Vin­han kir­ja­kau­pan kir­jai­li­ja­re­si­dens­sin val­ta­si loka-mar­ras­kuun vaih­teen nel­jä­nä päi­vä­nä nel­jä nais­ta: Em­ma Alf­tan, Lin­da Liu­kas, Mari Koli ja Ron­ja Sal­mi.

Alf­tan tie­si kaik­kien kir­joit­ta­van ta­hoil­laan omaa te­os­taan, jo­ten hän eh­dot­ti yh­teis­tä re­si­dens­si­ai­kaa Vin­hal­la.

Lue al­ta, mitä Vin­han vie­raat vas­ta­si­vat Ruo­ve­si-leh­den ky­sy­myk­siin!

Ker­ro it­ses­tä­si!

– Em­ma Alf­tan, yrit­tä­jä, hel­sin­ki­läi­sen ke­ra­miik­kas­tu­dio Cla­y­he­min sekä agen­tuu­ri Mel­lak­ka Ma­na­ge­men­tin pe­rus­ta­ja.

Mitä si­nul­la on juu­ri nyt työn al­la?

– Kir­joi­tan Sy­teen tai sa­veen -viih­de­kir­ja­sar­jan en­sim­mäis­tä osaa, vii­meis­te­len kol­mat­ta ver­si­o­ta kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta. Kir­ja jul­kais­taan huh­ti­kuus­sa.

Mikä toi Ruo­ve­del­le?

– Olen viet­tä­nyt kaik­ki lap­suu­den ke­sä­ni Iso-Kuu­si­sen saa­res­sa Tar­jan­ne-ve­del­lä, jo­ten Ruo­ve­si ja Vin­ha oli­vat tut­tu­ja paik­ko­ja. Olen vie­rail­lut Vin­has­sa use­as­ti ja haa­veil­lut tääl­lä yö­py­mi­ses­tä. Saa­ri­puo­lik­kaam­me on tu­los­sa ke­vääl­lä myyn­tiin, jo­ten toi­vot­ta­vas­ti jat­kos­sa vie­rai­len Ruo­ve­del­lä muis­sa mer­keis­sä. (Eli kir­joit­ta­mas­sa Vin­has­sa!)

Mi­ten paik­ka so­pii si­nul­le kir­joit­ta­ja­na?

– Upe­as­ti, suun­nit­te­li­ja An­na-Kai­sa Mel­vak­sen luo­ma tun­nel­ma tän­ne kir­ja­kau­pan ylä­ker­taan on mah­ta­va.

Pa­ras ins­pi­raa­ti­on­läh­tee­si?

– Jär­vel­le tai ho­ri­sont­tiin tui­jot­te­lu. Ih­mis­ten ta­ri­nat.

Mitä luet nyt?

– Fi­o­na Wal­ke­rin The Vil­la­ge De­tec­ti­ves -sar­jan uu­sin­ta osaa.

Mikä on hy­vää vas­ta­pai­noa kir­joit­ta­mi­sel­le?

– Tie­ten­kin sa­vi­työt eli ke­ra­mii­kan teko!

Mi­ten re­si­dens­si­ai­ka on su­ju­nut?

– Mah­ta­vas­ti, meil­lä on ol­lut to­del­la ki­vaa ja tuot­te­li­as­ta.

Mitä har­va ih­mi­nen tie­tää si­nus­ta?

– Isä­ni opet­ti mi­nut ka­las­ta­maan Tar­jan­ne­ve­del­lä, kun olin kol­men van­ha. Ra­kas­tan nii­tä mai­se­mia.

Ruo­ve­del­lä ja Vin­has­sa oli­si myös ol­lut kai­ken­lais­ta kiin­nos­ta­vaa oh­jel­maa, mel­kein enem­män kuin Pa­rii­sis­sa!

Ker­ro it­ses­tä­si!

– Olen Lin­da Liu­kas, kir­jai­li­ja, ku­vit­ta­ja ja leik­ki­puis­to­suun­nit­te­li­ja. Työs­sä­ni kä­sit­te­len sitä, mi­ten tek­no­lo­gia muo­vaa maa­il­maa ja mil­lai­sia ta­ri­noi­ta ker­rom­me tie­to­ko­neis­ta. Useim­mi­ten työs­ken­te­len las­ten kans­sa, mut­ta vii­me ke­vää­nä il­mes­tyi en­sim­mäi­nen ai­kui­sil­le suun­nat­tu ta­ri­nal­li­nen tie­to­kir­ja­ni, Näh­dä maa­il­ma hie­kan­jy­väs­sä.

Mitä si­nul­la on juu­ri nyt työn al­la?

– Suun­nit­te­len tie­to­ko­ne­tee­mai­sia leik­ki­puis­to­ja ja nii­hin liit­ty­vää pe­da­go­giik­kaa. Sa­mal­la aloit­te­len seu­raa­vaa tie­to­kir­jaa­ni, joka liit­tyy li­sään­ty­mis­bi­o­lo­gi­aan ja tie­to­jen­kä­sit­te­ly­tie­tee­seen. Olen kiin­nos­tu­nut sii­tä, mi­ten elä­mä jär­jes­tää it­se­ään ja mi­ten toi­saal­ta bi­o­lo­git, toi­saal­ta tek­no­lo­gia-alan ih­mi­set yrit­tä­vät ym­mär­tää tätä jär­jes­tys­tä.

