Ru­koi­li­ja­sir­kat, mar­tit, ta­pi­ot ja tel­ler­vot ovat kuol­leet. Il­mas­ton­muu­tos, myös hen­gel­li­nen, on tot­ta. Ru­koi­li­joi­ta on yhä vä­hem­män. Olem­me­ko ar­vo­jen muu­tok­ses­sa saa­neet mi­tään kes­tä­vää ti­lal­le? Tau­ti on tul­lut ja tun­tuu jää­vän py­sy­väk­si.

Tätä on kes­tä­nyt jo pit­kään. His­to­ria tois­taa it­se­ään. Kan­sa­lais­ten kiin­nos­tus ih­mi­se­nä ole­mi­sen sa­lai­suut­ta koh­taan on hä­vin­nyt. Elä­mää vain ku­lu­te­taan, kuin ta­va­raa. Ih­mi­syy­teen kuu­lu­vat älyl­li­set, toi­min­nal­li­set ja tun­tei­ta kos­ke­vat haas­teet tor­ju­taan. Ai­na on myös mah­dol­li­suus li­vah­taa pois niin, tor­jua ole­mas­sa­o­lon­sa ky­sy­myk­set, et­tei tar­vit­se kat­soa it­se­ään. Näyt­tö­päät­teen kaut­ta löy­tyy täy­tet­tä, mut­ta on­ko siel­lä si­säl­töä, joka ra­vit­si­si sy­vin­tä sie­lu­am­me? Eh­kä on eh­kä ei, niin kuin Mat­ti Ny­kä­nen sa­noi.

Aa­mu­leh­den jou­lu­aa­ton nu­me­ro ker­toi kirk­koon kuu­lu­mi­ses­ta. Yh­dek­sän haas­ta­tel­ta­vaa an­toi leh­teen kas­von­sa ja lau­sui mie­li­pi­teen­sä asi­as­ta. Kuu­si heis­tä kuu­lui kirk­koon. Useim­mat haas­ta­tel­luis­ta kat­soi­vat kirk­koa lai­tos­nä­kö­kul­mas­ta. Yk­si vas­taa­ja käyt­ti sa­naa us­ko.

Us­kon Ju­ma­laan, joka on Hyvä. Hän on pe­rim­mäi­nen ”kai­ken hy­vän ja­ka­ja”, niin kuin jou­lu­lau­lus­sa­kin lau­le­taan. Ha­lu­an elää Hä­nen lä­hel­lään, kuu­lua hä­nen per­he­kun­taan­sa. Tar­vit­sen Ju­ma­laa ja kirk­koa ol­lak­se­ni ih­mi­nen. Mi­nul­la ei ole va­raa ylen­kat­soa sitä vii­saut­ta ja us­koa, mitä kir­kol­la on.

Mie­tin huo­les­tu­nee­na, mi­hin us­ko­vat he, jot­ka ovat tie­toi­ses­ti ir­taan­tu­neet kir­kos­ta, Ju­ma­laan, Hy­vään us­ko­mi­sen yh­tei­sös­tä? Mi­ten hei­dän ajat­te­lun­sa, sy­dä­men­sä ja si­sim­pän­sä toi­mii? Mo­net näyt­tä­vät sel­vi­ä­vän elä­mäs­tä ihan hy­vin­kin. Sii­tä huo­li­mat­ta ky­syn, us­ko­vat­ko he vie­lä­kin ih­mi­sen kaik­ki­voi­pai­suu­teen, vaik­ka koh­taa­vat ra­jan­sa, hu­ma­nis­min rap­pi­on ja yh­tei­sen avut­to­muu­tem­me suur­ten ky­sy­mys­ten edes­sä?

Kir­kon us­ko on suu­rem­pi kuin mi­nun us­ko­ni ja ym­mär­ryk­se­ni. Oma us­ko­ni – ja kaik­kien us­ko – liit­tyy ai­na yh­tei­seen us­koon. En voi nos­taa omaa us­kon ym­mär­rys­tä­ni us­kon kor­keim­mak­si mit­ta­rik­si.

Tar­vit­sen Ju­ma­lan sa­naa ja py­hiä sak­ra­ment­te­ja tul­lak­se­ni pa­rem­min tie­toi­sek­si it­ses­tä­ni, toi­sis­ta ih­mi­sis­tä ja maa­il­mas­ta. Tar­vit­sen kirk­koa pääs­täk­se­ni pe­ril­le elä­män haas­teis­ta ja tar­koi­tuk­ses­ta. Ha­lu­an teh­dä töi­tä omien pi­mei­den puo­lie­ni tun­nis­ta­mi­ses­sa ja mah­dol­li­suuk­sie­ni käyt­töön ot­ta­mi­ses­sa.

Us­kon rak­kau­teen, jon­ka läh­de on pyhä kol­miyh­tei­nen Ju­ma­la, Isä ja Poi­ka ja Pyhä Hen­ki. Lau­lan Ruo­ve­den kir­kos­sa kii­tos­ta hä­nel­le lop­pi­ai­sil­ta­na­kin, yh­des­sä tie­tä­jien, seu­ra­kun­nan ja pe­li­man­nien kans­sa.

Hy­vää uut­ta vuot­ta. Ju­ma­lan siu­naus­ta.