Lau­sah­dus ”Ec­ce homo” elää elä­mään­sä lu­kui­sis­sa tai­de­te­ok­sis­sa. Al­ku­läh­tee­nä sil­le on evan­ke­liu­min koh­ta, jos­sa Pi­la­tus ei ym­mär­rä juu­ta­lais­ten us­kon­nol­li­sia syy­tök­siä Jee­sus­ta koh­taan.

Hä­nen sa­nan­sa ”Kat­so: ih­mi­nen!” (Joh. 19:5) lie­nee lien­ny­ty­sy­ri­tys vi­han­täy­tei­siä ”juu­ta­lais­ten ku­nin­gas” ja ”Ju­ma­lan Poi­ka” -syy­tök­siä vas­taan.

Sii­nä huu­dah­duk­ses­sa pu­hut­tiin Ju­ma­las­ta ih­mi­sil­le. Mut­ta Psal­meis­sa ja lu­ke­mat­to­mis­sa muis­sa­kin kir­joi­tuk­sis­sa ”kat­so ih­mis­tä” -pyyn­tö muut­tuu pu­heek­si ih­mi­ses­tä Ju­ma­lal­le. Ih­mi­sen kai­paus – niin Raa­ma­tun leh­dil­lä kuin täs­sä ja nyt – on tul­la näh­dyk­si. Olet­ko ole­mas­sa, Ju­ma­la? Jos olet, et­kö näe ah­dis­tus­ta­ni, et­kö ki­pu­a­ni? Kat­so mi­nua!

”Ei ole Her­ra näh­nyt elä­mä­ni tai­val­ta,

mi­nun asi­as­ta­ni ei Ju­ma­la vä­li­tä.” (Jes. 40:27)

Tuos­sa vii­me py­hän lu­ku­kap­pa­lees­sa on Is­ra­e­lin kan­sa tul­lut tu­tu­no­loi­seen pää­tel­mään. Sii­hen loh­dut­to­muu­teen, et­tei Ju­ma­la tus­kaa­ni näe tai ai­na­kaan mi­nua au­ta, on help­po lui­sua. Toi­vot­to­muu­des­sa voi kiel­tää Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­lon­kin, mut­ta vii­saam­mat ovat opet­ta­neet, et­tä jo hä­nen kos­ke­tuk­sen­sa kai­paa­mi­nen on Py­hän Hen­gen työ­tä meis­sä – ja to­dis­te sii­tä ole­mas­sa­o­los­ta.

Siis­pä Ju­ma­lan edes­sä ki­pui­lu, ah­dis­tus ja avun­huu­to kät­ke­vät it­seen­sä si­na­pin­sie­me­nen ver­ran us­koa. Ju­ma­lan ar­mol­lis­ten kas­vo­jen nä­ke­mi­nen voi ol­la ih­mi­sel­tä hu­kas­sa, mut­ta ih­mi­nen ei Ju­ma­lal­ta, va­kuut­taa Raa­mat­tu lo­put­to­mas­ti. Vaik­ka mo­nes­ti luu­len jo py­sy­väs­ti ek­sy­nee­ni.

Kol­man­nek­si, ”Ec­ce homo” on hy­vän elä­män eh­to­na myös ih­mis­ten vä­lil­lä, sil­lä muu­mi­ta­ri­noi­den nä­ky­mät­tö­mä­nä Nin­ni­nä on ras­kas­ta elää. Mikä toi­sen pu­heis­sa tai re­ak­ti­ois­sa ou­dok­sut­taa, saat­tai­si saa­da se­li­tyk­sen­sä, jos hä­nen ki­pu­pis­teen­sä tun­ti­si. Mis­tä tie­däm­me, mikä sana tai ele sa­tut­taa tois­ta juu­ri sii­hen koh­taan sie­lua, mis­sä en­ti­set­kään haa­vat ei­vät ole pa­ran­tu­neet?

Siu­naus­sa­nat ”Her­ra kään­tä­köön kas­von­sa tei­dän puo­leen­ne…” saat­te­le­vat ih­mis­tä kir­kos­ta läh­ties­sä. Sen kai­paa­mi­nen mei­dät toi­siim­me­kin yh­dis­tää.