Is­tuin maa­nan­tai-il­ta­na kai­kes­sa rau­has­sa ko­to­na te­le­vi­si­on edes­sä ja kat­soin il­lan his­to­ri­al­lis­ta fil­miä, kun ruu­dun ala­reu­nas­sa al­koi juos­ta teks­ti­tie­do­tus:Am­pu­mis­vä­li­koh­taus Wie­nin kes­kus­tas­sa Schwe­denp­lat­zil­la, ajan­koh­tai­soh­jel­ma al­kaa klo 21.

Fil­mi jat­kui. Mi­tä­hän siel­lä nyt on sat­tu­nut, mie­tin, Wien on tur­val­li­nen kau­pun­ki, ei tääl­lä ih­mi­siä am­mu­ta, ei­vät ter­ro­ris­tit tääl­lä rie­hu.

Tu­lin toi­siin aja­tuk­siin, kun ajan­koh­tai­nen oh­jel­ma al­koi. Ko­ke­nut te­le­vi­si­on uu­ti­sank­ku­ri is­tui stu­di­os­sa lap­to­pin­sa ää­rel­lä ja yrit­ti saa­da sel­vyyt­tä sii­tä, mitä kau­pun­gin ydin­kes­kus­tas­sa ta­pah­tui. Am­pu­mis­ta, ryn­näk­kö­ki­vää­re­jä, kuo­lo­nuh­re­ja, po­lii­sit sul­ke­neet kes­kus­tan, am­bu­lans­sit kii­si­vät pil­lit ul­vien, si­ni­set vilk­ku­va­lot vä­rit­ti­vät ka­tu­ku­van il­lan pi­mey­des­sä.

Ta­pah­tu­mien kes­kiö oli lä­hel­lä kau­pun­gin hal­kai­se­vaa To­na­van ka­na­vaa, ja ka­na­van sil­lal­la, pai­kas­sa, jon­ne po­lii­si oli hä­net oh­jan­nut, sei­soi toi­nen re­port­te­ri se­los­ta­mas­sa, mitä näki. Vä­hi­tel­len te­le­vi­si­on toi­mi­tuk­seen al­koi tul­la yh­tey­de­not­to­ja: yk­si ker­toi is­tu­vas­ta toi­mis­tos­saan ja kuu­le­van­sa ik­ku­nan al­ta ka­dul­ta am­pu­mis­ta, toi­nen oli juu­ri on­nis­tu­nut ve­tä­mään pään­sä muu­rin suo­jaan, kun hau­lik­ko­mies oli täh­dän­nyt hän­tä, kol­mas oli pa­en­nut ho­tel­lin au­laan.

Vä­hi­tel­len sel­vi­si, et­tä kuu­des­sa eri pis­tees­sä oli am­mut­tu, sen ta­kia po­lii­si olet­ti ko­ko­nai­sen ter­ro­ris­ti­ryh­män ole­van asi­al­la. Ke­tään ei pääs­tet­ty ka­dul­le, te­le­vi­sio ja so­me­ka­na­vat vaa­ti­vat pai­nok­kaas­ti ih­mi­siä py­sy­mään ko­to­naan tai jos oli­vat ul­ko­na, et­siy­ty­mään lä­him­pään kah­vi­laan tai jon­ne­kin muu­al­le tur­vaan. Kun joku vi­a­ton ul­koi­li­ja osui po­lii­sin nä­kö­kent­tään, hän sai kuul­la käs­kyn “Kä­det ylös!“

Ti­lan­ne oli ka­oot­ti­nen. Am­mus­ke­lu oli al­ka­nut kah­dek­san mais­sa il­lal­la ja kes­tä­nyt kym­me­ni­sen mi­nuut­tia, po­lii­si oli saa­nut yh­den ter­ro­ris­tin täh­täi­meen­sä ja eli­mi­noi­nut hä­net, mui­ta jah­dat­tiin. Te­at­te­reis­sa ja kon­ser­teis­sa ole­via ih­mi­siä ei pääs­tet­ty läh­te­mään ko­tiin­sa, vaa­ra saat­toi piil­lä mis­sä ta­han­sa kau­pun­gil­la.

Kun seu­ra­sin tätä kaik­kea te­le­vi­si­on ruu­dus­ta, olin kau­hus­ta kan­ke­a­na. It­se is­tuin ko­to­na tur­vas­sa, oma hen­ke­ni ei ol­lut vaa­ras­sa, mut­ta mo­nen muun oli. Mik­si sit­ten jat­koit kat­so­mis­ta, saat­taa joku ky­syä. En tie­dä, sen vain tie­dän, et­ten pys­ty­nyt ir­rot­tau­tu­maan ruu­dun ää­rel­tä, kes­kiyö oli ai­kaa sit­ten ohi, en­nen kuin sul­jin TV:n. Jos oli­si ol­lut ky­sees­sä kau­hu­e­lo­ku­va, oli­sin teh­nyt sen jo pal­jon ai­kai­sem­min, mut­ta tämä oli lii­an to­del­lis­ta, sitä ei voi­nut si­vuut­taa me­ne­mäl­lä nuk­ku­maan.

Vä­hi­tel­len on ti­lan­tees­ta muo­dos­tu­nut kuva: ky­sees­sä oli vain yk­si am­mus­ke­li­ja, joka oli rai­vok­kaas­ti juos­sut kes­kus­tan ah­tail­la ku­jil­la ja am­pu­nut ym­pä­riin­sä täy­sin mie­li­val­tai­ses­ti. Ky­sees­sä oli Itä­val­las­sa syn­ty­nyt nuo­ri mies, jon­ka van­hem­mat oli­vat ko­toi­sin Poh­jois-Ma­ke­do­ni­a­lais­ta. Mies oli po­lii­sin tut­tu sen ta­kia, et­tä hän oli ai­kai­sem­min pyr­ki­nyt Syy­ri­aan tais­te­le­maan ISIS-jou­kois­sa ja oli sen ta­kia is­tu­nut muu­ta­man kuu­kau­den van­ki­las­sa ter­ro­ris­ti­seen jär­jes­töön kuu­lu­mi­ses­ta. En­nen va­pau­tu­mis­taan hän oli käy­nyt läpi kou­lu­tuk­sen, jon­ka oli mää­rä kit­keä hä­nes­tä ra­di­kaa­lit aja­tuk­set. Kou­lu­tus ei siis kui­ten­kaan ol­lut saa­vut­ta­nut ta­voi­tet­taan, sen jou­tui­vat vi­ra­no­mai­set kat­ke­ras­ti myön­tä­mään.

En­tä nyt? Tär­kein­tä on – sii­tä ovat yh­tä miel­tä niin ter­ro­ris­min asi­an­tun­ti­jat kuin maan po­lii­ti­kot­kin – se, et­tä ta­pah­tu­nut näh­dään eri­tel­lys­ti. Oli kyse is­la­mis­ti­ses­ta ter­ro­ris­ta ei­kä sii­tä, et­tä is­lam si­nän­sä oli­si mur­haan ja tap­pa­mi­seen kan­nus­ta­va us­kon­to. Itä­val­lan is­la­mi­lai­sen vä­es­tön joh­to­ryh­mä tuo­mit­see teon juu­ri niin kuin muut­kin. Täy­sin vää­ril­le uril­le men­nään, jos ale­taan tuo­mi­ta is­la­mi­nus­koi­sia ja ve­tää ra­jaa “mei­dän“ – siis kris­tit­ty­jen – ja “hei­dän“, so. mus­li­mien vä­lil­le. Se joh­tai­si ajan mit­taan vain yhä use­am­pien mus­li­mien ra­di­ka­li­soi­tu­mi­seen, kos­ka he – ni­me­no­maan nuo­ret – tun­ti­si­vat ole­van­sa tä­män yh­teis­kun­nan ul­ko­puo­li­sia, hyl­ki­öi­tä. Itä­val­las­sa on ti­laa kai­kil­le pait­si ter­ro­ris­teil­le, sii­tä tun­nu­taan ole­van yk­si­mie­li­siä.

Wien on yhä jär­ky­tyk­sen ti­las­sa. Jon­kin­lais­ta hel­po­tus­ta mie­leen tuo se, et­tä on alet­tu ke­rä­tä san­ka­ri­ta­ri­noi­ta, nos­taa esil­le nii­tä ih­mi­siä, jot­ka te­ki­vät jo­tain po­si­tii­vis­ta maa­nan­tai-il­ta­na:

- Kak­si turk­ki­lais­ta syn­ty­pe­rää ole­vaa nuor­ta mies­tä oh­ja­si van­han nai­sen tur­vaan luo­ti­sa­tees­ta ja kan­toi haa­voit­tu­neen, tie­dot­to­man po­lii­sin har­teil­laan am­bu­lans­siin. Toi­nen heis­tä sai osu­man jal­kaan­sa, toi­nen sel­vi­si eh­jin na­hoin.

- Eräs mum­mu huu­si ik­ku­nas­taan ta­lon edes­sä rie­hu­val­le am­pu­jal­le, et­tä tä­män pi­täi­si häi­pyä he­von kuu­seen ja sas­siin (hm, wie­ni­läi­nen il­mai­su oli pal­jon ra­jum­pi, mut­ta en kek­si sil­le vas­ti­net­ta suo­mek­si!).

- Pai­kal­li­nen ho­tel­li ma­joit­ti il­mai­sek­si 40 hen­keä, jot­ka ei­vät voi­neet pa­la­ta ko­tiin­sa. - Kah­vi­lat tar­jo­si­vat il­mai­sia juo­mia.

- Elo­ku­va­te­at­te­ri pani uu­den fil­min pyö­ri­mään ylei­söl­le, joka ei saa­nut lu­paa läh­teä ka­dul­le.

- Mar­tin Gru­bin­ger, per­kus­si­o­nis­ti ja ksi­lo­fo­ni­tai­tu­ri, soit­ti kon­ser­tis­saan yli­mää­räi­sen toi­sen­sa pe­rään, jot­ta ylei­sö is­tui­si pai­koil­laan ja py­syi­si rau­hal­li­se­na. (Si­vu­men­nen voin ker­toa, et­tä olen Gru­bin­ge­rin suu­ri ihai­li­ja ja suun­nit­te­lin me­ne­vä­ni hä­nen kon­sert­tiin­sa, mut­ta silk­kaa saa­mat­to­muut­ta­ni en saa­nut va­ra­tuk­si lip­pua riit­tä­vän ajois­sa.)

- Ra­ti­kan kul­jet­ta­ja py­säyt­ti ra­ti­kan py­sä­kien vä­lil­lä, kun näki ison jou­kon ih­mi­siä va­el­ta­van ka­dul­la.

Vä­hi­tel­len kau­pun­ki pa­laa ar­keen­sa; sai­raa­las­sa on hoi­det­ta­va­na 24 louk­kaan­tu­nut­ta, kuol­lei­ta on vii­si, ter­ro­ris­ti mu­kaan­lu­et­tu­na. Päi­vä, 2.11.2020, “Kaik­kien sie­lu­jen päi­vä“ itä­val­ta­lai­sen ka­to­li­sen ka­len­te­rin mu­kaan tu­lee jää­mään mei­dän kaik­kin Wie­nis­sä asu­vien mie­leen.

Wien 4.11.2010