Ruo­ve­del­lä on piin­ty­nyt tapa rat­kais­ta asi­oi­ta juo­ru­a­mal­la. Sii­hen si­säl­tyy myös se, et­tä oma mie­li­pi­de muo­dos­te­taan sen mu­kaan, ke­nen kans­sa ei ha­lu­ta ol­la sa­maa miel­tä. Iki­van­hat juo­rut hait­taa­vat edel­leen naa­pu­ri­suh­tei­ta.

 Juo­ru­a­mi­nen on pe­rin­tei­ses­ti kuu­lu­nut Ruo­ve­den pää­tök­sen­te­ko­e­lin­ten kan­nan­muo­dos­tusp­ro­ses­sei­hin. Jopa sen kes­kei­se­nä osa­na. Olen it­se­kin kuul­lut juo­ru­ja jois­tain vii­me vuo­si­tu­han­nen asi­ois­ta. Ne on esi­tet­ty asi­oi­na, joi­den pi­täi­si vai­kut­taa ny­ky­het­keen.

Nämä on syy­tä jät­tää 1800-lu­vun lä­he­ty­som­pe­lu­seu­roi­hin. Syy­tä ei ole kym­me­nes­sä käs­kys­sä oh­jeis­tet­tu: Älä lau­su vää­rää to­dis­tus­ta lä­him­mäi­ses­tä­si.”

 Mart­ti Lut­her se­lit­tää tä­män käs­kyn näin: ” Mei­dän tu­lee niin pe­lä­tä ja ra­kas­taa Ju­ma­laa, et­tä em­me puhu lä­him­mäi­ses­täm­me pe­rät­tö­miä, petä hä­nen luot­ta­mus­taan, pa­net­te­le hän­tä tai tah­raa juo­ruil­la hä­nen mai­net­taan, vaan puo­lus­tam­me hän­tä, pu­hum­me hä­nes­tä hy­vää ja tul­kit­sem­me kai­ken hä­nen par­haak­seen.”

 Raju vaa­ti­mus: ”tul­kit­sem­me kai­ken hä­nen par­haak­seen”. Sil­le on kui­ten­kin syy. Lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­seen kuu­luu myös hä­nen mai­neen­sa ja kun­ni­an­sa suo­je­le­mi­nen. Se on tae ih­mi­sen ar­voi­sel­le elä­mäl­le ja si­vis­ty­neel­le kans­sa­käy­mi­sel­le. Ih­mi­sen teh­tä­vä ei ole syyt­tää tois­ta, esit­tää hä­nen puo­les­taan hä­nen mo­tii­ve­jaan ei­kä pal­jas­taa toi­sen ih­mi­sen heik­kouk­sia. Sii­nä sa­tu­tam­me eni­ten it­se­äm­me.

Mo­nis­sa osis­sa Ruo­vet­tä, jois­sa lii­kun, on syvä kes­ki­näi­nen kun­ni­oi­tus. Vaik­ka eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä ja toi­vei­ta on. Nyt kun pi­tä­jäm­me al­kaa kes­kei­sil­tä osil­taan ol­la siir­ty­nyt iloon ja va­loon, kan­nat­taa van­ha juo­ru­kult­tuu­ri pyyh­kiä Ruo­ve­den to­del­li­suu­des­ta ko­ko­naan pois.

 It­ses­täm­me toi­vom­me sa­not­ta­van pelk­kää hy­vää. Sik­si mei­dän on pu­hut­ta­va lä­him­mäi­sis­täm­me sa­mal­la ta­val­la kuin tah­dom­me hei­dän pu­hu­van meis­tä. Jos muut ker­to­vat lä­him­mäi­ses­täm­me pa­haa, elä­mä ja Elä­mä­nan­ta­ja vaa­ti­vat mei­tä tu­ke­maan ja puo­lus­ta­maan juo­ru­jen uh­ria.

 Vil­le Vauh­ko­nen

pas­to­ri