Vin­han kir­ja­kau­pan kir­jai­li­ja­re­si­dens­sis­sä vie­räh­ti Ka­ta­rii­na La­pil­la mar­ras­kuun kak­si en­sim­mäis­tä viik­koa.

Lue al­ta, mitä Vin­han vie­ras vas­ta­si Ruo­ve­si-leh­den ky­sy­myk­siin!

Ker­ro it­ses­tä­si!

– Olen tai­teen­te­ke­mi­sen Bat­man, joka puur­taa päi­vi­sin vies­tin­tä­toi­mis­tos­sa ja syök­syy il­tai­sin lau­lu­kei­koil­le, piir­tä­mään sar­ja­ku­via ja kir­joit­ta­maan proo­saa! Sama asi­al­li­sem­min: olen töis­sä vies­tin­tä­kon­sult­ti­na tur­ku­lai­ses­sa vies­tin­tä­toi­mis­to Idea Grou­pis­sa. Vaik­ka pää­sen­kin töis­sä kir­joit­ta­maan kek­se­li­äi­tä teks­te­jä ja in­nos­tu­maan uu­sis­ta aja­tuk­sis­ta, al­kaa to­del­li­nen luo­va työ vas­ta työ­läp­pä­rin sul­keu­tu­es­sa.

Täl­lä het­kel­lä ta­voit­tee­na­ni on ke­hit­tää ky­ky­jä­ni kir­jai­li­ja­na, ja olen opis­kel­lut myös luo­vaa kir­joit­ta­mis­ta Tu­run yli­o­pis­tol­la. Tai­teel­li­nen työ­ni on kui­ten­kin ai­na ol­lut mo­ni­puo­lis­ta: mi­nul­la on klas­si­sen lau­la­jan tut­kin­to, ja olen esiin­ty­nyt niin am­mat­ti­lais­kuo­rois­sa kuin omil­la lau­lu­kei­koil­la. Li­säk­si mi­nun ja puo­li­so­ni Ilk­ka La­pin yh­des­sä te­ke­miä sar­ja­ku­via on jul­kais­tu tur­ku­lai­ses­sa Aa­mu­set-kau­pun­ki­me­di­as­sa. Minä olin vas­tuus­sa piir­tä­mi­ses­tä ja kä­si­kir­joit­ta­mi­sen hoi­dim­me yh­des­sä.

Juu­ri täl­lä het­kel­lä elä­mäs­sä­ni on ai­ka, jol­loin tun­tuu luon­te­val­ta et­siä uu­sia il­mai­su­muo­to­ja ja an­taa ai­em­pien luo­vuu­den ok­sien rön­syil­lä rau­has­sa. Olen hy­vin tyy­ty­väi­nen sii­hen, et­tä voin edis­tää luo­via pro­jek­te­ja osa-ai­kai­ses­ti päi­vä­töi­den ohel­la, en­kä täl­lä het­kel­lä pyri täy­si­päi­väi­seen tai­teen te­ke­mi­seen.

Olen tai­teen­te­ke­mi­sen Bat­man, joka puur­taa päi­vi­sin vies­tin­tä­toi­mis­tos­sa ja syök­syy il­tai­sin lau­lu­kei­koil­le, piir­tä­mään sar­ja­ku­via ja kir­joit­ta­maan proo­saa!

Mitä si­nul­la on juu­ri nyt työn al­la?

– Kir­joi­tan feel­good-viih­de­ro­maa­nia, jos­sa on mu­ka­na run­saas­ti hu­mo­ris­tis­ta ih­mis­suh­de­sää­töä. Piir­rän kir­jaa var­ten myös sar­ja­ku­va­mai­sia ku­vi­tuk­sia, joi­ta ajat­te­lin myö­hem­min hyö­dyn­tää te­ok­sen so­me­mark­ki­noin­nis­sa. Lau­lu­puo­len hom­mis­sa minä ja luot­to­pi­a­nis­ti­ni olem­me vii­me ai­koi­na kes­kit­ty­neet pe­rin­teis­ten jazz-stan­dar­dien har­joit­te­le­mi­seen.

Mikä toi Ruo­ve­del­le?

– Vaik­ka en py­ri­kään täy­si­päi­väi­sek­si tai­teen am­mat­ti­lai­sek­si, kai­paan sil­ti sil­loin täl­löin mah­dol­li­suut­ta kes­kit­tyä vain ja ai­no­as­taan luo­vaan työ­hön. Olen en­nen­kin ol­lut suo­ma­lai­sis­sa tai­de­re­si­dens­seis­sä: kun kuu­lin Vin­han kir­ja­kau­pan kir­jai­li­ja­re­si­dens­sis­tä, tie­sin ha­lu­a­va­ni sin­ne vie­rai­lul­le! Sain it­sel­le­ni jär­jes­ty­mään työ- ja per­he-elä­mäs­tä kah­den vii­kon va­paan, jon­ka olen tääl­lä Ruo­ve­del­lä käyt­tä­nyt­kin te­hok­kaas­ti kir­joit­ta­mi­seen ja piir­tä­mi­seen. Tän­ne pää­si Tu­rus­ta jul­ki­sil­la koh­tuul­li­sen pie­nel­lä vai­val­la, jo­ten myös sen puo­les­ta Ruo­ve­si sopi hy­vin re­si­dens­si­koh­teek­si.

