Vuoden varrelta: Kahta samanlaista ei ole
Irene Keuroa on kiinnostanut sama harrastus yli kuudenkymmenen vuoden ajan. Hän maalasi munia jo lapsena parhaan ystävättärensä kanssa, jonka äiti oli saksalainen ja jolla oli tapana koristella munia muun muassa liimaamalla niihin pitsiä.
Kiinnostus munien maalaamiseen sai uutta syvyyttä, kun Irene avioitui ortodoksiseen sukuun. Heille pääsiäismuna on Jeesuksen ylösnousemuksen tärkeä symboli.
– Anoppi värjäsi munia punajuurilla ja sipulinkuorilla ja niitä laitettiin pöytään. Ortodoksit tykkäävät syödä munat värikkäinä, Keuro kertoo.
Häntä kauniiden munankuorien rikkominen harmitti.
– Seuraavaksi pääsiäiseksi puhaltelin munia tyhjiksi. Muutkin innostuivat ja maalattiin ja lakattiin niitä. Varsinkin mieheni oli hyvin taiteellinen. Hän aina lakkasi munat. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, kuinka paljon ortodoksit arvostavat näitä.
Ortodokseilta on tullut myös kuva-aihe XB, joka tarkoittaa, että Jeesus on ylösnoussut.
Muina kuva-aiheina Keuro on maalannut muun muassa kirkkoja ja kukkia sekä erilaisia ornamentteja. Enkeli on vaikea, mutta hän on tehnyt myös niitä.
– En osaa jäljentää kuvia. Olen yrittänyt, mutta niistä tulee ihan omia.
Hän kokeili joskus maalata puumunia, mutta se ei tunnu samalta kuin aito munankuori. Sitä tunnustelemalla voi jo syntyä ajatus kuvasta. Hän ei myöskään ole maalannut koskaan tauluja.
Keurolla on kotonaan aina noin sata munaa. Hän ei myy niitä, vaan lahjoittaa. Kauniilla vadilla on esillä upean värikkäitä ja taidokkaan pikkutarkasti maalattuja munia, jotka lähes hehkuvat. Kiilto tekee niistä arvokkaan näköisiä.
– Lakkaus on tärkeä loppusilaus, Keuro kertoo.
Paitsi pääsiäisenä, munia voi käyttää koristeena muulloinkin. Ja jouluna niitä oli Keurolla joulukuusessa aikoinaan 70 kappaletta. Mutta sitten Irene Keuron mies kuoli 54-vuotiaana ja munien maalaaminen meinasi jäädä kokonaan.
– Olin menossa Valamoon ja ystävä sanoi, että ota varmuuden vuoksi maalausvälineet mukaan, ja niin minä innostuin uudelleen.
Keittiössä Tampereen kodissaan Keurolla on vanha klaffipöytä, jonka lokeroihin on jaoteltuna erilaisia värejä ja mallikappaleita sekä keskeneräisiä töitä. Pöydällä on astiassa hyvin pieniä siveltimiä.
Hän maalaa etupäässä erilaisilla peiteväreillä, mutta myös akryyliväreillä. Kultamaalilla saa aikaan kaunista kuviota.
Välillä Keuro koristelee munia myös helmillä tai pienillä kivillä. Kahta täysin samanlaista ei ole.
Lopuksi hän signeeraa työnsä.
– Jos tätä haluaa harrastaa, voi ihan muutamalla viivalla maalata, ei se ole niin millilleen, hän sanoo.
Maalaaminen toimii myös murheiden unohtamiseen.
– Kun alan maalata ja keskittyä, voi siinä suunnitellessa mennä vaikka koko yö. Muut ajatukset katoavat kokonaan.
Hänellä on kansio, johon hän on kerännyt lehtileikkeitä ja kuvia inspiraatioiden ja ideoiden pohjaksi.
Materiaalia on saatavilla, sillä munien maalauksella on pitkät, jopa vuosituhantiset perinteet.
Joitain ominaisuuksia on munien maalaamisessa oltava: kärsivällisyyttä ja kykyä keskittyä. Myös hyvä värisilmä auttaa, vaikkei sitä välttämättä tarvitse.
– Et keksi sellaisia värejä, etteivätkö ne olisi kauniita munan kyljessä.
Keuro kertoo, että munien malli asettaa oman haasteensa maalaamiseen.
Hän uskoo, että harrastuksen voi oppia kuka tahansa.
– Kun on innostunut, niin voi oppia sellaistakin, mitä ei olisi ajatellut oppivansa. Sen kuin aloittaa!
Juttu julkaistu alunperin Ruovesi-lehdessä 28.8.2019


