Pat­te­ri­ra­di­on kuun­te­lua, ag­g­re­gaa­tin han­kin­ta ja ruo­an­val­mis­tus­ta si­säl­le kan­ne­tus­sa kaa­sug­ril­lis­sä. Han­nes-myrs­kyn ai­heut­ta­ma säh­kö­kat­ko kes­ti Pa­jus­ky­län Var­ti­an­tiel­lä 6,5 vuo­ro­kaut­ta tuo­den Erk­ki ja Riit­ta Ka­ris­lah­den ar­keen uu­sia kons­te­ja.

Säh­köt al­koi­vat räp­syä lau­an­tai-il­ta­na 27. jou­lu­kuu­ta ja me­ni­vät ko­ko­naan poik­ki kel­lo 21.55. Ta­kai­sin ne saa­tiin vas­ta seu­raa­va­na lau­an­tai­na kel­lo 9.30. Kat­kos kes­ti yh­teen­sä 155,5 tun­tia.

Li­säk­si he oli­vat mo­tis­sa ko­to­naan lä­hes vuo­ro­kau­den suu­ren kuu­sen kaa­dut­tua yöl­lä Var­ti­an­tiel­le. Kuu­sen mu­ka­na pu­to­si myös säh­kö­joh­to tiel­le, jon­ka vuok­si kuus­ta ei voi­nut it­se men­nä sa­haa­maan pois tiel­tä. Sun­nun­tai­na il­lan­suus­sa pe­las­tus­lai­tos kävi rai­vaa­mas­sa tien au­ki.

– Säh­köt­tö­myy­teen eh­ti jo mel­kein tot­tua, mut­ta oli­han se hel­po­tus, kun ne vii­mein taas toi­mi­vat. Ihan hy­vin kyl­lä tul­tiin toi­meen, Erk­ki sum­maa.

– Sit­ten oli­si ol­lut han­ka­lam­paa, jos oli­si sai­ras­tu­nut, Riit­ta li­sää.

Vartiantielle kaatunut suuri kuusi pudotti mukanaan myös sähköjohdon, joka piti Karislahdet motissa lähes vuorokauden.

Terhi Kääriäinen

Po­ra­kai­voa var­ten käy­tiin os­ta­mas­sa ag­g­re­gaat­ti.

– Mie­hel­le oli kau­his­tus, kun piti läh­teä pa­ri­na päi­vä­nä ul­ko­ves­saan, Riit­ta nau­rah­taa.

– Sa­noin, et­tä nyt läh­de­tään kyl­lä ag­g­re­gaat­ti­os­tok­sil­le, Erk­ki jat­kaa.

– Ol­tiin ihan var­mo­ja, et­tä Tar­vi­ke­kes­kuk­ses­sa ei ole enää ag­g­re­gaat­te­ja, mut­ta nii­tä oli yl­lät­tä­vän iso va­li­koi­ma, Riit­ta sa­noo.

Huol­ta ai­heut­ti ta­lon al­la ole­van pump­pu­ko­pin pi­tä­mi­nen su­la­na. Erk­ki vei läm­pö­e­ris­tet­tyyn kop­piin hau­ta­kynt­ti­län, jon­ka ym­pä­ril­le hän pi­no­si tii­lis­ki­viä pa­lo­suo­jak­si. Läm­pö­ti­la py­syi näin ko­pis­sa yön­kin plus­san puo­lel­la.

– Kyl­lä se vä­hän hir­vit­ti, et­tä kynt­ti­lä pa­loi ta­lon al­la. Aa­mul­la kun he­rä­sin, niin vä­häk­si ai­kaa ve­täi­sin ag­g­re­gaat­tia käy­mään, et­tä pump­pu ru­pe­si toi­mi­maan. Sil­lä saa­tiin ve­det si­säl­le, Erk­ki ker­too.

Pumppukoppi talon alla pysyi plussan puolella hautakynttilällä, jonka ympärille pinottiin suojaksi tiiliskiviä.

Terhi Kääriäinen

Pe­su­ve­si läm­mi­tet­tiin ran­ta­sau­nan kiu­kaan kyl­jes­sä. Kos­ka ha­na­vet­tä ei lut­rat­tu, va­raa­ja piti ve­den läm­pöi­se­nä ne­li­sen päi­vää.

Il­ma­läm­pö­pum­pun si­jaan läm­mi­tet­tiin tak­kaa ja li­säk­si het­kit­täin kaa­su­läm­mi­tin­tä. Pe­su­huo­neen lat­ti­a­läm­mi­tys va­ra­si läm­pöä yl­lät­tä­vän pit­kään. Si­sä­läm­pö­ti­la py­syt­te­li­kin pa­ris­sa­kym­me­nes­sä koko ajan.

