Ruo­ve­den ku­va­köö­ri­läi­siä oli alun pe­rin va­jaa kym­men­kun­ta, mut­ta lo­pul­ta ryh­mä tii­vis­tyi nel­jään. Ku­via Vap­rii­kin kuva-ar­kis­toon nap­si­vat Pau­li Paa­na­nen, Pet­ri Kan­gas­nie­mi, Sir­pa Bert­ling ja Kat­ri Myry.

Jo heti ku­vaa­mi­sen al­ku­puo­lel­la huo­mat­tiin, et­tä jo­kai­sel­le löy­tyi oman­lai­sen­sa nä­kö­kul­ma, vaik­ka sel­lai­ses­ta ei erik­seen so­vit­tu. Haas­tee­na kaik­ki mai­nit­se­vat sen, et­tä ku­vaa­mis­ta piti so­vi­tel­la kun­kin jak­son tee­maan. En­sim­mäi­nen ai­he oli Mi­nun Ruo­ve­te­ni, toi­nen hil­jai­suus ja kol­mas, ke­vääl­lä to­teu­tet­tu Ar­ki.

Pau­li Paa­na­nen ker­too, et­tä tee­mal­li­suus toi uut­ta haas­tet­ta, vaik­ka ku­vat­tua tu­lee muu­ten­kin pal­jon.

– Pa­nos­tin enem­män dro­neen, mai­se­ma­ku­viin ja mil­jöö­seen. On tosi mu­ka­va tun­ne tie­tää, et­tä ku­vat me­nee his­to­ri­an­kir­joi­hin. Voi­sin läh­teä uu­des­taan!

Omis­ta Vap­rii­kin ar­kis­toon ote­tuis­ta ku­vis­ta Pau­li nos­taa esiin Lai­va­ran­nan do­ro­ne­ku­van.

– Ku­vat ovat tosi eri­lai­sia. Esi­mer­kik­si Sir­pan kuva olo­huo­nees­ta on tosi symp­pis. Sii­tä voi 20-30 vuo­den pääs­tä kat­soa, mil­lai­sia vaat­tei­ta tä­hän ai­kaan pi­det­tiin, mil­lai­nen oli ko­din si­sus­tus.

Sir­pa Bert­ling sa­noo, et­tä tee­mal­li­suus toi ku­vaa­mi­seen eri­lai­sen poh­din­nan. Toi­vo­mus oli, et­tä ku­vien ei tar­vit­se ol­la hie­no­ja tai­de­ku­via, vaan ajan­ku­vaa.

– Upei­ta ku­vis­ta sil­ti tuli. Po­jil­la oli dro­net ja hie­not ka­me­rat, minä ku­vaan vain kän­ny­käl­lä.

Ryh­mä­läi­set ei­vät etu­kä­teen pal­jo­a­kaan tun­te­neet toi­si­aan, mut­ta se osoit­tau­tui hy­väk­si asi­ak­si: ai­heet oli­vat hy­vin eri­lai­sia.

Bert­ling ker­too, et­tä ei alun pe­rin aja­tel­lut edes osal­lis­tua ryh­mään, vaan meni ta­paa­mi­seen vie­mään van­haa VHS-nau­haa Vap­rii­kin kuva-ar­kis­toon. Nau­hal­la on mus­ta­val­koi­nen fil­mi Bert­lin­gin isäs­tä ja Ruo­ve­den en­sim­mäi­ses­tä moot­to­ri­sa­has­ta.

– Jäin sin­ne ja in­nos­tuin, aloin ku­vaa­maan.

Hän sa­noo, et­tä ei omaa taus­taa va­lo­ku­vaa­mi­ses­sa.

– Täs­sä oli pak­ko rik­koa se kyn­nys, teh­dä sel­lais­ta, mitä ei ole en­nen teh­nyt. Aja­tel­la omien ku­vien his­to­ria-ar­voa.

Bert­ling ke­huu Vap­rii­kin ih­mi­siä kan­nus­tuk­ses­ta ja avus­ta.

– Ihan hui­ke­aa, he ovat kyl­lä oi­ke­as­sa hom­mas­sa.

Kat­ri Myry ker­too, et­tä rak­sii pal­jon ku­via kän­ny­käl­lä ihan ta­val­li­ses­sa ar­jes­sa. Tee­mo­jen poh­din­ta on au­kais­sut sil­miä. Hän­tä kiin­nos­taa eni­ten pro­jek­tis­sa his­to­ria ja ny­kyi­syy­den tal­len­ta­mien, ei

– Ta­val­li­nen ar­ki unoh­tuu. Olen it­se peu­han­nut van­ho­jen va­lo­ku­vien kans­sa, nii­tä on omas­sa huus­hol­lis­sa ja van­hem­mil­la Poh­jas­lah­del­la. Sii­ris­tä olen teh­nyt huip­pu­löy­tö­jä. Mi­nua ei kiin­nos­ta niin­kään se ku­vaa­mi­nen, vaan his­to­ria ja ku­vien saa­mi­nen tal­teen.

Omis­ta ku­vis­taan hän va­lit­see Sar­va­nan nuo­ren isän­nän pel­lol­la.

– Sii­nä nä­kee ke­hi­tys­kaa­ren, mitä on ol­lut hei­nän­te­ko en­nen ja mitä se on ny­kyi­sin.

Pet­ri Kan­gas­nie­mi ku­vaa pro­jek­tia mie­len­kiin­toi­sek­si.

– Läh­din mu­kaan, kun ku­vaa­mis­ta it­se muu­ten­kin teh­nyt ja ja­ka­nut ku­via so­si­aa­li­seen me­di­aan.

– Tee­mo­jen kaut­ta kat­se­lee paik­ko­ja vä­hän eri­lail­la. Vii­mei­nen tee­ma, ar­ki, oli it­sel­le eh­kä han­ka­lin, hän ar­vi­oi.

Ku­vaa­mi­nen tee­moit­tain oli eri­lais­ta, Kan­gas­nie­mi sa­noo har­ras­ta­neen­sa lä­hin­nä luon­to­ku­vaus­ta.

Ydin­po­ru­kan yh­teis­työ su­jui hy­vin ja Vap­rii­kin hen­ki­lös­tön avu­li­ai­suus saa Pet­ril­tä­kin ke­hu­ja.