Ire­ne Keu­roa on kiin­nos­ta­nut sama har­ras­tus yli kuu­den­kym­me­nen vuo­den ajan. Hän maa­la­si mu­nia jo lap­se­na par­haan ys­tä­vät­tä­ren­sä kans­sa, jon­ka äi­ti oli sak­sa­lai­nen ja jol­la oli ta­pa­na ko­ris­tel­la mu­nia muun mu­as­sa lii­maa­mal­la nii­hin pit­siä.

Kiin­nos­tus mu­nien maa­laa­mi­seen sai uut­ta sy­vyyt­tä, kun Ire­ne avi­oi­tui or­to­dok­si­seen su­kuun. Heil­le pää­si­äis­mu­na on Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen tär­keä sym­bo­li.

– Anop­pi vär­jä­si mu­nia pu­na­juu­ril­la ja si­pu­lin­kuo­ril­la ja nii­tä lai­tet­tiin pöy­tään. Or­to­dok­sit tyk­kää­vät syö­dä mu­nat vä­rik­käi­nä, Keu­ro ker­too.

Hän­tä kau­nii­den mu­nan­kuo­rien rik­ko­mi­nen har­mit­ti.

– Seu­raa­vak­si pää­si­äi­sek­si pu­hal­te­lin mu­nia tyh­jik­si. Muut­kin in­nos­tui­vat ja maa­lat­tiin ja la­kat­tiin nii­tä. Var­sin­kin mie­he­ni oli hy­vin tai­teel­li­nen. Hän ai­na lak­ka­si mu­nat. Pik­ku­hil­jaa aloin ym­mär­tää, kuin­ka pal­jon or­to­dok­sit ar­vos­ta­vat näi­tä.

Or­to­dok­seil­ta on tul­lut myös kuva-ai­he XB, joka tar­koit­taa, et­tä Jee­sus on ylös­nous­sut.

Mui­na kuva-ai­hei­na Keu­ro on maa­lan­nut muun mu­as­sa kirk­ko­ja ja kuk­kia sekä eri­lai­sia or­na­ment­te­ja. En­ke­li on vai­kea, mut­ta hän on teh­nyt myös nii­tä.

– En osaa jäl­jen­tää ku­via. Olen yrit­tä­nyt, mut­ta niis­tä tu­lee ihan omia.

Hän ko­kei­li jos­kus maa­la­ta puu­mu­nia, mut­ta se ei tun­nu sa­mal­ta kuin ai­to mu­nan­kuo­ri. Sitä tun­nus­te­le­mal­la voi jo syn­tyä aja­tus ku­vas­ta. Hän ei myös­kään ole maa­lan­nut kos­kaan tau­lu­ja.

Keu­rol­la on ko­to­naan ai­na noin sata mu­naa. Hän ei myy nii­tä, vaan lah­joit­taa. Kau­niil­la va­dil­la on esil­lä upe­an vä­rik­käi­tä ja tai­dok­kaan pik­ku­tar­kas­ti maa­lat­tu­ja mu­nia, jot­ka lä­hes heh­ku­vat. Kiil­to te­kee niis­tä ar­vok­kaan nä­köi­siä.

– Lak­kaus on tär­keä lop­pu­si­laus, Keu­ro ker­too.

Pait­si pää­si­äi­se­nä, mu­nia voi käyt­tää ko­ris­tee­na muul­loin­kin. Ja jou­lu­na nii­tä oli Keu­rol­la jou­lu­kuu­ses­sa ai­koi­naan 70 kap­pa­let­ta. Mut­ta sit­ten Ire­ne Keu­ron mies kuo­li 54-vuo­ti­aa­na ja mu­nien maa­laa­mi­nen mei­na­si jää­dä ko­ko­naan.

– Olin me­nos­sa Va­la­moon ja ys­tä­vä sa­noi, et­tä ota var­muu­den vuok­si maa­laus­vä­li­neet mu­kaan, ja niin minä in­nos­tuin uu­del­leen.

Keit­ti­ös­sä Tam­pe­reen ko­dis­saan Keu­rol­la on van­ha klaf­fi­pöy­tä, jon­ka lo­ke­roi­hin on ja­o­tel­tu­na eri­lai­sia vä­re­jä ja mal­li­kap­pa­lei­ta sekä kes­ke­ne­räi­siä töi­tä. Pöy­däl­lä on as­ti­as­sa hy­vin pie­niä si­vel­ti­miä.

Hän maa­laa etu­pääs­sä eri­lai­sil­la pei­te­vä­reil­lä, mut­ta myös ak­ryy­li­vä­reil­lä. Kul­ta­maa­lil­la saa ai­kaan kau­nis­ta ku­vi­o­ta.

Vä­lil­lä Keu­ro ko­ris­te­lee mu­nia myös hel­mil­lä tai pie­nil­lä ki­vil­lä. Kah­ta täy­sin sa­man­lais­ta ei ole.

Lo­puk­si hän sig­nee­raa työn­sä.

– Jos tätä ha­lu­aa har­ras­taa, voi ihan muu­ta­mal­la vii­val­la maa­la­ta, ei se ole niin mil­lil­leen, hän sa­noo.

Maa­laa­mi­nen toi­mii myös mur­hei­den unoh­ta­mi­seen.

– Kun alan maa­la­ta ja kes­kit­tyä, voi sii­nä suun­ni­tel­les­sa men­nä vaik­ka koko yö. Muut aja­tuk­set ka­to­a­vat ko­ko­naan.

Hä­nel­lä on kan­sio, jo­hon hän on ke­rän­nyt leh­ti­leik­kei­tä ja ku­via ins­pi­raa­ti­oi­den ja ide­oi­den poh­jak­si.

Ma­te­ri­aa­lia on saa­ta­vil­la, sil­lä mu­nien maa­lauk­sel­la on pit­kät, jopa vuo­si­tu­han­ti­set pe­rin­teet.

Joi­tain omi­nai­suuk­sia on mu­nien maa­laa­mi­ses­sa ol­ta­va: kär­si­väl­li­syyt­tä ja ky­kyä kes­kit­tyä. Myös hyvä vä­ri­sil­mä aut­taa, vaik­kei sitä vält­tä­mät­tä tar­vit­se.

– Et kek­si sel­lai­sia vä­re­jä, et­tei­vät­kö ne oli­si kau­nii­ta mu­nan kyl­jes­sä.

Keu­ro ker­too, et­tä mu­nien mal­li aset­taa oman haas­teen­sa maa­laa­mi­seen.

Hän us­koo, et­tä har­ras­tuk­sen voi op­pia kuka ta­han­sa.

– Kun on in­nos­tu­nut, niin voi op­pia sel­lais­ta­kin, mitä ei oli­si aja­tel­lut op­pi­van­sa. Sen kuin aloit­taa!

Jut­tu jul­kais­tu alun­pe­rin Ruo­ve­si-leh­des­sä 28.8.2019