Tu­run yli­o­pis­ton kas­va­tusp­sy­ko­lo­gi­an pro­fes­so­ri Nii­na Junt­ti­la ja sa­mal­la lai­tok­sel­la tut­ki­ja­na työs­ken­te­le­vä Emil Sa­lo­vuo­ri ovat viet­tä­neet ah­ke­ran vii­kon Vin­han re­si­dens­sis­sä kir­jap­ro­jek­tin kim­pus­sa.

Työn al­la on ol­lut toi­nen kir­ja Osal­lis­tu­jien Suo­mi -kir­ja­sar­jas­ta. Sen en­sim­mäi­nen osa Mik­si ih­mi­nen tar­vit­see toi­sia? Lau­ma­viet­ti ih­mi­sen ydin­tar­pee­na il­mes­tyi vii­me vuon­na. Myös sitä kak­sik­ko työs­ti Ruo­ve­del­lä.

Kir­ja­kau­pan ylä­ker­ras­sa val­mis­tu­van uu­tu­kai­sen kir­jan nimi on: Mik­si ih­mi­nen ka­dot­ti yh­tey­den toi­siin? Lau­man edus­ta yk­si­lön etuun.

Junt­ti­la ja Sa­lo­vuo­ri ovat teh­neet yh­teis­työ­tä lä­hes 10 vuot­ta. Mo­lem­mat tut­ki­vat yk­si­näi­syyt­tä, ul­ko­puo­li­suut­ta ja ih­mi­sen tar­vet­ta ol­la osa yh­tei­söä. He ovat ol­leet myös pe­rus­ta­mas­sa läh­de­ver­kos­toa, jos­sa on täl­lä het­kel­lä rei­lut 500 toi­mi­jaa jot­ka ha­lu­a­vat vä­hen­tää suo­ma­lais­ten ko­ke­maa yk­si­näi­syyt­tä ja vah­vis­taa yh­tei­söl­li­syyt­tä. Hei­dän an­si­o­taan on myös se, et­tä edus­kun­taan on pe­rus­tet­tu työ­ryh­mä yk­si­näi­syy­den vä­hen­tä­mis­tä var­ten.

– Mei­dän ve­tä­mäs­sä Osal­lis­tu­ja Suo­mi -oh­jel­mas­sa on mu­ka­na kol­me mi­nis­te­ri­ö­tä, Ope­tus­hal­li­tus, Kun­ta­liit­to, Olym­pi­a­ko­mi­tea, It­la, Kirk­ko­hal­li­tus sekä eri jär­jes­tö­jä, Nii­na Junt­ti­la ker­too.

Osal­lis­tu­jien Suo­mi -oh­jel­ma­työn ta­voit­tee­na on si­tout­taa päät­tä­jät ja eri si­dos­ryh­mät yk­si­näi­syy­den eh­käi­se­mi­seen.

Suo­mes­ta tu­li­kin vii­me vuon­na kah­dek­sas maa maa­il­mas­sa, joka jul­kis­ti oman kan­sal­li­sen toi­men­pi­de­oh­jel­man­sa yk­si­näi­syy­den vä­hen­tä­mi­sek­si ja osal­li­suu­den vah­vis­ta­mi­sek­si.

Vin­hal­le tut­ki­ja- ja kir­joit­ta­ja­kak­si­kon toi edel­lis­ker­ran on­nis­tu­nut vie­rai­lu.

– Meil­lä oli vii­mek­si tosi ki­vaa ja saa­tiin lois­ta­vas­ti teh­tyä. Kun me saim­me uu­det 350 si­vua toi­mi­tet­ta­vaa teks­tiä, eli kir­joit­ta­jien omat lu­vut seu­raa­vaan kir­jaan, ja mei­dän piti myös it­se kir­joit­taa joh­dan­to ja poh­din­ta sekä tie­ten­kin työs­tää mui­den teks­te­jä, niin ajat­te­lim­me, et­tä me tar­vi­taan taas täl­lai­nen in­ten­sii­vi­nen viik­ko, sel­vit­tää Nii­na Junt­ti­la Ruo­ve­del­le tu­lon syi­tä.

Ajat­te­lin, et­tä me tar­vi­taan taas täl­lai­nen in­ten­sii­vi­nen viik­ko.

Kun en­sim­mäi­ses­sä kir­jas­sa va­lo­tet­tiin ih­mi­sen eri tie­tee­na­lo­jen tut­ki­muk­seen pe­rus­tu­vaa evo­luu­ti­o­pe­rus­tais­ta tar­vet­ta kuu­lua yh­teen, uu­si kir­ja et­sii ja sel­vit­tää syi­tä, mik­si yh­teys mui­hin on ka­don­nut ja mik­si huo­no­voin­ti­suus, yk­si­näi­syys, ul­ko­puo­li­suus ja mer­ki­tyk­set­tö­myys li­sään­tyy. Kir­jas­sa on teks­te­jä useil­ta eri kir­joit­ta­jil­ta, muun mu­as­sa ark­ki­piis­pal­ta, Sit­ran yli­joh­ta­jal­ta sekä esi­mer­kik­si en­ti­sel­tä ope­tus­hal­li­tuk­sen pää­joh­ta­jal­ta.

Kir­ja on suun­nat­tu eri­tyi­ses­ti päät­tä­jil­le, am­mat­ti­lai­sil­le ja opis­ke­li­joil­le ja ylei­ses­ti lu­ki­joil­le. En­sim­mäi­nen osa on jo nyt kurs­si­kir­ja­na esi­mer­kik­si Tu­run yli­o­pis­tos­sa.

Työ­viik­ko Vin­hal­la on ol­lut to­del­la tuot­te­li­as. Kaik­ki kir­jan lu­vut on lu­et­tu ja kom­men­toi­tu, joh­dan­to on val­mis sekä lop­pu­yh­teen­ve­toa työs­tet­ty ja kir­joi­tet­tu eteen­päin.

Kir­jan pi­täi­si val­mis­tua en­nen ke­sää. Vi­ral­li­nen il­mes­ty­mis­päi­vä on elo­kuus­sa.

Työn edis­tä­mis­tä on Emil Sa­lo­vuo­ren mie­les­tä ede­saut­ta­nut Vin­han ko­di­kas ja rau­hal­li­nen il­ma­pii­ri

– On help­po pääs­tä sel­lai­seen mie­len­ti­laan, mis­sä syn­tyy teks­tiä, hän mää­rit­te­lee.

– Mi­nus­ta on ma­gee­ta aja­tel­la myös tä­män pai­kan his­to­ri­aa. Se huo­kuu tätä kir­ja­maa­il­maa ja sii­hen liit­ty­vää tie­toa ja vii­saut­ta. Et­tä me ol­laan kir­ja­kau­pan ylä­puo­lel­la, on ai­ka ins­pi­roi­va aja­tus.

Ke­hu­ja saa­vat myös Vin­han hen­ki­lö­kun­ta ja koko kylä, jon­ka yh­tei­söl­li­syy­den kuu­lem­ma ais­tii.

– Ih­mi­set on ys­tä­väl­li­siä joka pai­kas­sa, jut­te­le­vat ja ter­veh­ti­vät kau­pois­sa, Nii­na Junt­ti­la li­sää.

Et­tä me ol­laan kir­ja­kau­pan ylä­puo­lel­la, on ai­ka ins­pi­roi­va aja­tus.

Kun kir­jal­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä ol­laan, ei voi ol­la ky­sy­mät­tä vie­rai­den omia lu­ke­mi­sia. Nii­na pal­jas­tuu kir­ja­fa­nik­si ja skan­di­dek­ka­rei­den suur­ku­lut­ta­jak­si.

– Nyt on lu­vus­sa Satu Rä­mön uu­sin, Tin­na. Ja va­ki­lu­ke­mis­to, mikä työ­pöy­däl­lä­ni yli­o­pis­tol­la au­ki, on Rex Kli­nen Prin­cip­le and Prac­ti­ce of Struc­tu­ral Equ­a­ti­on Mo­del­ling, kos­ka ope­tan sitä (ti­las­to­me­ne­tel­miä) yli­o­pis­tos­sa mei­dän tut­ki­joil­le, hän li­sää.

– En ole ihan niin kova lu­ki­ja kuin Nii­na, mut­ta vii­mei­sim­pä­nä olen lu­ke­nut isä­ni tuo­ret­ta kir­jaa Hy­vän vä­lit­tä­mi­sen pa­ran­ta­va voi­ma. Se on vä­hän tie­to­kir­ja­tyyp­pi­nen, mis­sä ku­va­taan hy­vän te­ke­mi­sen hy­vin­voin­ti­vai­ku­tuk­sia. Se on ol­lut ihan haus­ka. Se ei ole vain fak­taa, vaan hän ker­too myös omis­ta ko­ke­muk­sis­taan, Emil puo­les­taan ker­too.

Ih­mi­sil­lä on tar­ve kuu­lua jouk­koon ja ol­la myös hyö­dyk­si muil­le. Muut­tu­nees­sa maa­il­mas­sa tämä ei enää to­teu­du. Emil Sa­lo­vuo­ren mu­kaan nyky-yh­teis­kun­nan jär­jes­tel­mät oh­jaa­vat ih­mi­siä ta­voit­te­le­maan en­si­si­jai­ses­ti omaa etua sen si­jaan et­tä ta­voi­tel­tai­siin yh­teis­tä etua, jon­ka myö­tä oma­kin etu kart­tui­si. Yk­si­lö­kes­kei­sen lo­gii­kan pur­ka­mi­nen voi­si ol­la avain mo­nien ny­ky­haas­tei­den rat­kai­se­mi­seen.

Nii­na Junt­ti­lan mie­les­tä mei­dän pi­täi­si ym­mär­tää, kuin­ka tär­kei­tä ih­mi­set ovat toi­sil­leen ja kuin­ka meil­lä jo­kai­sel­la on koh­taa­mi­sen tar­ve.

– Se tun­tuu peh­mol­ta, mut­ta on lop­pu­jen lo­puk­si kaik­kein ko­vin asia. Kos­ka ul­ko­puo­li­suu­des­ta seu­raa vai­kei­ta mie­len­ter­vey­son­gel­mia, fyy­si­sen ter­vey­den on­gel­mia ja ra­di­ka­li­soi­tu­mi­sen ris­ki. Se on myös kan­san­ta­lou­den kan­nal­ta tosi kal­lis asia.

Syksyisin Vinhan majoituskerros kirjakaupan yläkerrassa muuttuu matkailijakäytöstä kirjailija- ja taiteilijaresidenssiksi. Residenssiin voivat hakea eri alojen ammattitaiteilijat, kirjailijat, kuvittajat, suomentajat, tutkijat, muusikot ja eri luovien alojen tekijät.

Anu Kuivasmäki