Irina Tuomainen
Irina Tuomainen
Kirkonkellot
Raamatussa puhutaan paljon rakastamisen tärkeydestä ja kuvaillaan sitä, mitä rakkaus on. Täydellinen rakkaus kertoo Jumalasta, hänen ominaisuuksistaan ja teoistaan. Meitä ihmisiä kutsutaan seuraamaan ja toteuttamaan elämässämme samankaltaista rakkautta, ainakin siihen tulisi pyrkiä.
Ihminen ei kuitenkaan koskaan pysty rakastamaan toista ihmistä samalla tavalla kuin Jumala, täydellisesti. ”Jossainhan se raja menee”, on tuttu lausahdus silloin, kun oma sietokyky ja rakastamisen rajat tulevat itsellä vastaan. Rakkautemme riittää usein tasan siihen asti.
Rakkautemme on varsin vajavaista, pysyvästi ontuvaa sorttia. Emme pysty rakastamaan Jumalaa yli kaiken emmekä lähimmäistämme kuten itseämme. On liian uuvuttavaa, jos vaadimme itseltämme täydellisyyttä, koska se ei ole mitenkään mahdollinen olotila. Mikä olisi riittävä määrä rakkautta, millainen mitta se olisi? Jumalalle riittää se, että olemme sellaisia kuin olemme. Toivottavasti se riittää myös toisille ihmisille.
Rakkauden hippuset kätkevät sisäänsä suuren salaisuuden.
Vuodet vierivät. Jotkut miettinevät sitä, mitä hippusia elämästä on jäänyt jäljelle.
En usko kestävimpien hippusten olevan meistä lähtöisin. Ehkä ne ovat Jumalan rakkauden hippusia, joita hän on antanut elämäämme matkaeväiksi. Niiden avulla olemme jaksaneet matkata raskastakin taivalta ja ehkä vähän rakastaakin.
Rakkauden hippuset kätkevät sisäänsä suuren salaisuuden, ilmoituksen Jumalan siunaavasta läsnäolosta elämässämme. Ne hippuset antavat meille voimaa, apua ja tukea elämään. Nuo hippuset johtavat meitä taivaan kotiin. Onneksi Jumala rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella. Yritetään me elää ystävällisinä ja avuliaina tavallisina ihmisinä. Eiköhän se riitä.
Jotkut ihmiset ovat erityisen taitavia luomaan ympärilleen luottamuksellista ilmapiiriä. Silmiin katsominen, kättely, kiinnostunut katse ja ystävällinen kehonkieli tulevat tällaisilta ihmisiltä kuin luonnostaan sosiaalisissa tilanteissa. Jos tähän vielä lisää keskustelukumppanin nimen muistamisen seuraavalla kerralla tavatessa, niin hyvä mielihän siitä kohdatulle tulee.
Jotkut ihmiset ovat erityisen taitavia luomaan ympärilleen luottamuksellista ilmapiiriä. Silmiin katsominen, kättely, kiinnostunut katse ja ystävällinen kehonkieli tulevat tällaisilta ihmisiltä kuin luonnostaan sosiaalisissa tilanteissa. Jos tähän vielä lisää keskustelukumppanin nimen muistamisen seuraavalla kerralla tavatessa, niin hyvä mielihän siitä kohdatulle tulee.
Lapsille on kerrottu ties kuinka kauan tarinaa joulupukista, joka saapuu jouluna reellään Korvatunturilta lasten luo. Tähän minäkin pienenä uskoin, kunnes veljeni palautti minut maan pinnalle ilmoittamalla, että joulupukkia ei ole olemassa. Pettymys oli karmea ei ehkä niinkään siihen, että pukkia ei ole, vaan siihen, että minulle ei ole puhuttu totta. Saamme iloksemme kuitenkin kaikki sukupolvesta sukupolveen nauttia joulupukista satuolentona.
Lapsille on kerrottu ties kuinka kauan tarinaa joulupukista, joka saapuu jouluna reellään Korvatunturilta lasten luo. Tähän minäkin pienenä uskoin, kunnes veljeni palautti minut maan pinnalle ilmoittamalla, että joulupukkia ei ole olemassa. Pettymys oli karmea ei ehkä niinkään siihen, että pukkia ei ole, vaan siihen, että minulle ei ole puhuttu totta. Saamme iloksemme kuitenkin kaikki sukupolvesta sukupolveen nauttia joulupukista satuolentona.
Muistan, kun lapsena istuin sängyn laidalla, puristin silmiäni tiukasti yhteen ja rukoilin kädet ristissä. Ajattelin, että Jumala on olemassa, mutta halusin kovasti uskoa myös Jeesukseen ja tuntea hänen olevan oikeasti elossa. Jumala oli kiltti, hän kuuli aikaa myöten lapsen rukouksen. Sen jälkeen olen ajatellut, että jo halu uskoa on uskoa itsessään. Paavali kirjoitti heprealaisille uskosta: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”.
Muistan, kun lapsena istuin sängyn laidalla, puristin silmiäni tiukasti yhteen ja rukoilin kädet ristissä. Ajattelin, että Jumala on olemassa, mutta halusin kovasti uskoa myös Jeesukseen ja tuntea hänen olevan oikeasti elossa. Jumala oli kiltti, hän kuuli aikaa myöten lapsen rukouksen. Sen jälkeen olen ajatellut, että jo halu uskoa on uskoa itsessään. Paavali kirjoitti heprealaisille uskosta: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”.
Kouluaikaan kuuluu oppilaan monenlainen arviointi. Ainakin omana kouluaikanani arvioitiin teoria-aineita, käytännön aineita, huolellisuutta ja käyttäytymistä. Katsoin todistuksista aina ensimmäisenä käyttäytymisen, uskonnon, liikunnan ja musiikin numerot, muilla ei itselleni ollut niin väliä. Myöhemmissä opinnoissa mukaan kuvaan tuli itsearviointi ja opettajien arviot opiskelijan kehityksestä. En koskaan oikein viihtynyt arvioitavana, mutta se kuului systeemiin. Arviointi tähtäsi hyvään.
Kouluaikaan kuuluu oppilaan monenlainen arviointi. Ainakin omana kouluaikanani arvioitiin teoria-aineita, käytännön aineita, huolellisuutta ja käyttäytymistä. Katsoin todistuksista aina ensimmäisenä käyttäytymisen, uskonnon, liikunnan ja musiikin numerot, muilla ei itselleni ollut niin väliä. Myöhemmissä opinnoissa mukaan kuvaan tuli itsearviointi ja opettajien arviot opiskelijan kehityksestä. En koskaan oikein viihtynyt arvioitavana, mutta se kuului systeemiin. Arviointi tähtäsi hyvään.
Monet seurakuntanuoret 1980-luvun alussa Tampereella pukeutuivat paitaan, jossa oli teksti With Christ never alone eli Kristuksen kanssa et ole koskaan yksin. Muistan itsekin pukeutuneeni tuollaiseen paitaan ja olleeni joskus koulutoverieni keskellä tentattavana paidan kuvasta ja tekstistä. En muista, että minua olisi pilkattu tai kiusattu, mutta paita herätti uteliaisuutta ja selvästi kysymyksiä. Ajattelin varmaan tuolloin, että paidan pitäminen oli helppo tapa kertoa omasta uskosta.
Monet seurakuntanuoret 1980-luvun alussa Tampereella pukeutuivat paitaan, jossa oli teksti With Christ never alone eli Kristuksen kanssa et ole koskaan yksin. Muistan itsekin pukeutuneeni tuollaiseen paitaan ja olleeni joskus koulutoverieni keskellä tentattavana paidan kuvasta ja tekstistä. En muista, että minua olisi pilkattu tai kiusattu, mutta paita herätti uteliaisuutta ja selvästi kysymyksiä. Ajattelin varmaan tuolloin, että paidan pitäminen oli helppo tapa kertoa omasta uskosta.
Kevään edetessä ja kesän heristellessä tuloaan aistimme virittyvät äärimmilleen ottamaan luonnon vastaan mahdollisimman monipuolisesti. Jäätyneen maan sulaminen loppukeväästä herättelee eri maalajien ominaistuoksut tajuntaamme. Nenämme yrittää saada kontaktia kaikkeen mahdolliseen, mikä kertoo meille pakkaskauden päättymisestä ja uudesta elämästä. Hajuaisti on meille tärkeä, valitettavasti jotkut ovat saattaneet sen jostain syystä menettää.
Kevään edetessä ja kesän heristellessä tuloaan aistimme virittyvät äärimmilleen ottamaan luonnon vastaan mahdollisimman monipuolisesti. Jäätyneen maan sulaminen loppukeväästä herättelee eri maalajien ominaistuoksut tajuntaamme. Nenämme yrittää saada kontaktia kaikkeen mahdolliseen, mikä kertoo meille pakkaskauden päättymisestä ja uudesta elämästä. Hajuaisti on meille tärkeä, valitettavasti jotkut ovat saattaneet sen jostain syystä menettää.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste