Kirkonkellot
Kuka oli Jeesus? Hölmön kuuluinen kysymys meille, jotka koko ikämme olemme kuulleet Jesuksesta. Kyllähän me tiedämme, että hän oli Jumalan poika ja meidän vapahtajamme. Mieleemme varmaan tulee kuva parrakkaasta miehestä, jolla on vaalea vaate päällään ja lempeä hymy kasvoillaan. Näinhän häntä on kuvattu meille monessakin kirjassa ja elokuvassa.
Hän oli siis tavallisen näköinen mies, joka oli pukeutunut aikansa tavalla Palestiinassa. Me tiedämme varmaan kaiken, mitä rippikoulussa, kirjallisuudessa, kirkossa, elokuvissa ja ties missä muuallakin meille on kuvattu Jeesuksesta ja näistä me muodostamme kuvamme hänestä. Entäpä, jos muutamme näkökulmaa, kuten Oiva Paloheimo aikanaan. Silloin meille muodostuu ehkä seuraava kuva Jeesuksesta:
Jeesus Kristus, poika Herran,
kulki metsätietä kerran
hymyhuulin, avojaloin
- linnunpoika kämmenellään.
Siitä kulki kristittykin
mustissansa, ilmein mykin,
paheksuvin mielialoin
- seudun synnit sydämellään.
Kohtasivat
ohi astuissaan
tuntematta toistaan kumpikaan.
(Oiva Paloheimo: Kristus ja kristitty)
Hyvä kysymys meille tänäänkin on, että kumpaa haluamme seurata? Kyllä se taitaa olla tuo Jeesus Kristus, poika Herran.
Uskon pitäisi olla vapauttavaa, iloista ja toiveikasta elämistä. Meidän uskomme kuitenkin nähdään usein ahdasmielisenä, rajoja asettelevana asiana, jossa ilolla ja kiitoksella ei ole sijaa. Ehkäpä se on joskus sellaista ollutkin. Muun muassa herännäisyyden vaiheisiin on kuulunut oma synkkä elämäntapa. Nauraminen kun oli turhuutta ja syntiä, samoin kuin värikkäät vaatteet ja monta muuta asiaa. Kyllähän nämä ovat ihan viime vuosikymmeniinkin kulkeutuneet etenkin syrjäseuduilla.
Mikä sitten on oikein? Mikä on oikeaa uskoa? Miten voin elää todeksi omaa uskoani? Tässä kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Näin siis edelleen heprealaiskirjeessä.
Mitä minä sitten toivon? Toivonko näkeväni tulevaisuuden valoisana ja hyvänä, johon mahtuu paitsi arkielämän todellisuutta, myös kaiken toivon ja ilon näkemistä? Näenkö kaiken tulevan uhkana ja oman elämäni vain kadotukseen vievänä, jos olen iloinen ja nauran?
Oma näkökulmani on sellainen, että tulevaisuus on toivoa täynnä. Siellä ovat kaikki mahdollisuudet. Hyvä saa toteutua. Saan elää todeksi sitä, että Ihmisen Pojalla on valta antaa synnit anteeksi. Samoin saan tehdä minä lähimmäistäni kohtaan. Saan olla ihminen, jolla on tulevaisuus ja toivo. Saan olla uskovainen. Tässä Vapahtaja tukee minua.
Hyvät lukijat! Tämä kirjoitukseni on tällä erää viimeinen Ruovesi-lehteen. Jään vuodenvaihteessa oikeasti eläkkeelle ja nuoremmat saavat jatkaa töitä seurakunnassa. Kiitän kuluneesta ja toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja Jumalan siunaamaa jatkoa.
Sauli Keskinen
rovasti
Teoksessa Laulun matka virreksi kerrotaan virren Oi ihmeellistä armoa (Amazing Grace) taustatarina. John Newton (1725-1807) oli englantilainen merikapteeni, orjalaivan päällikkö, jonka tie johti lopulta papiksi ja virsirunoilijaksi. Entinen jumalankieltäjä ja -pilkkaaja oli myöhemmin myötävaikuttamassa orjakaupan lakkauttamiseen Englannin siirtomaissa.
