Ker­ro it­ses­tä­si?

Olen tur­ku­lai­nen tie­to­kir­jai­li­ja ja am­mat­ti­jär­jes­tä­jä. Taus­tal­ta­ni olen kult­tuu­ri­his­to­ri­oit­si­ja. Työs­sä­ni saan yh­dis­tää osaa­mi­sa­lu­ei­ta­ni ja poh­tia, mitä se meis­tä ker­too, et­tä kaik­ki huk­ku­vat ta­va­roi­hin­sa. Olen kir­joit­ta­nut ai­em­min kir­jat Paik­ka kai­kel­le ja Var­tin voi­ma.

Mikä toi Ruo­ve­del­le?

Tu­lin vii­meis­te­le­mään kol­mat­ta kir­jaa­ni. Vin­has­ta kuu­lin ka­ve­ril­ta­ni, ja aja­tus kir­joi­tus­re­si­dens­sis­tä al­koi hou­ku­tel­la. On hyvä ir­rot­tau­tua ar­jen hum­pas­ta ja kes­kit­tyä pel­käs­tään teks­tin hi­o­mi­seen.

Mitä si­nul­la on juu­ri nyt työn al­la?

Al­ku­vuo­des­ta il­mes­ty­vä Ko­din ta­va­ra­ral­li -kir­ja ker­too lap­si­per­hei­den ta­va­ra-ar­jes­ta: sii­tä, mik­si ta­va­raa vir­taa ko­tiin no­pe­am­min kuin pe­räs­sä py­syy ja mi­ten kuor­mit­taa ar­jes­sa. Kir­jas­sa ko­lu­taan las­ten­huo­neet, tis­ki­vuo­ret ja etei­sen kaa­os, mut­ta tut­ki­taan myös van­hem­muu­den ihan­tei­ta ja ko­ti­töi­den ja­kau­tu­mis­ta. En ole kiin­nos­tu­nut täy­del­li­sis­tä ko­deis­ta. Kir­jan ta­voit­tee­na on vä­hen­tää ta­va­roi­den ai­heut­ta­maa työ­tä, ei saa­da ko­tia näyt­tä­mään si­sus­tus­ku­val­ta.

Mi­ten paik­ka so­pii si­nul­le kir­joit­ta­ja­na?

Vin­han rau­has­sa olen saa­nut pal­jon ai­kaan. En pää­se pa­ke­ne­maan kir­joit­ta­mis­ta säh­kö­pos­tei­hin tai pyyk­kei­hin.

Pa­ras ins­pi­raa­ti­on­läh­tee­si?

Am­mat­ti­jär­jes­tä­jä­nä olen pääs­syt vuo­sien var­rel­la kur­kis­ta­maan ai­ka mo­nen suo­ma­lai­sen ko­din kaap­pei­hin ja kuu­le­maan, mil­lai­sia on­gel­mia ta­va­rat ih­mi­sil­le ai­heut­ta­vat. Usein sa­mat ky­sy­myk­set tois­tu­vat: mis­tä pi­täi­si aloit­taa, mi­ten saan lap­set lait­ta­maan ken­gät te­li­nee­seen tai mik­si puo­li­so sääs­tää jou­ta­vaa roi­naa. Ar­jen yk­si­tyis­koh­dis­ta voi avau­tua ko­ko­nai­nen ku­lu­tus­kult­tuu­rin tai su­ku­puo­li­jär­jes­tel­män ana­lyy­si.

Mitä luet nyt?

Ruo­ve­den rai­til­la kuu­lok­keis­sa on ol­lut Tho­mas Man­nin Tai­ka­vuo­ri, jo­hon tar­tuin lu­et­tu­a­ni Ol­ga To­karc­zu­kin Em­pu­si­o­nin. Hyvä lu­ku­pa­ri, ja pa­ran­to­la­ker­to­muk­set so­pi­vat myös Ruo­ve­den mai­se­miin.

Mikä on hy­vää vas­ta­pai­noa kir­joit­ta­mi­sel­le?

Olen täy­sin Tu­rus­sa si­jait­se­van siir­to­la­puu­tar­ha­pals­ta­ni pau­lois­sa. Voi­sin teh­dä puu­tar­ha­töi­tä ym­pä­ri vuo­den aa­mus­ta il­taan, el­lei­vät tal­vi ja tie­naa­mi­nen hä­rit­si­si.

Mi­ten re­si­dens­si­ai­ka su­jui?

De­ad­li­ne on pa­ras muu­sa. Kir­joi­tan aa­mu- ja il­ta­vuo­ros­sa. Sii­nä vä­lis­sä käyn kä­ve­le­mäs­sä ja kat­se­le­mas­sa Ruo­ve­den näh­tä­vyyk­siä. Ra­ken­nus­pe­rin­tees­tä kiin­nos­tu­neel­le kult­tuu­ri­his­to­ri­oit­si­jal­le tääl­lä riit­tää näh­tä­vää.

Mitä har­va ih­mi­nen tie­tää si­nus­ta?

Di­ag­noo­si: imu­roin­ti­rai­vo. Ra­kas­tan jär­jes­tys­tä, mut­ta vi­haan sii­vo­a­mis­ta.