Pullopostia
Kirkonkellot
Toukokuussa 1953 laiva rantautuu Saaristomerellä sijaitsevalle saarelle. Kylmä ilmavirtaus puhaltaa saaren yli tuulta ja sadetta matkustajien astellessa laivalaiturilta maihin. Kallioisten kumpareiden välissä aukeaa vaahterakuja, joka kuljettaa saaren päärakennukselle. On tultu Seilin saarelle.
Vaahterakujalla kulkee 50-vuotias Saima Rahkonen. Saima on ollut Seilissä aiemminkin; hän on asunut valtaosan elämästään mielisairaaloissa, vuorotellen Seilissä ja Pitkäniemessä. Tällä kertaa hän ei enää poistuisi Seilin saarelta.
Viipurin pitäjässä syntyneen Saiman elämä muuttui 20-vuotiaana hänen lyötyä työtoveriaan kirveellä kasvoihin. Teon jälkeen hänet pidätettiin ja asetettiin mielentilatutkimuksiin.
Vuonna 2010 Turun yliopiston professori näki päiväkävelyllään Seilin saaren kivikossa erikoisen välähdyksen. Auringonsäde oli osunut pitkään kätkössä olleeseen peltirasiaan, jonka professori kaivoi mukaansa. Rasiasta löytyi kolme pientä tiiviisti suljettua lasipulloa, jotka olivat täynnä taiteltua paperia. Pullojen avaaminen paljasti paperit muistiinpanoiksi tai kirjelappusiksi.
Pari vuotta myöhemmin toimittaja Susan Heikkinen alkoi selvittää lappusten alkuperää. Pian niiden kirjoittajaksi ja säilöjäksi paljastui Saima Rahkonen, Seilin saaren potilas numero 43. Lappusten lisäksi Saima oli kirjoittanut lukuisia kirjeitä. Tuntemattomille henkilöille osoitetuissa kirjeissä hän kuvaili kokemuksiaan, ajatuksiaan, suunnitelmiaan ja muistojaan. Kirjeet päätyivät sairaalan arkistoihin.
Toimittaja Heikkinen sukelsi arkistoihin ja punoi säilyneiden lähteiden avulla Rahkosen elämäntarinan kirjaksi nimeltä Pullopostia Seilin saarelta. Potilas numero 43. Teos on monella tavalla kaunis ja vaikuttava.
Kirjeissään Saima puhutteli vastaanottajaa, hän esitti kysymyksiä ja vitsaili. Voimme vain arvailla, mitä Saima ajatteli kirjeitä kirjoittaessaan tai lappusia kätkiessään. Teksteistä kuitenkin huokuu pyrkimys kurottautua ahtaan ja yksitoikkoisen saarielämän ulkopuolelle kohti toista ihmistä.
Meidät ihmiset on luotu yhteyteen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on tartuttava toiseen silloin, kun tämä kurottaa meitä kohti. Emme voi tietää, milloin meitä haastetaan ottaman toinen vastaan. Meitä kohti voidaan kurottaa vaikkapa vuosien takaa.
Miten sinä valmistaudut ottamaan vastaan toisen ihmisen?
Kirjoittaja on vs. nuorisotyönohjaaja Ruoveden seurakunnassa