Teoksessa Laulun matka virreksi kerrotaan virren Oi ihmeellistä armoa (Amazing Grace) taustatarina. John Newton (1725-1807) oli englantilainen merikapteeni, orjalaivan päällikkö, jonka tie johti lopulta papiksi ja virsirunoilijaksi. Entinen jumalankieltäjä ja -pilkkaaja oli myöhemmin myötävaikuttamassa orjakaupan lakkauttamiseen Englannin siirtomaissa.
Jumala kyllä tietää, mitä minä haluan. Miksi pitäisi rukoilemalla selittää, minkä Hän jo tietää. Lisäksi vaikuttaa, että harvemmin Jumala täyttää toiveeni. Onko Jumala siis palvelija, jonka pitäisi automaattisesti täyttää toiveemme? Meillä on helposti sama asenne kun yhdellä tyttäristäni pienenä: Kun hän ei saanut, mitä halusi, tuli tiukka vaatimus: ”kyllä teidän pitää mua palvella, kun ootte kerran mut hankkinu!”. Toisinaan teini-ikäisenkin suhde vanhempiinsa kiteytyy
Jumala kyllä tietää, mitä minä haluan. Miksi pitäisi rukoilemalla selittää, minkä Hän jo tietää. Lisäksi vaikuttaa, että harvemmin Jumala täyttää toiveeni. Onko Jumala siis palvelija, jonka pitäisi automaattisesti täyttää toiveemme? Meillä on helposti sama asenne kun yhdellä tyttäristäni pienenä: Kun hän ei saanut, mitä halusi, tuli tiukka vaatimus: ”kyllä teidän pitää mua palvella, kun ootte kerran mut hankkinu!”. Toisinaan teini-ikäisenkin suhde vanhempiinsa kiteytyy
Markuksen evankeliumissa luvussa 10 kerrotaan miehestä, jolle oli epäselvää, miten hän perisi ikuisen elämän. Kysymys oli hänelle polttava, koska hän tuli sitä kysymään juoksujalkaa Jeesukselta. Hän tunsi juutalaisen lain ja oli sitä tunnollisesti noudattanut. Sisimmässään hän kuitenkin epäili, vaikka hän oli elänyt fariseusten ja lainopettajien ohjeiden mukaan. Puuttuiko vielä jotain?
Markuksen evankeliumissa luvussa 10 kerrotaan miehestä, jolle oli epäselvää, miten hän perisi ikuisen elämän. Kysymys oli hänelle polttava, koska hän tuli sitä kysymään juoksujalkaa Jeesukselta. Hän tunsi juutalaisen lain ja oli sitä tunnollisesti noudattanut. Sisimmässään hän kuitenkin epäili, vaikka hän oli elänyt fariseusten ja lainopettajien ohjeiden mukaan. Puuttuiko vielä jotain?
Lauri Viidan viimeiseksi jäänyt runo Onni päättyy niin herkästi, ettei sitä voi itkemättä lukea.
Lauri Viidan viimeiseksi jäänyt runo Onni päättyy niin herkästi, ettei sitä voi itkemättä lukea.
Maa viheriöi, uutta syntyy koko ajan; tunnen selvästi valon voiman, Pyhän Hengen kirkkaan kutsun hennon alkukesän raikkaan tuulen juoksussa.
Maa viheriöi, uutta syntyy koko ajan; tunnen selvästi valon voiman, Pyhän Hengen kirkkaan kutsun hennon alkukesän raikkaan tuulen juoksussa.
On se aika vuodesta, kun puutarhaharrastajat kylvävät siemeniä esikasvatukseen tulevan kesän sato mielessään. Itsekin olen muutamana vuonna näin tehnyt, vaihtelevalla menestyksellä.
On se aika vuodesta, kun puutarhaharrastajat kylvävät siemeniä esikasvatukseen tulevan kesän sato mielessään. Itsekin olen muutamana vuonna näin tehnyt, vaihtelevalla menestyksellä.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Hyvää kevättä Visuvedeltä, täältä me taas ponnistamme!
Arto Kovasin
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste