Anna Elina Isoaron viimeisin kirja on lapsille. Vinhalla syntyi runoja.
Sirkku Somero
Viikon Vinha: Anna Elina Isoaro kirjoittaa runojen keveydellä painavista aiheista – Vanhemmuuden suurimmasta surusta loruihin maailman tilasta
Kirjailija Anna Elina Isoaro ei väistä syvällisiä tai vaikeita aiheita runoissan tai lastenkirjoissaan. Viimeinen runokirja Tämänilmaiset sanoitti tuntoja oman vauvan kuolemasta – ja perheen elämän jatkumisesta siitä huolimatta. Myös lasten kuvakirja Sinä yönä tuli talvi kertoo samasta aiheesta.
Runot ja lastenkirjat kulkevat hänen tuotannossaan rinnakkain.
– Niiden kirjoittamisessa on jännää yhtäläisyyttä: lyhyeen tekstiin pitää sisällyttää paljon, Isoaro pohtii.
Kiehtovaa lastenkirjoissa on ajatus kaksoisyleisöstä. Tekstin pitää puhutella sekä lapsia että aikuisia.
Lorut kohtaavat vakavat teemat
Vinhan residenssiviikon aikana työn alla oli kuitenkin runot. Isoaron neljäs runokirja kulkee työnimellä Lorut ja loput.
Edellisen runokirjan julkaisun jälkeen on tullut pitkä tauko.
– Olen joutunut etsimään sanottavaa, koska viimeksi aihe oli painava ja iso henkilökohtainen, tärkeä kirja. On ollut tarve kääntyä itsestä maailmaan. Joskus olen sanonut, että nyt olen kaivanut oman napani tyhjäksi, sanoo Isoaro.
Uudessa runokirjassa yhdistyvät kielellä leikkiminen ja painavat teemat.
"Lorut" viittaa kielen keveyteen ja perinteen kierrättämiseen. Isoaro kirjoittaa loruperinnettä uusiksi ja miettii, millaisia ovat aikuisten lorut. "Lopun" tematiikka liittyy suuriin yhteiskunnallisiin asioihin, kuten ilmastonmuutokseen ja synkkään maailmantilanteeseen.
– Eletään lopun aikoja, naurahtaa Isoaro.
– Ilmastonmuutos pahenee, on sotaa lähellä ja muita maailmallisia huolia, joka moni kantaa.
Suurista asioita on vaikea kirjoittaa ilman paatoksellisuutta. Lorut ja loput viittaakin tasapainoon, jota Isoaro runoihinsa etsii.
– Että olisi rentoutta ja kielellistä iloa, mutta toisaalta oikeita ja painavia aiheita.
Residenssi antaa tilaa ajatuksille
Residensissä ajatusprosesseille on enemmän tilaa, on Isoaro huomannut. Hedelmällisin aika hänelle on ollut illalla, jolloin päivän mittaan mietitty teksti kypsyy.
– Normaalissa arjessa ajatustyö katkeaa, kuin tulee illan perhehärdelliä.
Residenssissä keskittymistä pystyy paremmin vaalimaan.
Materiaalia on jo runokirjan verran, mutta se vaatii vielä järjestämistä ja uudelleenkirjoittamista.
Julkaisuvalmis kirja on toiveiden mukaan vielä tämän vuoden puolella.
Uusi lastenkirja Mira Melliuksen kuvittamana on tulossa syksyllä.
Polku kirjailijaksi
Kirjoittaminen on Isoarolle aina ollut läheistä ja luontainen itseilmaisun väylä.
Tärkeä vaihe oli lukion jälkeinen vuosi Oriveden Opistossa, missä Risto Ahti oli merkittävä opettaja. Tampereen yliopistossa syntyi kirjoittava piiri ja esiintymiset runoryhmässä.
Ensimmäinen runokirja julkaistiin Runo-Kaarina -kilpailun voiton myötä. Sen jälkeen Isoaro on työskennellyt sanataideopettajana ja kirjallisuuden läänintaiteilijana.
Nyt on alkamassa valtion kolmivuotinen kirjailija-apuraha-aika. Sen ajoitus on mahtava juuri nyt, kun tiedossa on, että kaikkea kulttuurin tukea leikataan.
– Tuntuu, kuin olisin hypännyt pelastusveneeseen. On tämä unelmainen tilanne ja jollain lailla jännittäväkin: miten saan tämän ajan hyödynnettyä.
Suunnitelmissa on saada keskeneräiset työt päätökseen ja sitten lähteä kohti uutta unelmaa: kirjoittaa proosaa aikuisille.
– Haluan haastaa itsestäni uudenlaisia puolia.
Kuka
Anna Elina Isoaro
s. 1981 , asuu Akaassa.
Runoteoksia: Puolen mantereen kerhossa (2011), Rakkautta ja vasta-aineita (2016), Tämänilmaiset ( 2019).
Lasten kuvakirjoja kuvittaja Mira Malliuksen kanssa: Sinä yönä tuli talvi (2021), Kaksi tätiä nimeltä Veera ( 2023), Aamun toiveet (2024).
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2017 ja 2020, Botnia-palkinto 2021.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkuus 2023 (Kaksi tätiä nimeltä Veera)
Läänintaiteilija 2018–2022.
3-vuotinen valtion taiteilija-apuraha.