En­ke­li Gab­riel il­mes­tyi nuo­rel­le Ma­ri­al­le Na­sa­re­tin kau­pun­gis­sa Ga­li­le­as­sa. Ma­ria koki var­mas­ti yh­den elä­män­sä suu­rim­mis­ta yl­lä­tyk­sis­tä, kun en­ke­li ker­toi hä­nel­le vies­tin it­sel­tään Ju­ma­lal­ta. Neit­syt Ma­ria oli tu­le­va ras­kaak­si ja syn­nyt­tä­vä maa­il­maan Ju­ma­lan Po­jan. Raa­ma­tus­ta saa kä­si­tyk­sen, et­tä Ma­ria vas­taa­not­ti teh­tä­vän yl­lät­tä­vän tyy­nes­ti. Hän to­te­si: ”Minä olen Her­ran pal­ve­li­ja­tar. Ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sa­noit.”

En­ke­liä tar­vit­tiin jäl­leen, täl­lä ker­taa Her­ran en­ke­li il­mes­tyi Ma­ri­an sul­ha­sel­le Joo­se­fil­le. En­ke­li ker­toi hä­nel­le, et­tä Ma­ri­an ras­kaus ei ol­lut ta­val­lis­ta laa­tua, et­tä sen oli saa­nut alul­le Kor­keim­man Voi­ma, Pyhä Hen­ki, ei ih­mi­nen. En­ke­li roh­kai­si Joo­se­fia me­ne­mään Ma­ri­an kans­sa nai­mi­siin ja an­ta­maan lap­sel­le ni­men Jee­sus. Näin Joo­sef te­ki­kin, min­kä jäl­keen ta­val­li­nen avi­oe­lä­mä Ma­ri­an kans­sa al­koi.

Ma­ri­an on täy­ty­nyt ol­la jo­ten­kin ai­van eri­tyi­nen saa­des­saan Ju­ma­lal­ta täl­lai­sen teh­tä­vän ja ase­man Ju­ma­lan Po­jan äi­ti­nä. Mikä se eri­tyi­syys on, sitä em­me voi tie­tää. Ma­ri­an sa­nois­ta ku­vas­tuu kui­ten­kin nöy­ryys ja luot­ta­mus Ju­ma­lan val­ta­vaan suun­ni­tel­maan. Tär­kein­tä on, et­tä Ju­ma­la tie­si, mitä teki ja et­tä Ma­ria suos­tui hä­nel­le an­net­tuun teh­tä­vään.

Jou­lu­na Ma­ria syn­nyt­ti Jee­suk­sen Bet­le­he­min yös­sä. En­ke­li saa­pui ker­to­maan pai­me­nil­le suu­ren ilo­sa­no­man Va­pah­ta­jan syn­ty­mäs­tä. Jo­tain mer­ki­tyk­sel­lis­tä oli ta­pah­tu­nut ja ta­pah­tu­mas­sa ih­mis­kun­nan his­to­ri­as­sa.

Meil­lä ta­val­li­sil­la ih­mi­sil­lä on omat pol­kum­me kul­jet­ta­va­na. Elä­män var­rel­la on ol­lut pal­jon va­lin­to­ja, jot­ka ovat oh­jan­neet elä­määm­me tiet­tyyn suun­taan. Mi­hin suun­taan olem­me­kaan kul­ke­neet, sama Ju­ma­la on ol­lut mei­dän­kin kans­sam­me, kul­jet­ta­nut ja joh­dat­ta­nut mei­tä. Olem­me kaik­ki Ju­ma­lal­le eri­tyi­siä Ma­ri­an ta­voin, meil­le on vain an­net­tu eri­lai­nen teh­tä­vä, meil­le so­pi­va.

Het­kek­si hil­je­ne, maa,

kuun­te­le Ju­ma­laa,

kuun­te­le vies­tiä en­kel­ten,

seu­raa jäl­kiä pai­men­ten.

Kuun­te­le Ju­ma­laa. (Vk. 935:1.)

Kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan di­a­ko­nis­sa