Mikä toi Ruo­ve­del­le?

– Vie­rai­lin Vin­has­sa muu­ta­ma vuo­si sit­ten per­hee­ni kans­sa. Mah­dol­li­suus pa­la­ta kir­joit­ta­maan on kiin­nos­ta­nut sii­tä läh­tien. Asun Pa­rii­sis­sa, jos­sa las­ten syys­lo­mat osui­vat hy­vin lo­ka­kuun lo­pun ly­hy­el­le vi­sii­til­le.

Mi­ten paik­ka so­pii si­nul­le kir­joit­ta­ja­na?

– Yö kir­ja­kau­pas­sa tun­tuu to­teu­tu­neel­ta lap­suu­den­haa­veel­ta!

Pa­ras ins­pi­raa­ti­on­läh­tee­si?

– Van­hat kir­jat.

Mitä luet nyt?

– Za­die Smit­hin uut­ta es­see­ko­ko­el­maa Dead and Ali­ve.

Mikä on hy­vää vas­ta­pai­noa kir­joit­ta­mi­sel­le?

– Lii­ke. Kä­ve­ly, juok­su, ruo­an te­ke­mi­nen. Kaik­kia si­säl­tyi myös re­si­dens­siin.

Mi­ten re­si­dens­si­ai­ka on su­ju­nut?

– Eri­no­mai­ses­ti, ha­lu­an pa­la­ta uu­des­taan pi­dem­mäk­si ajak­si. Ruo­ve­del­lä ja Vin­has­sa oli­si myös ol­lut kai­ken­lais­ta kiin­nos­ta­vaa oh­jel­maa, mel­kein enem­män kuin Pa­rii­sis­sa!

Mitä har­va ih­mi­nen tie­tää si­nus­ta?

– Ke­rään tai­de­ko­ko­el­maa lu­ke­vis­ta nai­sis­ta. Tois­tai­sek­si mi­nul­ta löy­tyy Ma­ria Wii­kin työ Lu­ke­va nai­nen, ja­pa­ni­lai­nen rul­la­maa­laus, sekä muu­ta­ma kort­ti­jäl­jen­nös. Pi­dän tee­mas­ta, sil­lä lu­ke­via nai­sia on ku­vat­tu läpi his­to­ri­an ja kult­tuu­rien.

On luk­sus­ta saa­da ve­täy­tyä pa­rik­si päi­vää kau­pun­ki­ar­jes­ta näin hie­noon ja rau­hal­li­seen paik­kaan.

Ker­ro it­ses­tä­si!

– Olen Mari Koli, pit­kän lin­jan kus­tan­nu­sa­lan am­mat­ti­lai­nen, ja Jy­väs­ky­län Kir­ja­mes­su­jen oh­jel­ma­joh­ta­ja.

Mitä si­nul­la on juu­ri nyt työn al­la?

– Kir­joi­tan au­to­bi­og­ra­fis­ta nar­ra­tii­vis­ta tie­to­kir­jaa sii­tä, mi­ten voi sel­vi­tä va­ka­vas­ta työ­uu­pu­muk­ses­ta kä­ve­le­mäl­lä, ja py­hiin­va­el­ta­mal­la 780 ki­lo­met­riä Rans­kan Py­re­neil­tä San­ti­a­go de Com­pos­te­laan. Tar­kas­te­len kir­jas­sa­ni kä­ve­le­mi­sen kul­tuu­ri­his­to­ri­aa, eten­kin nais­ten kä­ve­le­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta, ja ker­ron his­to­ri­an nai­sis­ta, jot­ka ovat eri ta­voin rik­ko­neet yh­teis­kun­nan nor­me­ja läh­te­mäl­lä va­el­ta­maan, tai ihan vain jou­ti­laas­ti kä­ve­le­mään luon­toon. Kir­jas­sa vie­rai­le­vat mm. kes­ki­a­jal­la py­hiin­va­el­ta­neet Mar­ge­ry Kem­pe ja pyhä Bir­git­ta, Min­na Canth, Mirk­ka Re­ko­la, Si­mo­ne de Be­au­voir, Vir­gi­nia Woolf ja Ast­rid Lindg­ren.

Mikä toi Ruo­ve­del­le?

– Em­ma Alf­tan ko­ko­si niin hie­non po­ru­kan, et­tä oli mah­do­ton­ta kiel­täy­tyä kut­sus­ta. Meil­lä on ol­lut hir­ve­än haus­kaa yh­des­sä, ja olen saa­nut niin pal­jon ins­pi­raa­ti­o­ta kans­sa­kir­joit­ta­jil­ta­ni.

Mi­ten paik­ka so­pii si­nul­le kir­joit­ta­ja­na?

