Sa­no­taan, et­tä ih­mi­nen voi pal­jon, jos hän ha­lu­aa. Pu­hu­taan mo­ti­vaa­ti­on mer­ki­tyk­ses­tä ja tah­don lu­juu­des­ta. Ne, joil­la on tah­toa, pys­ty­vät te­ke­mään mel­kein mitä vaan, näin väi­te­tään. Voi ol­la, et­tä näin on­kin jois­sa­kin asi­ois­sa, mut­ta eh­kä te­ke­mis­ten on­nis­tu­mi­seen vai­kut­ta­vat muut­kin te­ki­jät. Ko­ke­muk­se­ni mu­kaan näin on eri­tyi­ses­ti asi­as­sa, joka liit­tyy en­si py­hän ai­hee­seen, ni­mit­täin an­teek­si­an­toon.

An­teek­si­an­to on sa­na­na ai­ka vaa­ti­mat­to­man oloi­nen, mut­ta se pi­tää si­säl­lään mel­koi­sen mää­rän dy­na­miit­tia. Jos to­del­lis­ta an­teek­si­an­toa ei ole, jo­kin yl­lät­tä­vä ta­pah­tu­ma saat­taa ha­jot­taa koko si­säi­sen pa­ket­tim­me ja seu­rauk­set voi­vat ol­la har­mit­ta­vat ja tu­hoi­sat. Toi­saal­ta kat­ke­ruus voi jäy­tää si­suk­si­am­me huo­maa­mat­tam­me hil­jaa jopa vuo­si­kym­me­niä niin, et­tä em­me sitä edes tie­dos­ta. Oi­rei­na voi ol­la pien­tä näyk­ki­mis­tä ja jo­kin kat­ke­ra lau­se sil­loin täl­löin. Olen eh­kä ku­vi­tel­lut an­ta­nee­ni an­teek­si, mut­ta en ole on­nis­tu­nut, olen­ko lo­pul­ta edes ha­lun­nut.

Se, mikä mi­nua täl­lä het­kel­lä pu­hut­te­lee, on an­teek­si­an­ta­mi­sen ja an­teek­si­saa­mi­sen ko­ke­mi­sen vä­li­nen suh­de. Ne voi­vat liit­tyä toi­siin­sa, mut­ta ei vält­tä­mät­tä. Voin an­taa an­teek­si, vaik­ka toi­nen ei soi­si sa­maa mi­nul­le. Sy­dä­me­ni voi et­siä rau­haa, vaik­ka toi­nen ju­lis­tai­si mi­nul­le so­dan. Eh­kä täs­sä on ai­doim­min kyse omas­ta ha­lus­ta, kos­ka sil­loin sii­hen ei vai­ku­ta toi­sen te­ke­mi­nen.

Rau­haa, ys­tä­vä­ni, si­nul­le toi­vo­tan.

Rau­haa, Ju­ma­lan rau­haa nyt si­nul­le toi­vo­tan.

Rau­haa tai­vaal­lis­ta si­nul­le toi­vo­tan. (Vk 955)

Au­li Num­men­maa

di­a­ko­nis­sa