Kirkonkellot
Sateenkaaret
Keskikesä on täynnä luonnon monimuotoisuutta. Luonto on herännyt eloon. Kasvukausi on kiihkeimmillään. Vihreän kaikki sävyt hohtavat ja kukkien värien kirjo on runsaimmillaan. Värit syntyvät erilaisten pintojen heijastuksena, jotka me näemme eri väreinä. Aurinko valaisee voimallaan kasvin pintaa ja me saamme ihailla värien kirjoa. Hauskaa, että aurinko valaisee maailmaa valkoisella valolla ja kohdatessaan erilaisia pintoja tai vesipisaroita se heijastuu tai taittuu väreissä. Valkoinen valo sisältää kaikki aallonpituudet, kaikki värit.
Yhtenä ihmetyksen aiheena ovat itselleni olleet sateenkaaret. Joskus yksinkertaisena mutta joskus jopa useampi kertaisena. Valkoinen valo taipuu pienen vesipisaran eri pinnoista ja me näemme sen taivaalla loistavana sateenkaarena. Monien pienten pisaroiden yhdessä muodostamana. Seitsemän väriä, punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigo ja violetti muodostavat taivaalle satumaisen värien näytelmän.
Saduissa kerrotaan, että sateenkaaren päästä löytyy aarre. Olen sitä monesti etsinyt mutta en ole löytänyt. Oletko sinä?
Raamatussa sateenkaari on merkkinä Jumalan lupauksesta Nooalle, ettei hän koskaan enää sallisi vedenpaisumusta maan päällä. Liitonmerkki, jossa osapuolina ovat ihminen ja Jumala.
Nykypäivänä sateenkaaren värisestä lipusta on tullut ihmisiä yhdistävä tai erottava merkki.
Tarkasti katsottaessa huomaa, että sateenkaarilipussa on vain kuusi väriä, eli yksi väri vähemmän kuin taivaalla olevassa sateenkaaressa. Onkohan tuo se erottava tekijä, yhden värin puuttuminen lipusta, juuri se tärkeä tekijä joka erottaa ihmisiä?
Kaikki valon aallonpituudet yhdessä muodostavat luonnollisen värisen maailman. Yhden värin puuttuminen sateenkaarenlipusta tekee siitä vaillinaisen, jotenkin osoittavan.
Tuo lippu ei kuvasta täydellistä sateenkaarta ennen kuin me kaikki ihmiset hyväksymme toisemme sellaisina, kun olemme. Jumalan luomina, erilaisina ja arvokkaina juuri sellaisena kun Jumala on meidät luonut. Sateenkaaren täydellisinä ilmentyminä. Sitten lippuunkin voi lisätä puuttuvan sinisen värin.
Saila Munukka,
kirkkoherra Mänttä-Vilppulan seurakunta