– On luk­sus­ta saa­da ve­täy­tyä pa­rik­si päi­vää kau­pun­ki­ar­jes­ta näin hie­noon ja rau­hal­li­seen paik­kaan, kun mitä Vin­han kir­ja­kaup­pa ym­pä­ris­töi­neen on. Mah­ta­vaa oli myös saa­da ju­tel­la mui­den re­si­dens­si­läis­ten kans­sa elä­mäs­tä ja kir­joit­ta­mi­ses­ta.

Pa­ras ins­pi­raa­ti­on­läh­tee­si?

– Luon­nos­sa kä­ve­le­mi­nen. Ruo­ve­del­lä kä­ve­lin ran­to­ja pit­kin ja vie­rai­lin tie­ten­kin Ru­ne­ber­gin läh­teel­lä.

Mitä luet nyt?

– Timo R. Ste­war­tin Pa­les­tii­na ja Is­ra­el. His­to­ria kart­toi­na. Läm­min lu­ku­suo­si­tus!

Mikä on hy­vää vas­ta­pai­noa kir­joit­ta­mi­sel­le?

– Kä­ve­le­mi­nen!

Mi­ten re­si­dens­si­ai­ka on su­ju­nut?

– Mah­ta­vas­ti. Olen kii­tol­li­nen, et­tä sain ko­kea tä­män.

Mitä har­va ih­mi­nen tie­tää si­nus­ta?

– Olen puu­ih­mi­nen. Lap­se­na unel­moin El­sa Bes­ko­win Tont­tu­lan las­ten hen­ges­sä, et­tä muut­tai­sin iso­na yk­sin met­sään asu­maan. Vii­ta­saa­ren ke­sä­pai­kas­sa is­tuin läpi 1970-lu­vun mie­lui­ten kor­ke­al­la kuu­sen ok­sis­tos­sa, ja luin kir­jaa. Jos en pää­se päi­vit­täin ta­paa­maan pui­ta, tun­nen ou­toa kai­hoa.

Pak­ko on pa­ras muu­sa. Ei sii­hen eh­kä ole mi­tään li­sät­tä­vää.

Ker­ro it­ses­tä­si!

– Olen Ron­ja Sal­mi, toi­mit­ta­ja ja kir­jai­li­ja. Pyö­ri­tän kol­le­goi­den kans­sa Pii­ri-ni­mis­tä kir­jal­li­suus­me­di­aa, joka jär­jes­tää myös yh­tei­söl­li­siä lu­ku­ta­pah­tu­mia.

Mitä si­nul­la on juu­ri nyt työn al­la?

– Täl­lä het­kel­lä teen Pii­rin uu­tis­kir­jeen jut­tu­ja.

Mikä toi Ruo­ve­del­le?

– Ruo­ve­del­lä olin sen ta­kia, et­tä kir­joi­tan fik­tii­vis­tä ro­maa­nia. Sii­hen täh­dä­tään, et­tä en­si vuo­den syk­syl­lä kir­ja oli­si val­mis.

Mi­ten paik­ka so­pii si­nul­le kir­joit­ta­ja­na?

– Oi­kein hy­vin. Tun­nen Pasi Vai­ni­on kus­tan­nus­maa­il­mas­ta ja olen ol­lut myös tie­toi­nen sii­tä, et­tä Vin­hal­la on re­si­dens­si­paik­ko­ja. Puit­teet­han oli­vat oi­kein kun­nos­sa. To­del­la tun­nel­mal­li­nen, hy­vin hen­git­tä­vä talo, joka tun­tuu voi­van hy­vin. Siel­lä oli myös kir­joit­ta­jan hyvä ol­la. Ma­joi­tuin sa­lon­ki­huo­nees­sa, ja kyl­lä siel­lä teks­tiä syn­tyi.

Pa­ras ins­pi­raa­ti­on­läh­tee­si?

– De­ad­li­ne. Pak­ko on pa­ras muu­sa. Ei sii­hen eh­kä ole mi­tään li­sät­tä­vää.

– Toki kyl­lä se aut­taa kes­kit­ty­mään, et­tä läh­tee ar­jen kes­kel­tä vä­hän kau­em­mak­si uu­siin mai­se­miin. Voi­si sa­noa, et­tä re­si­dens­si ins­pi­roi ai­na kes­kit­ty­mään te­keil­lä ole­vaan te­ok­seen.

Mitä luet nyt?

– Pirk­ko Sai­si­on Pu­nais­ta ero­kir­jaa.

Mikä on hy­vää vas­ta­pai­noa kir­joit­ta­mi­sel­le?

– Lii­kun­ta ja ur­hei­lu. Kä­vin Vin­has­sa­kin ol­les­sa­ni len­kil­lä.

Mi­ten re­si­dens­si­ai­ka on su­ju­nut?

– Hy­vin meni: oli hy­vät sän­gyt ja hyvä kir­joi­tus­pöy­tä. Niil­lä pää­see jo pit­käl­le, ja tie­ten­kin oli ki­vat re­si­dens­si­ka­ve­rit.

Mitä har­va ih­mi­nen tie­tää si­nus­ta?

– Olen kroo­ni­nen myö­häs­ty­jä ja vii­me tin­gan ih­mi­nen.