Etsikkoaikoja
”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla”, kirjoittaa Vanhan Testamentin viisas Saarnaaja. Ja näin se on. ”Aika heitellä kiviä, ja aika ne kerätä.” Viisas tietää, mikä on aina paikallaan. Ja ihmisen pitää oppia käyttämään kunkin ajan tuomat mahdollisuudet hyväkseen parhaansa mukaan.
Ihmisen elämään kuuluu myös etsikkoaikoja. Erityisiä aikoja ja erityisiä mahdollisuuksia sekä etsiä että löytää. Ottaa ajasta kiinni. Siksi etsikkoajoista kannattaa ottaa vaarin. Se juuri mahdollistaa uuden oivaltamisen ja itsensä kehittämisen. Silloin tietää entistä paremmin, milloin on “aika valittaa, ja milloin aika tanssia.”
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan, se on Vapahtajan lupaus meille. Etsikkoajat ovat hyödyllisiä, mutta meidän ei pidä kuvitella, että ne tuosta vaan muuttaisivat kaiken mahdollisen. Tai tarjoaisivat jonkin oikotien onneen. Sillä totta on tämäkin Saarnajan havainto: “Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.” Tuttua tekstiä kaikille Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen lukeneille.
Pikemmin meidän tulee yrittää ottaa oppia kuningas Salomosta. Laajasti viisaaksi tiedetystä ja Raamatun sellaiseksi tunnustamasta kuninkaasta.
Jerusalemin temppelin vihkiäisissä Salomo sai esittää Jumalalle yhden pyynnön. Kun Hän tämän mahdollisuuden sai, ei hän pyytänyt itselleen pitkää ikää, ei rikkauksia eikä vihollisilleen vaikeuksia, vaan hän pyysi viisasta ja ymmärtäväistä sydäntä, jotta hän osaisi toimia hyvin ja erottaisi oikean väärästä ja pystyisi näin palvelemaan paremmin kansalaisiaan. Tämän viisaan pyynnön takia hän sai kaiken tuon edellä mainitun muunkin.
Tällä tavoin käytämme etsikkoaikamme oikein. Sillä ne kannattaa käyttää. Näin saamme niistä uusia eväitä ja uutta voimaa elämäämme. Sillä lopulta on niin, että ihminen etsii, mutta Jumala on se joka löytää, myös etsikkoaikojen suhteen.