Hoang Tu (vasemmalla) ja Pham Loan ovat työhönsä tyytyväisiä. Tu sanoo, että vapaa-aikaa suomalaiset mielellään viettävät rauhassa kohtonaan, vietnamilaiset taas kokoontuvat yhteen syömään hyvin, keskustelemaan ja laulamaan. Molemmilla on toiveena oppia lisää suomea ja jäädä maahan työskentelemään pysyvästi.
Sirkku Somero
Vietnamilaisten hoitajien kokemus työstä Suomessa: "Työkaverit ovat opettaneet minulle tosi paljon"
Lähihoitajat Hoang Tu ja Pham Loan ovat olleet Ruovedellä kaksi vuotta Keiturin Soten rekrytoimana. Tu työskentelee kehitysvammaisten kanssa, Loan Kotirannassa. Tu asuu vaimonsa kanssa, heidän nelivuotias poikansa on Vietnamissa isovanhempien hoidossa. Loanilla on luonaan miehensä sekä kaksi tytärtä, 10- ja 17-vuotiaat. Molempien puolisot ovat saaneet Ruovedeltä töitä.
Tapaamme Kotirannassa, ja haastattelu tehdään suomeksi. Tarkoituksena on selvittää, millaista Suomessa asuminen ja työskentely on ollut.
Hoang Tu ja Pham Loan kuvaavat suomalaisia ystävällisiksi ja auttavaisiksi.
– Olen todella tyytyväinen työpaikalla. He aina opettivat minua tosi paljon, kiittelee Pham Loan työkavereitaan.
Joskus heillä on ollut tilanteita, että asukas pyytää suomalaista hoitajaa auttamaan, vietnamilainen ei kelpaa. Sellaista negatiivisuutta on tullut vastaan, mutta he eivät kuitenkaan koe sitä ongelmksi.
– Ei haittaa. Mä olen kunnioittanut asukkaita, sanoo Hoang Tu.
Vaikeinta Suomessa työskentelyssä on ollut suomen kielen oppiminen.
– Mä kuuntelen suomea, kun kollegat ja asukkaat puhuu. Mä istun hiljaa ja kuuntelen. Mä ajattelen, että kun mä kuuntelen paljon suomea, opin paljon, kertoo Tu.
Hän kertoo, että kirjoittaa vieraat sanat vihkoon ja kysyy merkityksen kaverilta ja sitten opettelee uuden sanan.
Työpaikalla sekä asukkaat että työkaverit kuitenkin puhuvat yleensä hänelle selkokieltä, mikä auttaa.
Loan sanoo, että hoitotyö suunnitellaan aina suomalaisten hoitajien kanssa yhdessä. Työkaverit ja asukkaat ovat sanoneet, että hän osaa puhua suomea hyvin ja ovat tyytyväisiä häneen.
Vaikeinta Suomessa työskentelyssä on ollut suomen kielen oppiminen.
Loan sanoo, että koulussa opiskeltiin kirjakieltä, mutta työpaikalla puhutaankin eri tavalla, puhekieltä. Murre tekee ymmärtämisestä vielä vaikeampaa. Hänen tulevaisuuden toiveenaan on, että oppii paremmin suomea.
Molemmat kuitenkin kertovat, että keskustelu työkavereiden kanssa toimii hyvin.
Tu selittää, että kirjaa tiedot asukkaasta raportteihin eli käyttää suomen kieltä myös kirjallisesti.
Kotimaassaan Pham Loan oli sairaanhoitaja ja töissä suuressa sairaalassa. Hänen mielestään potilaan ja hoitajan suhteessa ei ole eroa Vietnamissa ja Suomessa.
– Pidämme potilaita aina sukulaisinamme ja haluamme pitää heistä huolta ja auttaa heitä kaikessa parhaamme mukaan, sanoo Loan.
Myös Hoan Tu työskenteli kotimaassaan sairaalassa, jossa oli lyhytaikaishoitoa. Suomessa hän on auttanut pitkäaikaisia asukkaita vanhustenhoidossa.
Molemmilla on tulevaisuuden toiveena pystyä jatkamaan työtä Suomessa
Hoang Tu opiskelisi mielellään lisää suomea kursseilla, mutta juuri nyt prioriteettina on suorittaa autokoulu ja lääkelupa.
– Sitten kun ne on valmiit, voin mennä lisää suomen kieltä.
Lisäksi nyt syksyllä hänellä ja hänen vaimollaan aikaa on mennyt marjojen poimimiseen. Parhaina päivinä mustikoita tai puolukoita on löytynyt toista sataa kiloa.
Molemmilla on tulevaisuuden toiveena pystyä jatkamaan työtä Suomessa. Tu haluaa saada lapsensa luokseen ja toivoo, että voi jäädä perheineen tänne pysyvästi ja saa kansalaisuuden.
Loan toivoo tulevaisuudelta myös sitä, että vanhempi tyttö saisi opiskelupaikan ammattikoulusta.
– Hän sanoi mulle, että hänellä on unelma, että hänestä voisi tulla lähihoitaja.
Ikävä Vietnamissa asuvaan perheeseen on välillä kova.
– Minulla on isä, äiti ja pikkusisko siellä. Voin keskustella Teamsissa. Haluaisin vielä perheeni tänne. Voin tehdä heille perinteistä suomalaista ruokaa, vaikka lohikeittoa, Tu haaveilee.
Lue myös:
