Tou­ko­kuus­sa 1953 lai­va ran­tau­tuu Saa­ris­to­me­rel­lä si­jait­se­val­le saa­rel­le. Kyl­mä il­ma­vir­taus pu­hal­taa saa­ren yli tuul­ta ja sa­det­ta mat­kus­ta­jien as­tel­les­sa lai­va­lai­tu­ril­ta mai­hin. Kal­li­ois­ten kum­pa­rei­den vä­lis­sä au­ke­aa vaah­te­ra­ku­ja, joka kul­jet­taa saa­ren pää­ra­ken­nuk­sel­le. On tul­tu Sei­lin saa­rel­le.

Vaah­te­ra­ku­jal­la kul­kee 50-vuo­ti­as Sai­ma Rah­ko­nen. Sai­ma on ol­lut Sei­lis­sä ai­em­min­kin; hän on asu­nut val­ta­o­san elä­mäs­tään mie­li­sai­raa­lois­sa, vuo­ro­tel­len Sei­lis­sä ja Pit­kä­nie­mes­sä. Täl­lä ker­taa hän ei enää pois­tui­si Sei­lin saa­rel­ta.

Vii­pu­rin pi­tä­jäs­sä syn­ty­neen Sai­man elä­mä muut­tui 20-vuo­ti­aa­na hä­nen lyö­tyä työ­to­ve­ri­aan kir­veel­lä kas­voi­hin. Teon jäl­keen hä­net pi­dä­tet­tiin ja ase­tet­tiin mie­len­ti­la­tut­ki­muk­siin.

Vuon­na 2010 Tu­run yli­o­pis­ton pro­fes­so­ri näki päi­vä­kä­ve­lyl­lään Sei­lin saa­ren ki­vi­kos­sa eri­koi­sen vä­läh­dyk­sen. Au­rin­gon­sä­de oli osu­nut pit­kään kät­kös­sä ol­lee­seen pel­ti­ra­si­aan, jon­ka pro­fes­so­ri kai­voi mu­kaan­sa. Ra­si­as­ta löy­tyi kol­me pien­tä tii­viis­ti sul­jet­tua la­si­pul­loa, jot­ka oli­vat täyn­nä tai­tel­tua pa­pe­ria. Pul­lo­jen avaa­mi­nen pal­jas­ti pa­pe­rit muis­tiin­pa­noik­si tai kir­je­lap­pu­sik­si.

Pari vuot­ta myö­hem­min toi­mit­ta­ja Su­san Heik­ki­nen al­koi sel­vit­tää lap­pus­ten al­ku­pe­rää. Pian nii­den kir­joit­ta­jak­si ja säi­lö­jäk­si pal­jas­tui Sai­ma Rah­ko­nen, Sei­lin saa­ren po­ti­las nu­me­ro 43. Lap­pus­ten li­säk­si Sai­ma oli kir­joit­ta­nut lu­kui­sia kir­jei­tä. Tun­te­mat­to­mil­le hen­ki­löil­le osoi­te­tuis­sa kir­jeis­sä hän ku­vai­li ko­ke­muk­si­aan, aja­tuk­si­aan, suun­ni­tel­mi­aan ja muis­to­jaan. Kir­jeet pää­tyi­vät sai­raa­lan ar­kis­toi­hin.

Toi­mit­ta­ja Heik­ki­nen su­kel­si ar­kis­toi­hin ja pu­noi säi­ly­nei­den läh­tei­den avul­la Rah­ko­sen elä­män­ta­ri­nan kir­jak­si ni­mel­tä Pul­lo­pos­tia Sei­lin saa­rel­ta. Po­ti­las nu­me­ro 43. Teos on mo­nel­la ta­val­la kau­nis ja vai­kut­ta­va.

Kir­jeis­sään Sai­ma pu­hut­te­li vas­taa­not­ta­jaa, hän esit­ti ky­sy­myk­siä ja vit­sai­li. Voim­me vain ar­vail­la, mitä Sai­ma ajat­te­li kir­jei­tä kir­joit­ta­es­saan tai lap­pu­sia kät­kies­sään. Teks­teis­tä kui­ten­kin huo­kuu pyr­ki­mys ku­rot­tau­tua ah­taan ja yk­si­toik­koi­sen saa­rie­lä­män ul­ko­puo­lel­le koh­ti tois­ta ih­mis­tä.

Mei­dät ih­mi­set on luo­tu yh­tey­teen. Tämä tar­koit­taa myös sitä, et­tä mei­dän on tar­tut­ta­va toi­seen sil­loin, kun tämä ku­rot­taa mei­tä koh­ti. Em­me voi tie­tää, mil­loin mei­tä haas­te­taan ot­ta­man toi­nen vas­taan. Mei­tä koh­ti voi­daan ku­rot­taa vaik­ka­pa vuo­sien ta­kaa.

Mi­ten sinä val­mis­tau­dut ot­ta­maan vas­taan toi­sen ih­mi­sen?

Kir­joit­ta­ja on vs. nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja Ruo­ve­den seu­ra­kun­nas­sa