Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Filmi jatkui. Mitähän siellä nyt on sattunut, mietin, Wien on turvallinen kaupunki, ei täällä ihmisiä ammuta, eivät terroristit täällä riehu.
Tulin toisiin ajatuksiin, kun ajankohtainen ohjelma alkoi. Kokenut television uutisankkuri istui studiossa laptopinsa äärellä ja yritti saada selvyyttä siitä, mitä kaupungin ydinkeskustassa tapahtui. Ampumista, rynnäkkökiväärejä, kuolonuhreja, poliisit sulkeneet keskustan, ambulanssit kiisivät pillit ulvien, siniset vilkkuvalot värittivät katukuvan illan pimeydessä.
Tapahtumien keskiö oli lähellä kaupungin halkaisevaa Tonavan kanavaa, ja kanavan sillalla, paikassa, jonne poliisi oli hänet ohjannut, seisoi toinen reportteri selostamassa, mitä näki. Vähitellen television toimitukseen alkoi tulla yhteydenottoja: yksi kertoi istuvasta toimistossaan ja kuulevansa ikkunan alta kadulta ampumista, toinen oli juuri onnistunut vetämään päänsä muurin suojaan, kun haulikkomies oli tähdännyt häntä, kolmas oli paennut hotellin aulaan.
Vähitellen selvisi, että kuudessa eri pisteessä oli ammuttu, sen takia poliisi oletti kokonaisen terroristiryhmän olevan asialla. Ketään ei päästetty kadulle, televisio ja somekanavat vaativat painokkaasti ihmisiä pysymään kotonaan tai jos olivat ulkona, etsiytymään lähimpään kahvilaan tai jonnekin muualle turvaan. Kun joku viaton ulkoilija osui poliisin näkökenttään, hän sai kuulla käskyn “Kädet ylös!“
Tilanne oli kaoottinen. Ammuskelu oli alkanut kahdeksan maissa illalla ja kestänyt kymmenisen minuuttia, poliisi oli saanut yhden terroristin tähtäimeensä ja eliminoinut hänet, muita jahdattiin. Teattereissa ja konserteissa olevia ihmisiä ei päästetty lähtemään kotiinsa, vaara saattoi piillä missä tahansa kaupungilla.
Kun seurasin tätä kaikkea television ruudusta, olin kauhusta kankeana. Itse istuin kotona turvassa, oma henkeni ei ollut vaarassa, mutta monen muun oli. Miksi sitten jatkoit katsomista, saattaa joku kysyä. En tiedä, sen vain tiedän, etten pystynyt irrottautumaan ruudun ääreltä, keskiyö oli aikaa sitten ohi, ennen kuin suljin TV:n. Jos olisi ollut kyseessä kauhuelokuva, olisin tehnyt sen jo paljon aikaisemmin, mutta tämä oli liian todellista, sitä ei voinut sivuuttaa menemällä nukkumaan.
Vähitellen on tilanteesta muodostunut kuva: kyseessä oli vain yksi ammuskelija, joka oli raivokkaasti juossut keskustan ahtailla kujilla ja ampunut ympäriinsä täysin mielivaltaisesti. Kyseessä oli Itävallassa syntynyt nuori mies, jonka vanhemmat olivat kotoisin Pohjois-Makedonialaista. Mies oli poliisin tuttu sen takia, että hän oli aikaisemmin pyrkinyt Syyriaan taistelemaan ISIS-joukoissa ja oli sen takia istunut muutaman kuukauden vankilassa terroristiseen järjestöön kuulumisesta. Ennen vapautumistaan hän oli käynyt läpi koulutuksen, jonka oli määrä kitkeä hänestä radikaalit ajatukset. Koulutus ei siis kuitenkaan ollut saavuttanut tavoitettaan, sen joutuivat viranomaiset katkerasti myöntämään.
Entä nyt? Tärkeintä on – siitä ovat yhtä mieltä niin terrorismin asiantuntijat kuin maan poliitikotkin – se, että tapahtunut nähdään eritellysti. Oli kyse islamistisesta terrorista eikä siitä, että islam sinänsä olisi murhaan ja tappamiseen kannustava uskonto. Itävallan islamilaisen väestön johtoryhmä tuomitsee teon juuri niin kuin muutkin. Täysin väärille urille mennään, jos aletaan tuomita islaminuskoisia ja vetää rajaa “meidän“ – siis kristittyjen – ja “heidän“, so. muslimien välille. Se johtaisi ajan mittaan vain yhä useampien muslimien radikalisoitumiseen, koska he – nimenomaan nuoret – tuntisivat olevansa tämän yhteiskunnan ulkopuolisia, hylkiöitä. Itävallassa on tilaa kaikille paitsi terroristeille, siitä tunnutaan olevan yksimielisiä.
Wien on yhä järkytyksen tilassa. Jonkinlaista helpotusta mieleen tuo se, että on alettu kerätä sankaritarinoita, nostaa esille niitä ihmisiä, jotka tekivät jotain positiivista maanantai-iltana:
- Kaksi turkkilaista syntyperää olevaa nuorta miestä ohjasi vanhan naisen turvaan luotisateesta ja kantoi haavoittuneen, tiedottoman poliisin harteillaan ambulanssiin. Toinen heistä sai osuman jalkaansa, toinen selvisi ehjin nahoin.
- Eräs mummu huusi ikkunastaan talon edessä riehuvalle ampujalle, että tämän pitäisi häipyä hevon kuuseen ja sassiin (hm, wieniläinen ilmaisu oli paljon rajumpi, mutta en keksi sille vastinetta suomeksi!).
- Paikallinen hotelli majoitti ilmaiseksi 40 henkeä, jotka eivät voineet palata kotiinsa. - Kahvilat tarjosivat ilmaisia juomia.
- Elokuvateatteri pani uuden filmin pyörimään yleisölle, joka ei saanut lupaa lähteä kadulle.
- Martin Grubinger, perkussionisti ja ksilofonitaituri, soitti konsertissaan ylimääräisen toisensa perään, jotta yleisö istuisi paikoillaan ja pysyisi rauhallisena. (Sivumennen voin kertoa, että olen Grubingerin suuri ihailija ja suunnittelin meneväni hänen konserttiinsa, mutta silkkaa saamattomuuttani en saanut varatuksi lippua riittävän ajoissa.)
- Ratikan kuljettaja pysäytti ratikan pysäkien välillä, kun näki ison joukon ihmisiä vaeltavan kadulla.
Vähitellen kaupunki palaa arkeensa; sairaalassa on hoidettavana 24 loukkaantunutta, kuolleita on viisi, terroristi mukaanluettuna. Päivä, 2.11.2020, “Kaikkien sielujen päivä“ itävaltalaisen katolisen kalenterin mukaan tulee jäämään meidän kaikkin Wienissä asuvien mieleen.
Wien 4.11.2010
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste