Pää­si­äi­nen on vih­doin tu­los­sa, pit­kän tal­ven jäl­keen. Ke­vään läm­pö he­rät­tää jo haa­vei­ta ke­sän vih­rey­des­tä ja kuk­ka­lois­tos­ta. Kuk­ka­penk­ki tul­vii pian vä­re­jä ja tuok­su­ja. Va­loi­sa il­ta­kin hou­kut­taa unel­moi­maan uu­sis­ta is­tu­tuk­sis­ta pi­ha­maal­le. Ko­toi­ses­sa puu­tar­has­sa on help­po viih­tyä koko pit­kä päi­vä.

Kuu­lin hil­jak­koin ra­di­os­ta mies­kuo­ron lau­la­van virt­tä 310 ”Her­ra Jee­sus kun tääl­lä vain kans­sam­me on”. Sii­nä esi­tyk­ses­sä tut­tu sä­vel al­koi vir­te­nä, sit­ten se muut­tui­kin vä­ke­väk­si ker­ron­nak­si. Tun­tui kuin oli­sin siir­ty­nyt öi­seen puu­tar­haan, Get­se­ma­neen.

Kuin­ka sel­vi­nä hil­jai­suu­des­sa voi­vat kuu­lua etäi­set ää­net, mi­ten viih­tyi­sä puu­tar­ha tun­tua yön pi­mey­des­sä yk­si­näi­sel­tä pai­kal­ta! Py­säh­ty­mi­nen, rat­kai­sun odot­ta­mi­nen uu­vut­ti ope­tus­lap­sia, vaik­ka heil­lä oli ai­ko­mus val­voa.

Pää­si­äi­sa­te­ri­al­la ko­e­tut ta­pah­tu­mat ja voi­mak­kaat tun­teet sai­vat hei­dät rau­keik­si. Jee­sus oli ah­dis­tu­nut het­ken­sä lä­hes­ty­es­sä ja pyy­si hei­tä ru­koi­le­maan kans­saan. ”Kun me uu­vum­me niin, et­tei ru­kouk­siin ei­kä val­vo­mi­seen ole voi­maa, hän on puo­lus­ta­ja, esi­ru­koi­li­ja ei­kä heik­ko­ja, huo­no­ja soi­maa.”

Jee­sus ru­koi­li tus­kan kes­kel­lä, et­tä Ju­ma­lan tah­to to­teu­tui­si. Luu­kas ker­too, et­tä sil­loin tai­vaas­ta il­mes­tyi en­ke­li, joka vah­vis­ti hän­tä. He­rä­tel­les­sään nuk­ku­via hän vain ke­hot­ti hei­tä ru­koi­le­maan, et­tei­vät jou­tui­si kiu­sauk­seen. Van­git­si­jat saa­pui­vat pai­kal­le ja vei­vät hä­net mu­ka­naan. Ope­tus­lap­set jou­tui­vat kaa­ok­sen kes­kel­le ja pa­ke­ni­vat eri suun­tiin.

Vas­ta pää­si­äi­sen jäl­keen he ym­mär­si­vät, mitä puu­tar­has­sa ta­pah­tui tuo­na yö­nä. Jee­sus sai voi­maa tai­vaas­ta kul­kea vai­ke­an tien­sä ris­til­le, jot­ta pää­si­äi­sen ilo to­teu­tui­si en­ke­lin sa­no­es­sa nai­sil­le: Hän ei ole enää tääl­lä. Jee­sus elää!

Vir­si päät­tyi tyy­ne­nä hil­jai­seen ru­kouk­seen: ”Tue us­ko­am­me, tue toi­vo­am­me, pidä sie­lum­me tal­lel­la ai­na. Kuu­le huu­to­am­me, sinä aut­ta­jam­me, ku­vas kirk­kaa­na sie­luum­me pai­na.”

Siu­naus­ta pää­si­äi­seen!

kir­joit­ta­ja on seu­ra­kun­nan las­te­noh­jaa­ja