”Ajat­te­len usein, mis­tä kaik­ki al­koi. Niin kuin ihan alus­sa. Tämä maa­il­ma siis. Koko elä­män olen aja­tel­lut, kuin­ka jo­kai­nen ih­mi­nen on eri­lai­nen. Mi­ten kak­si ih­mis­tä voi ol­la niin eri­lai­sia, vaik­ka kui­ten­kin sa­ma­lai­sia. Ja minä en vain näe sitä eroa. Mil­ja 7 v.”

(Ote Mark Le­ven­goo­din kir­jas­ta)

Al­le kou­lui­käi­nen koh­taa pal­jon uu­sia asi­oi­ta ja ih­mi­siä, lä­hes päi­vit­täin. Toi­sen lap­sen koh­taa­mi­nen on mut­ka­ton­ta, en­sin het­ken kat­sel­laan tai lei­ki­tään rin­nak­kain. Kun jo­kin yh­tei­nen idea löy­tyy, lei­kit su­lau­tu­vat yh­teen. Eräs päi­vä­ker­ho­lai­se­ni oli sa­mas­sa päi­vä­ko­ti­ryh­mäs­sä tyt­tä­re­ni kans­sa. Hän ker­toi jos­kus hei­dän lei­keis­tään ja käyt­ti tyt­tä­res­tä­ni ni­meä ”mi­nun tum­ma ys­tä­vä­ni”. Täl­le pie­nel­le ty­töl­le ihon­vä­ri aut­toi löy­tä­mään ys­tä­vän lap­si­jou­kos­ta, sik­si sil­lä oli hä­nel­le ar­voa. Edes eri­lai­nen kie­li ei ole es­te yh­tei­sel­le lei­kil­le, kun yh­teys syn­tyy las­ten vä­lil­le.

Jo­tain sa­maa lie­nee ker­to­muk­ses­sa Jee­suk­ses­ta ja sa­dan­pääl­li­kös­tä. So­ta­pääl­lik­kö oli vie­raas­sa kult­tuu­ris­sa, eh­kä pal­jon mat­kus­tel­lut ja näh­nyt eri­lai­sia us­kon­to­ja. Hä­nen pal­ve­li­jan­sa oli var­maan­kin ol­lut myös mat­ka­kump­pa­ni ja luo­tet­tu mies. Nyt hän sai­ras­tui va­ka­vas­ti, kär­sien ko­via ki­pu­ja.

Sa­dan­pääl­lik­kö oli va­kuut­tu­nut Jee­suk­sen voi­mas­ta pa­ran­taa sai­rai­ta. Hän meni it­se Jee­suk­sen luo pyy­tä­mään apua, vaik­ka he kuu­lui­vat eri kult­tuu­rei­hin. ”Sano vain sana, ja pal­ve­li­ja­ni pa­ra­nee. Minä tot­te­len it­se­kin tois­ten käs­ky­jä ja ko­men­nan omia so­ti­lai­ta­ni. Kun sa­non so­ti­laal­le: Mene, niin hän me­nee, tai toi­sel­le: Tule, niin hän tu­lee, tai pal­ve­li­jal­le­ni: Tee tämä, niin hän te­kee.” (Matt.8:9)

Jee­sus häm­mäs­tyi vas­taus­ta, vie­raan vah­va us­ko hä­nen apuun­sa oli en­nen ko­ke­ma­ton­ta. Näi­den kah­den mie­hen vä­lil­le syn­tyi luot­ta­mus huo­li­mat­ta hei­dän eri­lai­sis­ta taus­tois­taan. Jee­suk­sen luo saa edel­leen tul­la kuka vain omien mur­hei­den­sa kans­sa ja pyy­tää aut­ta­maan.

Hän an­taa myös ru­kouk­seem­me vas­tauk­sen ku­ten sil­loin sa­dan­pääl­li­köl­le: ”Mene. Ta­pah­tu­koon niin kuin us­kot.”