Miten Jeesus kohtasi vieraan ihmisen
Kirkonkellot
”Ajattelen usein, mistä kaikki alkoi. Niin kuin ihan alussa. Tämä maailma siis. Koko elämän olen ajatellut, kuinka jokainen ihminen on erilainen. Miten kaksi ihmistä voi olla niin erilaisia, vaikka kuitenkin samalaisia. Ja minä en vain näe sitä eroa. Milja 7 v.”
(Ote Mark Levengoodin kirjasta)
Alle kouluikäinen kohtaa paljon uusia asioita ja ihmisiä, lähes päivittäin. Toisen lapsen kohtaaminen on mutkatonta, ensin hetken katsellaan tai leikitään rinnakkain. Kun jokin yhteinen idea löytyy, leikit sulautuvat yhteen. Eräs päiväkerholaiseni oli samassa päiväkotiryhmässä tyttäreni kanssa. Hän kertoi joskus heidän leikeistään ja käytti tyttärestäni nimeä ”minun tumma ystäväni”. Tälle pienelle tytölle ihonväri auttoi löytämään ystävän lapsijoukosta, siksi sillä oli hänelle arvoa. Edes erilainen kieli ei ole este yhteiselle leikille, kun yhteys syntyy lasten välille.
Jotain samaa lienee kertomuksessa Jeesuksesta ja sadanpäälliköstä. Sotapäällikkö oli vieraassa kulttuurissa, ehkä paljon matkustellut ja nähnyt erilaisia uskontoja. Hänen palvelijansa oli varmaankin ollut myös matkakumppani ja luotettu mies. Nyt hän sairastui vakavasti, kärsien kovia kipuja.
Sadanpäällikkö oli vakuuttunut Jeesuksen voimasta parantaa sairaita. Hän meni itse Jeesuksen luo pyytämään apua, vaikka he kuuluivat eri kulttuureihin. ”Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: Mene, niin hän menee, tai toiselle: Tule, niin hän tulee, tai palvelijalleni: Tee tämä, niin hän tekee.” (Matt.8:9)
Jeesus hämmästyi vastausta, vieraan vahva usko hänen apuunsa oli ennen kokematonta. Näiden kahden miehen välille syntyi luottamus huolimatta heidän erilaisista taustoistaan. Jeesuksen luo saa edelleen tulla kuka vain omien murheidensa kanssa ja pyytää auttamaan.
Hän antaa myös rukoukseemme vastauksen kuten silloin sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.”