettiä etukäteen tietyt raja-arvot, joiden ei anna ylittyä tai alittua. Esimerkiksi kuinka paljon on valmis taloudellisesti häviämään yritystoiminnan mahdollisissa vaikeuksissa tai kuinka monta vuotta on valmis tekemään töitä ilman lomia.
Jos rajoja ei aseta etukäteen, tulee niistä helposti lipsuttua, tahallaan tai vahingossa. Yrityksen ajautuessa vaikeuksiin otetaan aina vaan lisää velkaa parempien aikojen toivossa ja huomaamatta velkataakka kasvaa kestämättömäksi. Tai yrityksen pystyssä pitämiseksi paiskitaan pitkää päivää ”haudassa huilataan” -asenteella niin, että sanonta toteutuu odotettua aiemmin.
Monesti käy niin, että yrittäjän läheiset huomaavat rajan tulleen vastaan ennen kuin yrittäjä itse sitä tajuaa. Siksi yrittäjän on hyvä kuunnella läheisiään ja luottaa heidän arvioihinsa.
Sitkeästi ja itsepäisesti päätä seinään lyömällä todennäköisesti pää hajoaa ennen kuin seinä. Rikkinäisellä päällä ei tee mitään. Oikeaan aikaan periksi antamalla ja laittamalla yritystoiminta vaikka hetkeksi tauolle jää mahdollisuus aloittaa myöhemmin uudelleen uusin voimin ja ideoin. Yrittäjäkin voi luovuttaa, muutakin kuin verta.