Mer­ja Re­von ja Min­na Hok­ka­sen työs­ken­te­ly­tyy­li Vin­han re­si­dens­sis­sä on poik­keuk­sel­li­nen: he kir­joit­ta­vat toi­sil­leen kir­jei­tä.

– Is­tum­me vie­rei­sis­sä huo­neis­sa ja käym­me kir­jeen­vaih­toa. Syn­ty­vä teks­ti on frag­men­taa­ris­ta mo­sai­ik­kia, aja­tuk­sia ja ko­ke­muk­sia kir­ja­taan ylös. Re­a­goi­daan toi­sen kir­jee­seen tai ei, ku­vai­lee Mer­ja Repo.

Kyse on vuo­ro­pu­he­lus­ta ja ai­he hy­vin hen­ki­lö­koh­tai­nen.

Työn al­la on teks­ti, jo­hon ys­tä­vyk­set kir­joit­ta­vat tun­to­jaan sii­tä, mitä on ol­la sai­raan tai vam­mau­tu­neen omai­sen lä­hei­nen.

– Rin­nal­la kul­ke­mi­sen prob­le­ma­tiik­kaa, sa­noo Hok­ka­nen.

– Mitä sai­ras­tu­mi­nen tai vam­ma­tu­tu­mi­nen vai­kut­taa per­he­dy­na­miik­kaan tai ym­pä­ris­töön, li­sää Repo.

He ko­ke­vat, et­tä vaik­ka vas­taa­van­lai­nen ti­lan­ne on kym­me­nil­lä tu­han­sil­la ih­mi­sil­lä juu­ri nyt­kin, ai­he tuot­taa hä­pe­ää, su­rua ja ah­dis­tus­ta ei­kä sii­tä juu­ri pu­hu­ta jul­ki­ses­ti.

– Sitä suu­rem­mal­la syyl­lä sii­tä pi­tää kir­joit­taa.

Minna (oik.) ja Merja pitivät virettä yllä pitkillä kävelylenkeillä.

Työ­ni­mel­lä Omai­nen, lä­hei­nen, kau­kai­nen kul­ke­va teks­ti voi pää­tyä kä­si­kir­joi­tuk­sek­si tai jul­kais­taan kir­ja­na.

– Sitä mie­ti­tään vas­ta jat­kos­sa, jos teks­ti vie­dään jul­ki­suu­teen.

Ys­tä­vyk­set ovat kir­joit­ta­neet yh­des­sä myös ai­koi­naan TTT:n suo­si­kik­si nous­seen Mik­si Saa­ra nau­roi -näy­tel­män kä­si­kir­joi­tuk­sen, jos­sa avat­tiin Raa­ma­tun nais­ten ker­to­muk­sia.

– Ys­tä­vä­ni Min­na ins­pi­roi mi­nua kir­joit­ta­mi­seen jo sil­loin 20 vuot­ta sit­ten. Olim­me so­pi­neet Amu­rin kah­vi­laan ta­paa­mi­sen, jos­sa miet­ti­sim­me yh­des­sä kir­joit­ta­mis­ta. Kun saa­vuin, Min­na tuli mel­kein pöy­dän yli ja vaa­ti, et­tä "teh­dään jo­tain Raa­ma­tun nai­sis­ta". Mi­nul­la ei ol­lut edes ajan­ta­sais­ta Raa­mat­tua, mut­ta han­kin sel­lai­sen ja ru­pe­sin pa­neu­tu­maan nais­ten koh­ta­loi­hin. Nos­tim­me hei­dät näyt­tä­möl­le, ja jo­kin sii­nä osui suo­neen, esi­tys meni yli 70 ker­taa ker­too Mer­ja Repo yh­des­sä kir­joit­ta­mi­ses­ta.

– Myös elä­mä it­se ins­pi­roi, jos­kus vaa­tii­kin kir­joit­ta­maan. Kir­joit­ta­mal­la ym­mär­tää elä­mää, it­se­ään, se sel­keyt­tää aja­tuk­sia ja tun­tei­ta.

Min­na Hok­ka­nen puo­les­taan ker­too ins­pi­roi­tu­van­sa Mer­jas­ta, tä­män tai­tees­ta ja kir­joit­ta­mi­ses­ta.

– Hä­nel­tä tu­lee aloit­tei­ta, eh­do­tuk­sia ja taus­ta­ma­te­ri­aa­lia, joka vie mi­nua eteen­päin vä­hem­män ko­ke­nee­na kir­joit­ta­ja­na. Myös hen­ki­lö­koh­tai­nen ai­he an­taa ener­gi­aa.

Lu­ke­mi­se­na re­si­dens­sis­sä Mer­jal­la on Mo­ni­ka Fa­ger­ho­min Eris­tys­ti­lo­ja.

– Olin lai­nan­nut sen kir­jas­tos­sa en­nen kuin se voit­ti Fin­lan­di­an. Ajat­te­lin lu­kies­sa­ni, et­tä toi­vot­ta­vas­ti tämä kir­ja voit­taa.

Mu­ka­na on myös Saa­ra Tu­ru­sen Hy­ee­nan päi­vät, se on hä­nen lu­ku­pii­rin­sä seu­raa­va kir­ja.

Min­na ker­too, et­tä yö­pöy­däl­lä on mah­ta­va kir­joi­tu­so­pas Kir­joi­ta vuo­si ja Mar­ga­ret At­woo­din Van­haa rak­kaut­ta.

Vin­han re­si­dens­si on ol­lut kir­jai­li­ja­kak­si­kol­le pa­ra­tii­si, kos­ka koko ra­ken­nus hen­kii rau­haa ja tur­val­li­suut­ta.

– Tääl­lä on hyvä kir­joit­taa asi­ois­ta, jot­ka ei­vät ole help­po­ja.

Nais­ten mie­les­tä ai­ka­kin on mai­nio: mar­ras­kuu on lois­ta­va kir­joit­ta­mi­seen, sil­lä vi­rik­keet ovat vä­his­sä ja saa ve­täy­tyä kir­joit­ta­mi­seen.

– Ko­ke­mus on voi­ma­kas, se up­pou­tu­mi­sen tun­ne ja mah­dol­li­suus kes­kit­tyä vain kir­joit­ta­mi­seen.

Tuu­let­tu­mas­sa pa­ri­val­jak­ko käy pit­kil­lä kä­ve­ly­ret­kil­lä.

Re­si­dens­si­a­jal­le osui kui­ten­kin myös ky­län jou­lu­to­hi­noi­ta, jois­ta ys­tä­vyk­set ot­ti­vat kai­ken ir­ti.

– Käy­tiin puu­rol­la kun­nan­ta­lon pi­has­sa, lau­let­tiin Hoo­si­an­naan kir­kos­sa ja käy­tiin sa­ma­na il­ta­na myös jou­lu­kir­kos­sa. Kir­kos­sa sun­tio kat­soi mei­tä ja to­kai­si, et­tä "taas te oot­te tääl­lä", nau­rah­taa Min­na.