Mi­ten paik­ka so­pii si­nul­le kir­joit­ta­ja­na?

– Suo­ras­taan eri­no­mai­ses­ti! Huo­nee­ni re­si­dens­sis­sä on iha­na, kir­ja­kau­pan hen­ki­lö­kun­ta on ol­lut avu­li­as­ta ja kaik­ki it­se­ni kan­nal­ta tär­keim­mät pal­ve­lut ovat re­si­dens­sis­tä kat­so­en so­pi­van kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä. Ke­säl­lä Ruo­ve­del­lä oli­si var­mas­ti­kin pal­jon enem­män ta­pah­tu­mia ja pal­ve­lui­ta, mut­ta en oi­ke­as­taan kai­paa nii­tä. It­se asi­as­sa mar­ras­kuu on iha­nin ai­ka ol­la re­si­dens­si­vie­rai­lul­la: ei lii­kaa vi­rik­kei­tä oman kir­joit­ta­ja­kam­mi­on ul­ko­puo­lel­la, ja jol­lain ta­val­la leh­det­tö­mät puut ja har­maa tai­vas ovat oi­ke­as­taan kau­nii­ta kat­sel­la.

It­se asi­as­sa mar­ras­kuu on iha­nin ai­ka ol­la re­si­dens­si­vie­rai­lul­la: ei lii­kaa vi­rik­kei­tä oman kir­joit­ta­ja­kam­mi­on ul­ko­puo­lel­la.

Pa­ras ins­pi­raa­ti­on­läh­tee­si yleen­sä ja tääl­lä nyt?

– Mu­siik­ki, tääl­lä ja kaik­ki­al­la! Kuun­te­len hy­vin mo­ni­puo­li­ses­ti mu­siik­kia oop­pe­ras­ta suo­mi­pop­piin ja kos­kaan ei tie­dä, mikä mil­loin­kin pu­hut­te­lee. Eten­kin lau­lu­ly­rii­kois­ta voi tul­la yl­lät­tä­viä miel­leyh­ty­miä oman kir­jan hen­ki­lö­hah­moi­hin. Kir­joit­ta­es­sa­ni en voi kuun­nel­la suo­men- tai eng­lan­nin­kie­lis­tä lau­let­tua mu­siik­kia, kos­ka kes­kit­ty­mi­se­ni me­ni­si lii­kaa sa­noi­hin: tääl­lä kuu­lok­keis­sa on soi­nut eri­tyi­ses­ti Gi­a­co­mo Puc­ci­nin La Ron­di­ne, joka on suu­ren sä­vel­tä­jä­mes­ta­rin tuo­tan­nos­sa vä­hän var­joon jää­nyt oop­pe­ra.

Mitä luet nyt?

– Vuo­del­ta 1948 pe­räi­sin ole­vaa Suur­ta kas­ku­kir­jaa, jon­ka löy­sin tääl­lä ol­les­sa­ni kirp­pu­to­ril­ta. Ai­van mah­ta­va teos, mo­net vit­seis­tä jät­tä­vät olon lä­hin­nä ky­sy­mys­mer­kik­si, kun vit­sin kär­ki pe­rus­tuu jo­hon­kin ai­kan­sa suur­mie­hen tun­net­tuun ta­paan tai ai­kaa sit­ten unoh­tu­nee­seen ajan­koh­tai­suu­ti­seen.

Mikä on hy­vää vas­ta­pai­noa kir­joit­ta­mi­sel­le?

– Lu­ke­mi­nen, tot­ta kai! On mah­do­ton­ta tul­la hy­väk­si kir­jai­li­jak­si, jos ei lue mo­ni­puo­li­ses­ti.

Mi­ten re­si­dens­si­ai­ka su­jui?

– To­del­la hy­vin, sain heti al­kuun kir­jan ra­ken­teen jii­riin ja pää­sin kir­joi­tus­työs­sä hy­vään al­kuun. Hy­vin al­ka­nut­ta työ­tä on hel­pom­pi jat­kaa ko­ti­puo­les­sa, jos­sa ar­ki es­tää näin täy­si­pai­noi­sen kes­kit­ty­mi­sen kir­joit­ta­mi­seen.

Mitä har­va ih­mi­nen tie­tää si­nus­ta?

– Ra­kas­tan Fal­lout-roo­li­pe­li­sar­jaa, ja olen 90-lu­vun lop­pu­puo­lel­ta as­ti käyt­tä­nyt tu­han­sia tun­te­ja post-apo­ka­lyp­ti­ses­sa tu­le­vai­suu­des­sa seik­kai­le­mal­la.

Mitä vie­lä ha­lu­ai­sit ker­toa?

– Kaik­ki on jo ker­rot­tu, mut­ta kii­tos ky­sy­mäs­tä!