Ot­si­kon mu­kai­nen ky­sy­mys on tul­lut tu­tuk­si ve­ren­luo­vu­tuk­ses­sa käy­des­sä. En­nen jo­kais­ta ve­ren­luo­vu­tus­ta on vas­tat­ta­va pa­riin­kym­me­neen ky­sy­myk­seen, joi­den avul­la sel­vi­te­tään voin­ko luo­vut­taa ver­ta sil­lä ker­ral­la. Nyt en kui­ten­kaan aja­tel­lut kir­joit­taa täs­tä erit­täin tär­ke­äs­tä va­paa­eh­tois­toi­min­nas­ta, vaan luo­vut­ta­mi­ses­ta toi­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä.

Jo­kai­sen yrit­tä­jäk­si ai­ko­van, ja myös jo yrit­tä­jä­nä toi­mi­van, oli­si hyvä miet­tiä ot­si­kon ky­sy­mys­tä omal­ta kan­til­taan. Osaan­ko an­taa pe­rik­si ajois­sa? Mikä on se raja, jon­ka yli ei men­nä? Ta­lou­del­li­ses­ti, hen­ki­ses­ti, fyy­si­ses­ti. Vai­kei­ta ky­sy­myk­siä, joi­ta kan­nat­taa poh­tia jo ”hy­vi­nä” ai­koi­na, ei­kä vas­ta sil­loin kun yri­tys on vai­keuk­sis­sa. Vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na näi­tä ky­sy­myk­siä on jou­tu­nut poh­ti­maan moni yrit­tä­jä, joka ei eh­kä kos­kaan ku­vi­tel­lut tä­hän ti­lan­tee­seen pää­ty­vän­sä.

Vai­kei­ta ky­sy­myk­siä, joi­ta kan­nat­taa poh­tia jo ”hy­vi­nä” ai­koi­na, ei­kä vas­ta sil­loin kun yri­tys on vai­keuk­sis­sa.

Luo­vut­ta­mi­nen ja luo­vut­ta­ja -sa­nois­sa on va­li­tet­ta­van ne­ga­tii­vi­nen kai­ku. Luo­vut­ta­mi­nen näh­dään usein hä­pe­äl­li­se­nä ja luo­vut­ta­ja hä­vi­ä­jä­nä, ny­ky­ter­mein luu­se­ri­na. Var­sin­kaan yrit­tä­jyy­teen ei luo­vut­ta­mis­ta ole to­tut­tu yh­dis­tet­tä­vän. Ko­ro­na-ai­ka­na on nä­ky­nyt jopa yrit­tä­jien kans­sa työs­ken­te­le­vien muun mu­as­sa so­mes­sa vil­je­le­vän lau­set­ta ”Yrit­tä­jä ei luo­vu­ta!”. Tar­koi­tuk­se­na on ol­lut var­mas­ti ku­va­ta yrit­tä­jien sit­keyt­tä, mut­ta moni yrit­tä­jä voi tul­ki­ta il­ma­pii­rin niin, et­tä on hä­pe­äl­lis­tä an­taa pe­rik­si esi­mer­kik­si yri­tys­toi­min­nan ajau­tu­es­sa vai­keuk­siin.

Täl­lai­sen asen­teen yl­lä­pi­tä­mi­nen on suo­ma­lais­ten mie­len­laa­dun tun­tien jopa vaa­ral­lis­ta. Var­mas­ti kai­kil­la on mie­les­sä vie­lä 1990-lu­vun la­man ajal­ta mo­nen yrit­tä­jän koh­ta­lo. Vai­keuk­sis­ta ei näh­ty ulos­pää­syä, vaan lii­an usein ajau­dut­tiin rat­kai­suun, jos­ta ei ol­lut pa­luu­ta.

Yrit­tä­jän kan­nat­tai­si miet­tiä etu­kä­teen tie­tyt raja-ar­vot, joi­den ei an­na ylit­tyä tai alit­tua.

Asen­net­ta luo­vut­ta­mi­seen oli­si hyvä muut­taa. Ajois­sa luo­vut­ta­mi­nen pi­täi­si näh­dä suu­re­na vii­sau­te­na, ei hä­pe­äl­li­se­nä. Yrit­tä­jän kan­nat­tai­si miet­tiä etu­kä­teen tie­tyt raja-ar­vot, joi­den ei an­na ylit­tyä tai alit­tua. Esi­mer­kik­si kuin­ka pal­jon on val­mis ta­lou­del­li­ses­ti hä­vi­ä­mään yri­tys­toi­min­nan mah­dol­li­sis­sa vai­keuk­sis­sa tai kuin­ka mon­ta vuot­ta on val­mis te­ke­mään töi­tä il­man lo­mia.

Jos ra­jo­ja ei ase­ta etu­kä­teen, tu­lee niis­tä hel­pos­ti lip­sut­tua, ta­hal­laan tai va­hin­gos­sa. Yri­tyk­sen ajau­tu­es­sa vai­keuk­siin ote­taan ai­na vaan li­sää vel­kaa pa­rem­pien ai­ko­jen toi­vos­sa ja huo­maa­mat­ta vel­ka­taak­ka kas­vaa kes­tä­mät­tö­mäk­si. Tai yri­tyk­sen pys­tys­sä pi­tä­mi­sek­si pais­ki­taan pit­kää päi­vää ”hau­das­sa hui­la­taan” -asen­teel­la niin, et­tä sa­non­ta to­teu­tuu odo­tet­tua ai­em­min.

Mo­nes­ti käy niin, et­tä yrit­tä­jän lä­hei­set huo­maa­vat ra­jan tul­leen vas­taan en­nen kuin yrit­tä­jä it­se sitä ta­ju­aa. Sik­si yrit­tä­jän on hyvä kuun­nel­la lä­hei­si­ään ja luot­taa hei­dän ar­vi­oi­hin­sa.

Sit­ke­äs­ti ja it­se­päi­ses­ti pää­tä sei­nään lyö­mäl­lä to­den­nä­köi­ses­ti pää ha­jo­aa en­nen kuin sei­nä. Rik­ki­näi­sel­lä pääl­lä ei tee mi­tään. Oi­ke­aan ai­kaan pe­rik­si an­ta­mal­la ja lait­ta­mal­la yri­tys­toi­min­ta vaik­ka het­kek­si tau­ol­le jää mah­dol­li­suus aloit­taa myö­hem­min uu­del­leen uu­sin voi­min ja ide­oin. Yrit­tä­jä­kin voi luo­vut­taa, muu­ta­kin kuin ver­ta.