Pe­su­huo­nee­seen tuo­tiin ul­koa kaa­sug­ril­li, jol­la kei­tel­tiin kah­vit ja läm­mi­tel­tiin kau­pas­ta ha­e­tut val­mis­so­pat. Rii­tan mie­les­tä puu­hel­la oli­si ol­lut ruu­an­lai­ton kan­nal­ta hyvä.

Va­ral­la on ai­na juo­ma­vet­tä ja muu­ta­ma purk­ki her­ne­keit­toa.

– Ja jos hä­tä­ta­paus tu­lee, niin kai­ral­la jär­ven­jää­hän rei­kä ja siel­tä ka­laa, Erk­ki tuu­maa.

Kos­ka ul­ko­läm­pö­ti­la oli koko ajan mii­nuk­sel­la, pa­kas­teet kan­net­tiin te­ras­sil­le ja jää­kaa­pin si­säl­tö vie­tiin ulos kyl­mä­kas­seis­sa. Ke­säl­lä oli­si ol­lut pak­ko käyt­tää ag­g­re­gaa­til­la jää­kaap­pia ja pa­kas­tin­ta.

Kau­pas­sa tuli käy­tyä ta­val­lis­ta use­am­min.

– Teh­tiin ti­kus­ta asi­aa ajan­ku­luk­si, ai­ka tun­tui vä­lil­lä pit­käl­tä, Riit­ta to­te­aa.

Kän­ny­kät ja tab­le­tit he la­ta­si­vat moot­to­ri­pyö­rän ja au­ton akuil­la, joi­hin oli kyt­ket­ty tu­pa­kan­sy­ty­tin.

Ym­pä­ri olo­huo­net­ta ri­pus­tet­tiin pat­te­ri­toi­mi­sia kau­si­va­lo­ja, joi­ta ha­et­tiin li­sää kau­pan jou­lu­a­len­nus­myyn­neis­tä.

– Meil­lä oli ai­na ot­sa­va­lot ja pöy­dil­lä pol­tet­tiin pit­kiä kynt­ti­löi­tä. Ot­sa­va­loil­la lu­et­tiin il­tai­sin ja ra­dio kuu­lui pat­te­reil­la, se oli iso asia, Riit­ta huo­maut­taa.

Kän­ny­kät ja tab­le­tit he la­ta­si­vat moot­to­ri­pyö­rän ja au­ton akuil­la, joi­hin oli kyt­ket­ty tu­pa­kan­sy­ty­tin.

Tie­do­tus oli kyl­lä sil­tä osin on­tu­va.

Ka­ris­lah­det seu­ra­si­vat koko ajan Ele­ni­an kar­tas­ta, mi­ten säh­köt pa­lau­tui­vat eri ky­lil­le.

Heil­lä ei ol­lut tie­toa, et­tä joil­la­kin ky­lä­ta­loil­la saat­toi la­da­ta pu­he­li­mia tai täyt­tää ve­si­ka­nis­te­rei­ta. Vi­ra­no­mai­set tai säh­köyh­tiö ei­vät ky­sel­leet, mi­ten he pär­jää­vät il­man säh­köä.

– Tie­do­tus oli kyl­lä sil­tä osin on­tu­va, Erk­ki sa­noo.

Vä­li­ai­ka­tie­to­ja Ele­ni­al­ta säh­kön pa­lau­tu­mi­ses­ta tuli kän­nyk­kään mo­ne­na päi­vä­nä pe­räk­käin, mut­ta ne osoit­tau­tui­vat en­ne­nai­kai­sek­si rie­muk­si.

Säh­kö­kat­ko joh­tui puun kaa­tu­mi­ses­ta kes­ki­jän­ni­te­joh­don pääl­le. Kun säh­kö­mie­het eh­ti­vät vii­kon yö­tä­päi­vää vi­ko­ja kor­jat­tu­aan Pa­jus­ky­lään, säh­köt pa­lau­tui­vat va­jaas­sa pa­ris­sa tun­nis­sa.

Näin pit­käs­tä säh­kö­kat­kos­ta Ele­nia kor­vaa vii­me vuo­den säh­kön­siir­to­mak­sut si­säl­tä­en ve­rot ja pe­rus­mak­sut puo­li­tois­ta­ker­tai­ses­ti. Suu­ruus­luo­kak­si Ka­ris­lah­det ar­vi­oi­vat noin tu­hat eu­roa, joka ti­li­te­tään il­man ha­ke­mus­ta.