Kirk­ko oli täyn­nä vä­keä Ma­ri­an­päi­vä­nä. Oli kon­fir­maa­ti­o­mes­su. Seu­ra­kun­ta kuun­te­li ja kes­kit­tyi, osal­lis­tui­kin, kun vain osa­si. Lap­si­per­hei­tä oli pal­jon. Kirk­ko­rau­ha val­lit­si hy­vin, muu­ta­mia kuu­lu­mis­ten­vaih­to­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta.

Eh­tool­li­sel­le tul­tiin, lei­pä ja vii­ni ja­et­tiin, lap­sia ja nuo­ria siu­nat­tiin. Lau­lu­ryh­mä lau­loi Py­hän Hen­gen vah­vis­tus­ta pyy­tä­en: ” Kos­ke­ta mi­nua, Hen­ki”.

Kon­fir­maa­tio on­kin Py­hän Hen­gen avuk­si huu­ta­mis­ta kas­tet­tu­jen tu­ek­si.

Ma­ri­an­päi­vän mes­su osoit­ti, et­tä kan­san­kir­kos­sa on voi­maa. Kan­sa tu­lee kirk­koon, kun sil­lä on luon­te­va ti­lan­ne tul­la.

Jee­suk­sen äi­ti Ma­ria jou­tui puo­les­taan epä­luon­te­vaan tai pi­kem­min­kin luon­not­to­maan ti­lan­tee­seen. Tyt­tö al­koi odot­taa las­ta, vaik­ka oli neit­syt. Hän ot­ti kui­ten­kin haas­teen vas­taan. Niin­kin on, et­tä yhä vie­lä meil­le kai­kil­le tu­lee eteen asi­oi­ta, joi­hin em­me voi val­mis­tau­tua.

Näin on niin nuor­ten kuin ai­kuis­ten­kin koh­dal­la. Sil­loin on hyvä muis­taa, et­tä em­me ole yk­sin. Pyhä Ju­ma­la, Pyhä Hen­ki, Jee­sus Kris­tus ja kirk­ko, sen us­ko ja ru­kous roh­kai­se­vat ja aut­ta­vat mei­tä. Kir­kon us­kon yti­mes­tä ja osaa­mi­ses­ta vie­raan­tu­nut­kin saa tuen sel­lai­se­na kuin on. Täs­tä Jan­ne­kin pu­hui saar­nas­saan.

En­si sun­nun­tai­na ka­jah­taa jäl­leen kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa: ”Kris­tus on ylös­nous­sut!”.

Tämä vies­ti kuu­luu kau­ka­na­kin ole­vil­le, myös meil­le, jot­ka olem­me Ju­ma­las­ta etään­ty­neet ja pa­ke­nem­me Hän­tä. Raa­ma­tun mu­kaan Kris­tuk­sen ylös­nou­se­muk­sen pe­rin­tö kuu­luu hä­nen ni­meen­sä kas­te­tuil­le. Us­ko sii­hen, et­tei kuo­le­ma ole kai­ken lop­pu, on var­mas­ti yk­si syy sii­hen, et­tä kan­sa tu­lee kirk­koon ai­ka ajoin. Kir­kos­sa ovat Jee­suk­sen elä­mää suu­rem­mat sa­nat ja sie­lu­am­me ra­vit­se­va pyhä eh­tool­li­nen.

Ylös­nou­se­mus on yti­mel­tään nii­tä asi­oi­ta, joi­ta ei voi ei­kä tar­vit­se se­lit­tää, mut­ta joi­hin sy­dä­mem­me tah­too tart­tua. Voi ol­la niin­kin, et­tä sy­dä­men ym­mär­rys on suu­rem­paa kuin jär­jen ym­mär­rys. Edus­kun­ta­vaa­li­hu­mus­sa tu­lee mie­leen, et­tä sy­dä­men ym­mär­ryk­sel­lä oli­si käyt­töä yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­ses­sa.

Sy­dä­men ään­tä on kuun­nel­ta­va ja vii­saut­ta et­sit­tä­vä yh­des­sä tois­ten kans­sa. Po­li­tiik­ka ei sai­si ol­la kil­paa huu­ta­mis­ta, sen pi­täi­si ol­la nöy­rää yh­tei­sen hy­vän et­si­mis­tä ja to­teut­ta­mis­ta.

Pää­si­äi­nen kir­kas­taa ih­mi­se­lä­män mer­ki­tyk­sen. Em­me syn­ny vain het­ken elääk­sem­me ja sit­ten kuol­lak­sem­me. Olem­me vas­tuus­sa Ju­ma­lal­le.

Syn­nym­me elääk­sem­me uut­ta elä­mää Ju­ma­lan lap­si­na yh­des­sä Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kans­sa. Tämä uu­si elä­mä on käy­tän­nöl­lis­tä yk­sin­ker­tais­ta elä­mää lä­him­mäi­sen par­haak­si ja Ju­ma­lan kun­ni­ak­si.

Sen tun­to­merk­ke­jä ovat rak­kaus ja ru­kous.

Jaz­z­vir­tuo­o­si Se­ve­ri Pyy­sa­lo tul­kit­si ra­jat mur­ta­vaa ylös­nou­se­mu­sus­koa soit­ta­es­saan virt­tä 632 (Nyt ylös sie­lu­ni, mul­las­ta nou­se täs­tä ).

Soit­to­pe­li kään­tyi hä­nen kä­sis­sään uu­teen asen­toon. Il­moil­le vä­ri­si­vät hau­ta­hie­kan ää­net! Ylös­nou­se­muk­sen aa­mu­na ai­ka kään­tyy ja hie­kat ra­pi­se­vat. Kuo­le­ma ei saa saa­lis­ta, se ot­taa vain het­kek­si. Tiem­me kul­kee hau­dan kaut­ta ylös­nou­se­muk­seen. Kris­tuk­sen ope­tus­lap­si ylis­tää hän­tä, joka on edes­täm­me kuol­lut ja ylös­nous­sut!

Sy­ty­tä siis pää­si­äi­se­nä kynt­ti­lä pois­nuk­ku­neen lä­hei­se­si hau­dal­le! Vie­tä ilois­ta pää­si­äis­tä, sil­lä Kris­tus on ylös­nous­sut!

Kim­mo Huil­la