Mitä oisi mulla muuta
Kirkonkellot
”Tahdotteko tekin mennä pois?” kysyi Jeesus opetuslapsiltaan kriittisellä hetkellä, jolloin monien kerrotaan loukkaantuneen häneen. Muuan heistä vastaa: ”Herra, kenen tykö me menisimme, sinulla on iankaikkisen elämän sanat!?” Tuon tunteen ja toteamuksen olen usein kokenut omakseni.
Kaiken pelon, vihan, välinpitämättömyyden ja oman kapinointini jälkeenkin jää heikko uskon ymmärrys, mutta myös sisäinen tieto, ettei muuta turvaa elämässä tai kuolemassa ole kuin ”Jeesuksen Kristuksen veri, minun edestäni vuodatettu”.
Koska kaikki tärkeä on jo ennen meitä sanottu, annetaan vanhan Siionin Kanteleen vuodelta 1923 puhua:
”Mitä oisi, sielu, sulla, jos ei oisi Jeesusta? Hänpä veljeksesi tulla tahtoi rakkaudessa. Otti itsellensä aivan sinun kurjan kohtalos, kesti kaiken maisen vaivan, syntis, tuskas, ahdinkos.
Mitä oisi, sielu, sulla, jos ei oisi Jeesusta? Hänpä kirouksen puulla kuoli syntiuhrina. Suurten syntiesi tähden puhtaan, kalliin veren joi, pilkkaa kärsein kansan nähden Herran vihan maljan joi.
Jeesuksetta, sielu-kulta, kurja oisit, turvaton. Rauha, riemu puuttuis sulta, tiesi kulkis kuolohon…”
Rauha ja riemu elämästä usein todella puuttuvatkin, mutta onneksi armon osallisuus ei niidenkään varassa seiso. Lahjavanhurskaus ei ole ihmistyötä, eikä siis perustu ihmisen tunteeseen, tahtomiseen, onnistumiseen tai minkään kristillisen yhteisön tapakulttuurin vaalimiseen. Sitä ei voi ansaita eikä sen olemassaoloa mitata ihmisen häilyväisillä tunnetiloilla. Se on Jumalan lahjaa Kristuksessa, ja sen perustus lepää ristissä.
”Mitä oisi, Jouni, sulla…?” – Ei mitään!
Omasta takaa löytyy toki paljonkin kipua ja kuonaa, muttei mitään sellaista, mikä pysyvän rauhan antaisi.
Jeesuksetta sielu olisi kurja, sanottiin laulun tekstissä, mutta kurjalta se voi usein tuntua Jeesukseen uskoenkin. Onneksi osaani ei ratkaise se, millaisena itseni mustilla silmälaseillani näen, vaan miten Jumala minut Kristuksen kautta näkee. Siionin Kannel jatkaa: ”…Korkein onni syntiselle Jeesuksessa tullut on…”
Muistitko muuten, että kirkossa saa tätä aarretta ihmetellä ja kenties pikku häivähdyksiä siitä kokea – joka pyhä?