Elä­mäs­sä pi­tää ol­la ta­voit­tei­ta. Osa niis­tä on pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen suun­tau­tu­via, osa ly­hy­em­män ai­ka­vä­lin ta­voit­tei­ta. Tär­kein­tä on, et­tä ne liit­ty­vät unel­miin. Si­ten ne luo­vat elä­mään mie­len ja kaik­keen pon­nis­te­luun ja te­ke­mi­seen suun­nan ja tar­koi­tuk­sen. Osa ta­voit­teis­ta to­teu­tuu, osa eh­kä ei, mut­ta se ei tar­koi­ta sitä, et­tä to­teu­tu­mat­to­mat ta­voit­teet oli­si­vat ol­leet tur­hia.

Liik­keel­le­läh­tö on mo­nes­ti ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­ses­sa kom­pas­tus­ki­vi nu­me­ro yk­si. Ta­voit­teet näyt­tä­vät lii­an kau­kai­sil­ta. Lii­an hah­mot­to­mil­ta, lii­an vai­keil­ta. Mut­ta ne py­sy­vät ai­na saa­vut­ta­mat­to­mis­sa, jos ei läh­de nii­tä koh­ti. Sil­loin ne voi myös to­teu­tua. Pi­sin­kin mat­ka al­kaa yh­del­lä as­ke­leel­la.

On­nis­tu­mi­nen on pe­ri­aat­tees­sa yk­sin­ker­tai­nen asia. Päät­tää pää­mää­rän ja sit­ten te­kee sen, mitä sen saa­vut­ta­mi­nen vaa­tii. Maa­il­ma on tätä mo­ni­mut­kai­sem­pi, lo­put­to­mas­ti ei kan­na­ta ha­ka­ta pää­tän­sä ki­veen, jos­kus jou­tuu kar­tut­ta­maan tai­to­jaan, mut­ta sil­ti ta­voit­teet ovat saa­vu­tet­ta­vis­sa. Ja nii­den to­teut­ta­mi­nen on se, mis­sä me voim­me kar­tut­taa tai­to­jam­me ja osaa­mis­tam­me.

Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti John F. Ken­ne­dy sa­noi ker­ran, et­tä: ”me ha­lu­am­me las­keu­tua kuu­hun täl­lä vuo­si­kym­me­nel­lä ja teh­dä mui­ta­kin asi­oi­ta. Ei sik­si, et­tä ne ovat help­po­ja vaan sik­si, et­tä ne ovat vai­kei­ta”. Ja kos­ka ne ovat vai­kei­ta, se an­taa mah­dol­li­suu­den mi­ta­ta ky­ky­jäm­me ja tai­to­jam­me sekä ke­hit­tää nii­tä.

Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti sa­man asi­an Fi­lip­pi­läis­kir­jeen 3. lu­vus­sa: ”En tar­koi­ta, et­tä oli­sin jo saa­vut­ta­nut pää­mää­rä­ni tai jo tul­lut täy­del­li­sek­si. Mut­ta py­rin kai­kin voi­min saa­vut­ta­maan sen, kun ker­ran Kris­tus Jee­sus on ot­ta­nut mi­nut omak­seen.. Mei­dän on vain jat­ket­ta­va eteen­päin sii­tä, mi­hin olem­me pääs­seet.”

Mat­ka it­ses­sään on jo osa ta­voi­tet­ta ja tuo sen ta­voit­teen ilot jo osak­sem­me. Kun pon­nis­te­lem­me sitä koh­ti. Vaik­ka kau­as on pit­kä mat­ka, ei se ole saa­vut­ta­mat­to­mis­sa ei­kä täs­sä maa­il­mas­sa mi­kään ole mah­do­ton­ta op­pia. Sik­si kan­nat­taa ai­na läh­teä liik­keel­le pää­mää­ri­ään koh­ti.