Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Paikallisseurakuntani Simmeringin kaupunginosassa liittyi kampanjaan, joka alkoi joulukuun alussa ja päättyy maaliskuun lopulla. Seurakuntasalia on sunnuntaisin joka tapauksessa lämmitettävä, samaan lämpöön voisi iltapäivällä kutsua vieraita, päätti kirkkoraati. Vapaaehtoisten avustajien nimiä kerättiin jo syksyn mittaan, ja koska olin kiinnostunut asiasta, ilmottauduin, mutta sillä ehdolla, että olen käytettävissä vasta tammikuusta lähtien, joulukuussa on suomalaisella seurakunnalla Wienissä sunnuntaisin aina ohjelmaa – on myyjäiset, adventtimessu, Kauneimmat joululaulut – niihin tilaisuuksiin halusin osallistua.
Lupasin keittää huushollini suurimman kattilantäyden gulassia.
Viime sunnuntaina sitten aloitin vapaaehtoisurani “lämpimässä tuvassa“ ja kokemus oli mielenkiintoinen, suorastaan sykähdyttävä. Lupasin keittää huushollini suurimman kattilantäyden gulassia ja tuoda sen mukanani, avustajat leipovat tai ostavat mahdollisuuksiensa mukaan jotain syötävää, ainakin teetä tai kahvia on tuvassa tarjolla, ohessa kakkua ja muita leivonnaisia.
Ensimmäisenä paikalle saapui Lisi-täti – sillä nimellä seurakunnassa puhutellaan yli yhdeksänkymppistä uskollista seurakuntalaista, joka käy joka sunnuntai kirkossa. Tällä kertaa hän oli saanut kuskikseen vähän nuoremman ystävättärensä, tavallisesti sitä virkaa hoitaa joku seurakunnan monista iranilaisita nuorista miehistä. Tarjoilupöytä oli valmis, kahvi ja tee odottivat termoskannuissa, istahdin juttelemaan Lisi-tädin kanssa, joka pahoitteli, ettei tiedä Suomesta muuta kuin sen, että Helsinki on maan pääkaupunki. Niinpä otin esiin puhelimeni ja näytin hänelle kuvia mökiltäni, järveltä, venevalkamasta, mitä kuvia nyt nopeasti puhelimestani löysin. Lisi-täti puolestaan kertoi elämästään: nuorena tyttönä hän on sodan jälkeen tullut pakolaisena Serbiasta, jonne suurin osa perheestä jäi, pakolaisleiri on ollut juuri Simmeringin kaupunginosassa, jossa hän on asunut koko elämänsa ajan.
Myöhemmin istahdin pöytään, jossa oli pari minulle vierasta nuorta miestä, ja yritin jututtaa heitä. Kävi ilmi, että toisen kielitaito ei varsinaiseen keskusteluun riittänyt, ja turhautuneena hän siirtyi pian toiseen pöytään, jossa hän ilmeisesti saattoi vaihtaa ajatuksia äidinkielellään. Toinen kavereista oli valmis kertomaan elämäntilanteestaan, vaikken tietenkään sitä varsinaisesti häneltä udellut. Hän oli opiskellut sähköalan insinööriksi kotimaassaan Syyriassa ja saanut työpaikan Arabiemiraateissa, mutta siellä oli se hankaluus, että työlupaa piti anoa joka toinen vuosi uudestaan. Kotiinpaluu ei tullut kysymykseen, hänen olisi siellä astuttava armeijaan ja liityttävä hallituksen joukkoihin, ja sitä hän halusi kaikin keinoin välttää. En halua joutua tilanteeseen, jossa minun olisi ammuttava omiani, hän selitti ja lisäsi, että hallituksen taktiikka on usuttaa maan eri muslimiryhmät – shiat ja sunit – toisiaan vastaan, ja sekavaan tilanteeseen ovat sitten naapurimaatkin puuttuneet; maassahan on jo yli kymmenen vuotta riehunut sisällissota.
Juuri tästä on kyse, ajattelin mielessäni. Suomessa hämmästellään ja paheksutaan sitä, että nuoret perheettömät miehet pakenevat Syyriasta eivätkät jää kotimaahan “puolustamaan omiaan“, kuten paheksujat asian ilmaisevat. Omiaan? Siis ampumaan toisia syyrialaisia! Kaikki eivät vapaaaehtoisesti ammu maanmiehiään, ja silloin on päästävä maasta pois.
Keskustelukumppanini oli kielikoulussa ja käytti hyväkseen kaikkia tarjoutuvia tilaisuuksia saksantaitonsa kartuttamiseen, englantia hän kyllä puhui sujuvasti. Wienin byrokratia piti vielä saada hyväksymään ajokortti, sitten saattoi aloittaa työnhakuprosessin. Kun ohimennen mainitsin, että autokoulu oli nykyään kallis, hän huitaisi sen ongelman sivuun: raha ei ollut hänen ongelmansa, hän oli ilmeisesti ansainnut hyvin Emiraateissa.Tiukasti hän ja hänen toverinsa kyselivät, oliko keittämässäni gulassissa sianlihaa tai kakuissa ja tortuissa alkoholia. Ei ollut, ja niinpä gulassi muu tarjottava maittoivat.
Liikutuin vallan, kun moni mies illan päätteeksi tuli kädestä pitäen kiittämään ruoasta, joka kyllä omasta mielestänikin oli maukasta. Taidan keittää useamminkin gulassia seurakunnan tupailtapäivään.
Wien 12.1.2023
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Arto Petäjä kuvasi Pouruntien varrella kauniin kukan, joka googletettuna vaikuttaa olevan kielikämmekkä.
Arto Petäjä
Valtuusto kokokouksessa on käsiteltävänä vain kaksi asiaa. Kuva maaliskuulta 2023.
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste