Heikki Itänen.
Heikki Itänen.
Yksinäisyys
Heikki Itänen
Takanani on niin paljon vuosia kauppahommissa, että monet tuttavani ovat arvelleet niiden aikana kertyneen väkisinkin monenlaisia unohtumattomia tarinoita.
Se on totta, että kaikenlaista on sattunut oikein runsain mitoin ja välillä on mukava aina pysähtyä niitä mielenkiinnolla muistelemaan.
Eräs tapaus nousee aina esille hieman erikoisena ja ikiajoiksi mieleen painuneena.
Kurun K- Raudan aikoihin 80-luvulla minulla oli asiakkaana iso miehenköriläs, jonka nimeä en enää muista. Hän asui kaukana korvessa ja kävi kaupassa harvakseltaan.
Paljon hänestä ei tiedetty, mutta sen verran kuitenkin, että hän asui yksin, oli hyvin omavarainen, ei paljon turhia jaaritellut ja naapureita ei ollut lähimaillakaan.
Sen takia häntä pidettiin hieman erakkotyyppinä.
Noin kerran kuukaudessa hän yleensä haki kylältä tiettyjä ruokatarvikkeita ja melkein joka kerta myös meiltä rautakaupasta jotain nauloja, paristoja, hanskoja, liimaa, rautalankaa tai muuta pientä remonttitavaraa.
Eräänä päivänä hän tuli luokseni ja sanoi, että tilaa hänelle minkkiloukku.
Mies oli kova kalamies ja kertoi nähneensä minkin venerannassaan säännöllisesti. Oletti sen kyttäävän kalanperkuita. Joka kerta, kun hän meni rantaan, niin otus kurkisteli innoissaan jostain puun takaa, tai kivenkolosta.
Hän oli välittömästi päättänyt pyydystää sen pois.
No, minä tietysti tilasin hänelle häkin ja seuraavan kerran kun nähtiin, hän maksoi sen ja vei mennessään.
Kuukauden päästä hän tuli kauppaan häkin kanssa ja sanoi minulle, että myy se jollekin, joka tarvitsee sitä enemmän, vaikka sitten vähän halvemmallakin, kun sitä on kerran käytetty.
Minä kysyin, että oliko minkki jo häipynyt. Päinvastoin. Mies oli virittänyt ansan ja tuli seuraavana päivänä taas rantaan. Hän katseli ympäriinsä ihmeissään, kun ei nähnyt minkkiä missään. Sitten hän muisti, että eihän se voi mistään kurkistella, kun se on tietysti siellä pyydyksessä. Siellähän se olikin ja katseli nappisilmillään surkean näköisenä.
Mies pohti tilannetta, että nyt ei sitten ole enää ketään, joka odottaisi häntä rannassa. Ei ketään, joka tulisi innokkaasti häntä aina katsomaan.
Mies päästi minkin vapaaksi ja kertoi tyytyväisenä, että heidän yhteiselämänsä on jatkunut entiseen malliin. He näkevät toisensa joka päivä, jos vain keli sallii.
Minä myin häkin nopeasti tutulle metsästäjälle ja annoin miehelle oman osuutensa. Jälkeenpäin mietin itsekseni, kuinka kauheata voikaan olla yksinäisyys, vaikka olisi suonissa vähän erakon vertakin.
Onko tietoa?
Tv:stä tutut tietokilpailut ja muut visailut ovat olleet aina ihmisten kestosuosikkeja.
Onko tietoa?
Tv:stä tutut tietokilpailut ja muut visailut ovat olleet aina ihmisten kestosuosikkeja.
Keräilyerät
Moni ihmisluonteen syvimmät koukerot läpikotaisin kahlannut asiantuntija on ollut kauan jo sitä mieltä, että kaikki me ihmiset keräämme elämämme aikana jotakin. Toisilla se on vain paljon silmään pistävämpää kuin toisilla.
Keräilyerät
Moni ihmisluonteen syvimmät koukerot läpikotaisin kahlannut asiantuntija on ollut kauan jo sitä mieltä, että kaikki me ihmiset keräämme elämämme aikana jotakin. Toisilla se on vain paljon silmään pistävämpää kuin toisilla.
Rahat tiukilla
Raha sana tulee muinaisesta germaanikielestä ja tarkoitti kuivaa eläimennahkaa. Siitä se siirtyi suomenkieleen, koska täälläkin käytettiin maksuvälineenä eläimennahkoja, eniten oravannahkoja. Vääräleukojen tarinan mukaan niistä oli pakko luopua, koska pajatsot menivät niin helposti tukkoon.
Rahat tiukilla
Raha sana tulee muinaisesta germaanikielestä ja tarkoitti kuivaa eläimennahkaa. Siitä se siirtyi suomenkieleen, koska täälläkin käytettiin maksuvälineenä eläimennahkoja, eniten oravannahkoja. Vääräleukojen tarinan mukaan niistä oli pakko luopua, koska pajatsot menivät niin helposti tukkoon.
Poliitikon hymy ei hyydy häviössäkään
Television katselu on oikeastaan aika turhauttavaa puuhaa. Se tulee usein vain rutiininomaisesti avattua höpisemään taustalle, kun touhuilee jotain askareitaan. Harvoin tulee ohjelmaa, jonka ääreen oikein hakeutuu.
Poliitikon hymy ei hyydy häviössäkään
Television katselu on oikeastaan aika turhauttavaa puuhaa. Se tulee usein vain rutiininomaisesti avattua höpisemään taustalle, kun touhuilee jotain askareitaan. Harvoin tulee ohjelmaa, jonka ääreen oikein hakeutuu.
Lupausten kulta-aikaa
Vuodenvaihde on jälleen takanapäin. Se tietää sitä, että monella on edessään pitkä taistelujen täyteinen aikakausi, piinaavia hermoja raastavia hetkiä ja periksiantamattomuutta vaativia ponnistuksia.
Lupausten kulta-aikaa
Vuodenvaihde on jälleen takanapäin. Se tietää sitä, että monella on edessään pitkä taistelujen täyteinen aikakausi, piinaavia hermoja raastavia hetkiä ja periksiantamattomuutta vaativia ponnistuksia.
Joulumuistoja
Joulu on juhla, joka selvästi eniten herättää mieleen aina mukavia muistoja. Sen riemuihin pääsi osallistumaan jo pienestä lapsesta asti. Perhe ja parhaimmillaan paljon sukuakin oli koolla istumassa yhdessä hienosti katetun joulupöydän ääressä. Ruokaa oli paljon ja sai syödä niin kauan kuin jaksoi.
Joulumuistoja
Joulu on juhla, joka selvästi eniten herättää mieleen aina mukavia muistoja. Sen riemuihin pääsi osallistumaan jo pienestä lapsesta asti. Perhe ja parhaimmillaan paljon sukuakin oli koolla istumassa yhdessä hienosti katetun joulupöydän ääressä. Ruokaa oli paljon ja sai syödä niin kauan kuin jaksoi.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Viherpeippopariskunta maistelee tämän kesän satoa Ruhalassa 29.7. kuvaaja Raimo Västilä.
Raimo Västilä
Videot
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Viherpeippopariskunta maistelee tämän kesän satoa Ruhalassa 29.7. kuvaaja Raimo Västilä.
Raimo Västilä
Videot
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen