Hetki puutarhassa
Kirkonkellot
Pääsiäinen on vihdoin tulossa, pitkän talven jälkeen. Kevään lämpö herättää jo haaveita kesän vihreydestä ja kukkaloistosta. Kukkapenkki tulvii pian värejä ja tuoksuja. Valoisa iltakin houkuttaa unelmoimaan uusista istutuksista pihamaalle. Kotoisessa puutarhassa on helppo viihtyä koko pitkä päivä.
Kuulin hiljakkoin radiosta mieskuoron laulavan virttä 310 ”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on”. Siinä esityksessä tuttu sävel alkoi virtenä, sitten se muuttuikin väkeväksi kerronnaksi. Tuntui kuin olisin siirtynyt öiseen puutarhaan, Getsemaneen.
Kuinka selvinä hiljaisuudessa voivat kuulua etäiset äänet, miten viihtyisä puutarha tuntua yön pimeydessä yksinäiseltä paikalta! Pysähtyminen, ratkaisun odottaminen uuvutti opetuslapsia, vaikka heillä oli aikomus valvoa.
Pääsiäisaterialla koetut tapahtumat ja voimakkaat tunteet saivat heidät raukeiksi. Jeesus oli ahdistunut hetkensä lähestyessä ja pyysi heitä rukoilemaan kanssaan. ”Kun me uuvumme niin, ettei rukouksiin eikä valvomiseen ole voimaa, hän on puolustaja, esirukoilija eikä heikkoja, huonoja soimaa.”
Jeesus rukoili tuskan keskellä, että Jumalan tahto toteutuisi. Luukas kertoo, että silloin taivaasta ilmestyi enkeli, joka vahvisti häntä. Herätellessään nukkuvia hän vain kehotti heitä rukoilemaan, etteivät joutuisi kiusaukseen. Vangitsijat saapuivat paikalle ja veivät hänet mukanaan. Opetuslapset joutuivat kaaoksen keskelle ja pakenivat eri suuntiin.
Vasta pääsiäisen jälkeen he ymmärsivät, mitä puutarhassa tapahtui tuona yönä. Jeesus sai voimaa taivaasta kulkea vaikean tiensä ristille, jotta pääsiäisen ilo toteutuisi enkelin sanoessa naisille: Hän ei ole enää täällä. Jeesus elää!
Virsi päättyi tyynenä hiljaiseen rukoukseen: ”Tue uskoamme, tue toivoamme, pidä sielumme tallella aina. Kuule huutoamme, sinä auttajamme, kuvas kirkkaana sieluumme paina.”
Siunausta pääsiäiseen!
kirjoittaja on seurakunnan lastenohjaaja
Tue uskoamme, tue toivoamme, pidä sielumme tallella aina.