Näytelmäkirjailija Merja Repo (vas.) ja näyttelijä Minna Hokkanen pitivät marraskuun pimeitä päiviä juuri sopivana aikana kirjoittamiseen. Vinhan residenssi toimi kaksikolle loistavasti.
Viikon Vinha
Raamatun naisten naurusta inspiroitunut kaksikko kirjoittaa nyt kirjeitä kipeän aiheen ääreltä
Merja Revon ja Minna Hokkasen työskentelytyyli Vinhan residenssissä on poikkeuksellinen: he kirjoittavat toisilleen kirjeitä.
– Istumme viereisissä huoneissa ja käymme kirjeenvaihtoa. Syntyvä teksti on fragmentaarista mosaiikkia, ajatuksia ja kokemuksia kirjataan ylös. Reagoidaan toisen kirjeeseen tai ei, kuvailee Merja Repo.
Kyse on vuoropuhelusta ja aihe hyvin henkilökohtainen.
Työn alla on teksti, johon ystävykset kirjoittavat tuntojaan siitä, mitä on olla sairaan tai vammautuneen omaisen läheinen.
– Rinnalla kulkemisen problematiikkaa, sanoo Hokkanen.
– Mitä sairastuminen tai vammatutuminen vaikuttaa perhedynamiikkaan tai ympäristöön, lisää Repo.
He kokevat, että vaikka vastaavanlainen tilanne on kymmenillä tuhansilla ihmisillä juuri nytkin, aihe tuottaa häpeää, surua ja ahdistusta eikä siitä juuri puhuta julkisesti.
– Sitä suuremmalla syyllä siitä pitää kirjoittaa.
Minna (oik.) ja Merja pitivät virettä yllä pitkillä kävelylenkeillä.
Työnimellä Omainen, läheinen, kaukainen kulkeva teksti voi päätyä käsikirjoitukseksi tai julkaistaan kirjana.
– Sitä mietitään vasta jatkossa, jos teksti viedään julkisuuteen.
Ystävykset ovat kirjoittaneet yhdessä myös aikoinaan TTT:n suosikiksi nousseen Miksi Saara nauroi -näytelmän käsikirjoituksen, jossa avattiin Raamatun naisten kertomuksia.
– Ystäväni Minna inspiroi minua kirjoittamiseen jo silloin 20 vuotta sitten. Olimme sopineet Amurin kahvilaan tapaamisen, jossa miettisimme yhdessä kirjoittamista. Kun saavuin, Minna tuli melkein pöydän yli ja vaati, että "tehdään jotain Raamatun naisista". Minulla ei ollut edes ajantasaista Raamattua, mutta hankin sellaisen ja rupesin paneutumaan naisten kohtaloihin. Nostimme heidät näyttämölle, ja jokin siinä osui suoneen, esitys meni yli 70 kertaa kertoo Merja Repo yhdessä kirjoittamisesta.
– Myös elämä itse inspiroi, joskus vaatiikin kirjoittamaan. Kirjoittamalla ymmärtää elämää, itseään, se selkeyttää ajatuksia ja tunteita.
Minna Hokkanen puolestaan kertoo inspiroituvansa Merjasta, tämän taiteesta ja kirjoittamisesta.
– Häneltä tulee aloitteita, ehdotuksia ja taustamateriaalia, joka vie minua eteenpäin vähemmän kokeneena kirjoittajana. Myös henkilökohtainen aihe antaa energiaa.
Lukemisena residenssissä Merjalla on Monika Fagerhomin Eristystiloja.
– Olin lainannut sen kirjastossa ennen kuin se voitti Finlandian. Ajattelin lukiessani, että toivottavasti tämä kirja voittaa.
Mukana on myös Saara Turusen Hyeenan päivät, se on hänen lukupiirinsä seuraava kirja.
Minna kertoo, että yöpöydällä on mahtava kirjoitusopas Kirjoita vuosi ja Margaret Atwoodin Vanhaa rakkautta.
Vinhan residenssi on ollut kirjailijakaksikolle paratiisi, koska koko rakennus henkii rauhaa ja turvallisuutta.
– Täällä on hyvä kirjoittaa asioista, jotka eivät ole helppoja.
Naisten mielestä aikakin on mainio: marraskuu on loistava kirjoittamiseen, sillä virikkeet ovat vähissä ja saa vetäytyä kirjoittamiseen.
– Kokemus on voimakas, se uppoutumisen tunne ja mahdollisuus keskittyä vain kirjoittamiseen.
Tuulettumassa parivaljakko käy pitkillä kävelyretkillä.
Residenssiajalle osui kuitenkin myös kylän joulutohinoita, joista ystävykset ottivat kaiken irti.
– Käytiin puurolla kunnantalon pihassa, laulettiin Hoosiannaan kirkossa ja käytiin samana iltana myös joulukirkossa. Kirkossa suntio katsoi meitä ja tokaisi, että "taas te ootte täällä", naurahtaa Minna.


