Kirkonkellot
”Tahdotteko tekin mennä pois?” kysyi Jeesus opetuslapsiltaan kriittisellä hetkellä, jolloin monien kerrotaan loukkaantuneen häneen. Muuan heistä vastaa: ”Herra, kenen tykö me menisimme, sinulla on iankaikkisen elämän sanat!?” Tuon tunteen ja toteamuksen olen usein kokenut omakseni.
Kaiken pelon, vihan, välinpitämättömyyden ja oman kapinointini jälkeenkin jää heikko uskon ymmärrys, mutta myös sisäinen tieto, ettei muuta turvaa elämässä tai kuolemassa ole kuin ”Jeesuksen Kristuksen veri, minun edestäni vuodatettu”.
Koska kaikki tärkeä on jo ennen meitä sanottu, annetaan vanhan Siionin Kanteleen vuodelta 1923 puhua:
”Mitä oisi, sielu, sulla, jos ei oisi Jeesusta? Hänpä veljeksesi tulla tahtoi rakkaudessa. Otti itsellensä aivan sinun kurjan kohtalos, kesti kaiken maisen vaivan, syntis, tuskas, ahdinkos.
Mitä oisi, sielu, sulla, jos ei oisi Jeesusta? Hänpä kirouksen puulla kuoli syntiuhrina. Suurten syntiesi tähden puhtaan, kalliin veren joi, pilkkaa kärsein kansan nähden Herran vihan maljan joi.
Jeesuksetta, sielu-kulta, kurja oisit, turvaton. Rauha, riemu puuttuis sulta, tiesi kulkis kuolohon…”
Rauha ja riemu elämästä usein todella puuttuvatkin, mutta onneksi armon osallisuus ei niidenkään varassa seiso. Lahjavanhurskaus ei ole ihmistyötä, eikä siis perustu ihmisen tunteeseen, tahtomiseen, onnistumiseen tai minkään kristillisen yhteisön tapakulttuurin vaalimiseen. Sitä ei voi ansaita eikä sen olemassaoloa mitata ihmisen häilyväisillä tunnetiloilla. Se on Jumalan lahjaa Kristuksessa, ja sen perustus lepää ristissä.
”Mitä oisi, Jouni, sulla…?” – Ei mitään!
Omasta takaa löytyy toki paljonkin kipua ja kuonaa, muttei mitään sellaista, mikä pysyvän rauhan antaisi.
Jeesuksetta sielu olisi kurja, sanottiin laulun tekstissä, mutta kurjalta se voi usein tuntua Jeesukseen uskoenkin. Onneksi osaani ei ratkaise se, millaisena itseni mustilla silmälaseillani näen, vaan miten Jumala minut Kristuksen kautta näkee. Siionin Kannel jatkaa: ”…Korkein onni syntiselle Jeesuksessa tullut on…”
Muistitko muuten, että kirkossa saa tätä aarretta ihmetellä ja kenties pikku häivähdyksiä siitä kokea – joka pyhä?
Ellei itseään hyväksy tai itselleen koskaan anteeksi anna, pystyykö siihen muitakaan kohtaan? Milläpä annat sellaista hyvää toisille, mitä et ole itsekään maistaa saanut? Materian maailmassa se on toki mahdollista, mutta onko myös ihmismielen syvyyksissä? Heikkouksien keskellä tai koettujen vääryyksien painaessa?
Ellei itseään hyväksy tai itselleen koskaan anteeksi anna, pystyykö siihen muitakaan kohtaan? Milläpä annat sellaista hyvää toisille, mitä et ole itsekään maistaa saanut? Materian maailmassa se on toki mahdollista, mutta onko myös ihmismielen syvyyksissä? Heikkouksien keskellä tai koettujen vääryyksien painaessa?
Virsistä on moneksi. Kun niitä yhdessä lauletaan, syntyy parhaimmillaan uskon ja osallisuuden kokemus toisten kanssa. Yksin niitä hyräillessään tai tekstejä miettiessään voi kaikessa rauhassa ammentaa syvältä ja antaa ajatustensa harhailla. Toisinaan yksi osuva runon säe tarjoaa uskon oivalluksia ja kulkee matkassa pitkäänkin.
Virsistä on moneksi. Kun niitä yhdessä lauletaan, syntyy parhaimmillaan uskon ja osallisuuden kokemus toisten kanssa. Yksin niitä hyräillessään tai tekstejä miettiessään voi kaikessa rauhassa ammentaa syvältä ja antaa ajatustensa harhailla. Toisinaan yksi osuva runon säe tarjoaa uskon oivalluksia ja kulkee matkassa pitkäänkin.
Lausahdus ”Ecce homo” elää elämäänsä lukuisissa taideteoksissa. Alkulähteenä sille on evankeliumin kohta, jossa Pilatus ei ymmärrä juutalaisten uskonnollisia syytöksiä Jeesusta kohtaan.
Lausahdus ”Ecce homo” elää elämäänsä lukuisissa taideteoksissa. Alkulähteenä sille on evankeliumin kohta, jossa Pilatus ei ymmärrä juutalaisten uskonnollisia syytöksiä Jeesusta kohtaan.
Anna meille iloa, Herra, tänäänkin… pyydetään virressä 514. Tarkemmin virsikirjaa tutkiessaan huomaa, että iloon ja luottamukseen kannustaa joka ainoa laulu. Nekin, joiden pohjavire on vakavampi. Valitettavasti murehtiminen sujuu useilla meistä kuitenkin paremmin.
Anna meille iloa, Herra, tänäänkin… pyydetään virressä 514. Tarkemmin virsikirjaa tutkiessaan huomaa, että iloon ja luottamukseen kannustaa joka ainoa laulu. Nekin, joiden pohjavire on vakavampi. Valitettavasti murehtiminen sujuu useilla meistä kuitenkin paremmin.
Ajan kulku on nopeaa. Vallankin iän karttuessa huomaa, miten joulut ja juhannukset, omista syntymäpäivistä puhumattakaan, kiitävät vilkkaasti kuin nopeutetulla tahdilla.
Ajan kulku on nopeaa. Vallankin iän karttuessa huomaa, miten joulut ja juhannukset, omista syntymäpäivistä puhumattakaan, kiitävät vilkkaasti kuin nopeutetulla tahdilla.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste